”Kansakunnalta kysytään nyt henkistä kriisinkestävyyttä” 

1

Yhtäkkiä arki on aivan toisenlaista. Työ, perhe-elämä, harrastukset, sosiaaliset suhteet, liikkumisen ja olemisen vapaus – moni asia elämässä on erilaistaTilanteen muuttuminen ei tullut aivan yllätyksenä, mutta joka tapauksessa hyvin nopeasti.  

Kriisi- ja traumapsykoterapeutti, HAMKin hoitotyön yliopettaja Leena Packalén pystyy nopeasti antamaan pari konkreettista ohjetta tähän uuteen, outoon ja pelottavaankin tilanteeseen.  

Yritetään pitää normaalista arjesta kiinni. Siihen kuuluu päivärytmissä pysyminen eli nukkuminen, syöminen, työ, ulkoilu – niiden määrä ja aikataulutus on hyvä yrittää pitää entisellään. Hyvin tärkeää on tietenkin myös noudattaa viranomaisten antamia ohjeita. Lisäksi yhteys muihin ihmisiin kannattaa säilyttää, niin työssä kuin vapaa-ajalla.”

”Nyt tarvitaan huolenpitoa muista ihmisistä. 

Toinen konkreettinen neuvo on säädellä uutisseurantaa – neuvo on sama, jonka Packalén antoi muutama vuosi sitten, kun Suomessa tapahtui ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty rikosJatkuvasti päivittyvän uutisseurannan virtaan on helppo mennä ilman tietoista rajoittamista. Turun tapauksen aikaan Packalén kehotti myös ajattelemaan rauhoittavia tosiasioita”.  

”Se ei välttämättä toimi nyt, tilanne on vakavampiVoi olla, että jos vaikka THL:n ennusteisiin alkaa perehtymään, se ei rauhoita vieläKannattaa silti pitää mielessä, että Suomessa on korkealaatuinen terveydenhoito ja osaavia turvallisuustoimijoita, jotka seuraavat tarkasti tilannetta. Kaikkien ei tarvitse, kaiken aikaa.” 

Packalenin mielestä käsillä on tilanne, jossa kansakunnalta kysytään henkistä kriisinkestävyyttä. Tilanne haastaa meidät paitsi kansakuntana, myös yksilöinä.  

”Tilanne elää ja muuttuu, mutta nyt jos koskaan kannattaa mennä päivä ja viikko kerrallaan. Joskus tämä on ohi.” 

Jaana Siljamäki
viestintäasiantuntija, Strateginen viestintä

Discussion1 kommentti

  1. Mervi Friman

    Kiitos Leena viisaista ajatuksista. Tätä tarvitaan hämmennyksen viikoilla.

Leave A Reply