HAMKin TKI-työpajat on kevään osalta pantu päätökseen, ja niiden tuotokset on esitelty tutkimusjohtajille.
Kymmenet hamkilaiset asiantuntijat ovat analysoineet tki-toiminnalle olennaisia teemoja ja tuottaneet tutkimusyksiköille yhteisiä kehitysehdotuksia. Tutkimusjohtajat puntaroivat tutkimuksen työelämäarvioinnista käynnistyneiden TKI-työpajojen antia omasta näkökulmastaan:
Tietoisuus teemoista ja tekijöistä kasvanut
– Ehdottoman iso hyöty ja edistyminen on se, että henkilöt ovat oppineet tuntemaan toisiaan ja siten luoneet verkostoja tutkimusyksiköiden välille, tiivistää kaikkien tutkimusjohtajien tunnelmat HAMK Techin Jarmo Havula. HAMK Bion Annukka Pakarinen jatkaa: – Kehittämistyö on kuuleman mukaan ollut tekijöille mukavaa, ja nyt on vielä päässyt toimimaan yli tutkimusorganisaatioiden rajojen.
– Kyllähän tämä vei työaikaa, mutta asiantuntijat ovat nyt tutustuneet toisiinsa ja monta hyvää ideaa on tuotettu, toteaa HAMK Edun Martti Majuri. – Työpajoissa asioita on lähestytty systemaattisesti ja tulokset ovat tulleet dokumentoiduiksi, mikä on tärkeää jatkon kannalta, lisää vielä Havula.
Synergiaetuja syntyy
Kaikkien tutkimusyksiköiden yhteisissä työpajoissa on nostettu esille asioita, jotka vaativat yli organisaation ulottuvaa tekemistä sekä jaettuja toimintatapoja. Työn tuloksena on jäsennetty osin tiedossa olevia kehittämiskohteita ja keinoja, mutta myös uusia asioita.
– Käytössä on hieno aineisto jatkotyöskentelyä ja prosessien kehittämistä varten, sanoo Majuri.
– Osa näistä on jo menossa, osa ajoitettava myöhemmälle, osa ei ehkä toteutettavissa, osa vaatii resursointijumppaa. Isossa osassa on onneksi paljon linkityksiä paitsi toisiinsa myös muihin kehittämisaihioihin, ja synergiaetuja tulee syntymään, kun palasia liikutellaan, summaa Pakarinen tulos- ja työlistaa.
– Tulosten käsittely vaatii työtä, muistuttaa Havula. – Työryhmien esitystavat vaihtelivat, ja jatkojalostamista tarvitaan, että tulokset saadaan hyödynnettyä.
Tutkimusjohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että työryhmien tulokset pitää nyt nivoa strategiseen kehitykseen, tutkijoiden ja hankehenkilöiden tavalliseen työhön sekä tutkimusyksiköiden yhteiseen tekemiseen.
Pakarinen jatkaa haasteella: – Luulen, että kymmenet kehitysideat tulevat tiivistymään korkeintaan kymmeneksi konkreettiseksi projektiksi. Ne kaikki puolestaan tähtäävät strategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Nyt on tärkeää, että ehdotettuja ideoita saadaan liikkeelle ja näkyviin tekijöiden arkeen, sillä siellä strategia muutetaan konkretiaksi.