Nuoret haluavat tuoreen tutkimuksen mukaan perinteisiin ammatteihin, vaikka työelämä elää jatkuvaa murrosta. Vuoden opo Tarja Koskinen tapaa jatkuvasti nuoria, jotka haluavat selkeitä vastauksia.
Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Adobe Stock
Tammikuun lopulla julkaistiin osana PISA-tutkimusta tehty raportti OECD-maiden nuorista ja heidän toiveammateistaan. Tutkimuksen mukaan nuorten toiveammattien kärkikymmenikössä on varsin perinteisiä ammatteja, kuten lääkäri, juristi, opettaja, insinööri, poliisi, yritysjohtaja, automekaanikko… Vastikään vuoden opinto-ohjaajana palkitun, HAMKin kestävän kehityksen koulutuksen opona työskentelevän Tarja Koskisen mukaan ilmiö kertoo nuorten halusta saada selkeitä vastauksia.
”Nämä ammatit tunnetaan ympäri maailmaa. Ne ovat mediasta ja elämästä tuttuja.”
Nuorten toiveet ja työelämän todellisuus ovat osin ristiriidassa. Työelämän trendeinä on listattu muun muassa pakko/kevytyrittäjyyttä, perinteisten ammattien katoamista robotisaation myötä, kokonaan uudenlaisten ammattien syntymistä, työn irtautumista fyysisestä paikasta ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia muutoksia.
Koskisen mukaan nuorten käsitykset voisivat päivittyä, mikäli työelämä olisi tiiviimmin lasten ja nuorten elämässä mukana.
”Työnantajat voisivat avautua enemmän nuorten suuntaan. Harjoitteluja lisää, niiden kautta saa monipuolisesti kokemuksia. Lapsia mukaan työpaikalle. Kouluissa ammatteihin voisi tutustua toiminnallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla.”
Koskisen mukaan murrospuhe on kuitenkin enimmäkseen aikuisilta lähtöisin – nuoret eivät itse puhu siitä, vaan kasvavat muuttuneeseen todellisuuteen suoraan.
”Esimerkiksi yrittäjyys ei ole nuorten haave, mutta kyllä siihen jotkut jo osaavat asennoitua, että sitä työnteko tulee olemaan.”
Tulevaisuuden ammatti on keksittävissä
Uutta oponkin työssä on se, että aina ei löydy selkeitä ammattinimikkeitä ja niin sanottujen perinteisten ammattinimikkeiden määrä vähenee suhteessa ammatteihin, joissa kasvetaan tiettyyn tehtävään oman osaamisen mukaan.
”On entistä vaikeampi sanoa, että tällä koulutuksella voit työllistyä tällaiseen. Osaaminen pitää kasata palasista ja on eduksi, jos sitä prosessia ajaa oma, vahva kiinnostus johonkin.”
Havainnollistaakseen tulevaisuutta kestävän kehityksen koulutuksessa opiskeleville Koskinen on esitellyt kuviota, johon on listattu mahdollisia, uusiakin ammatteja, mitä alan ammattilainen voi päätyä tekemään. Listauksessa on esimerkiksi paikkatietoekspertti, keinolihakasvattaja, kaupunkiviljelijä, energiaromukierrättäjä, elinympäristöanalyytikko, aurinkopaneelisiivooja…
”Tulevaisuuden ammattia miettiessä kannattaa olla luova ja ympäristöään tarkkaileva. Esimerkiksi konmarituksesta ja ammattijärjestelystä on luotu uusi ammatti, kun joku keksi, että ihmiset kamppailevat tavaramääriensä kanssa.”
Ohjat omiin käsiin
Koskisen mukaan opiskelu AMKissa myös tukee tällaista oma-aloitteisuutta.
”Vaikka jotkut sitä kaipaavatkin, AMK ei ole paikka, jossa sanellaan, että tee näin ja näin. Opiskelijan tulee ottaa vastuu omasta oppimisestaan, mutta AMKissa on myös mahdollista rakentaa opintoja oman kiinnostuksen pohjalta.”
Koskinen on toiminut opinto-ohjaajana lukiossa ja peruskoulussa sekä ohjauksen kehittämistehtävissä ammatillisessa koulutuksessa. HAMKissa on vierähtänyt nyt puolitoista vuotta.
”Ohjaukselle on ehdottomasti tarvetta korkeakouluasteellakin, sillä ammattikorkeakouluissa on eniten yksilöllisiä urapolkuvaihtoehtoja”, Koskinen huomauttaa.
Lisäksi nuorilla on ihan samoja kysymyksiä kuin aikaisemminkin. Hyvin paljon tarvitaan konkreettisia neuvoja ja tilanteen läpikäymistä nuoren omasta elämäntilanteesta käsin: mitä pitää tehdä, jotta saa nämä opintopisteet kasaan. Keskeistä on oman ammatti-identiteetin luominen ja sitä tukevien opintojen valinta eli yksilöllisen opintopolun rakentaminen. Toisinaan Koskinen huomaa toimivansa tulkkina opiskelumaailman termeille.
”Valitettavasti monilla on myös hyvin vaikeita tilanteita, jolloin ohjaamisessa pitää ottaa huomioon muutkin asiat uran lisäksi. Monelle on saavutus jo se, että on hakeutunut ja päässyt koulutukseen.”
Kevään toinen yhteishaku järjestetään 18.3.–1.4.2020.
Uusi lukiolaki herättää toiveita
Myös HAMK Edu -tutkimusyksikön tutkijayliopettaja Jaakko Helander lisäisi kirjoa nuorten ammattihaaveisiin mahdollistamalla toisen asteen opiskelijoiden pääsyä erilaisille tutustumisjaksoille ja intensiivikursseille jatko-opintoja tarjoaviin korkeakouluihin ja oppilaitoksiin.
”Nykyisessä opinto-ohjauksessa painottuu tieto, ei niinkään kokemuksen kautta oppiminen. Tähän tulisi kiinnittää huomiota.”
Helander paneekin jossain määrin toivonsa uuteen lukiolakiin, jonka mukaan lukiot tekisivät jatkossa enemmän yhteistyötä korkeakoulujen ja myös työelämän kanssa elokuusta 2021 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan “kurkistus korkea-asteen opintoihin helpottaa alan valintaa ja antaa tietoja, mitä korkeakouluopiskelu vaatii”.
”Toistaiseksi on vähän epäselvää, mitä muotoja yhteistyö käytännössä saa ja miten kustannukset jakautuvat”, Helander huomauttaa.
Jotain on tehtävissä lukiolain vaikutuksia odotellessa. Erilaisten tutkimusten mukaan stereotyyppisiin ammattihaaveisiin vaikuttavat nimittäin eniten vuodesta toiseen samat tekijät: vanhemmat, kaverit, (sosiaalinen) media ja jossain määrin opinto-ohjaajat.
”Työelämä ja sen kirjo voitaisiin ottaa jo pienempien lasten kanssa esille. En tarkoita, että tavoitteena olisi saada “tykinruokaa” työelämälle, vaan yritetäisiin parantaa tietoisuutta yhteiskunnasta.”
