Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu on jälleen yhden vuosikymmenen kokeneempi. 2010-luvulla on mm. viety opetusta eri puolille Suomea, päästy valtakunnallisen opettajankoulutusfoorumin johtoon ja viisinkertaistettu tutkimusyksikkö HAMK Edun budjetti.
AOKK:a jo vuodesta 2007 johtanut Seija Mahlamäki-Kultanen sanoo, että kuusikymppistä ammatillista opettajakorkeakoulua juhlitaan katse jo tulevassa.
”Suomi muuttuu nyt nopeasti. Meidän alallamme keskeinen ilmiö on aikuisten ihmisten oppiminen ja kansainvälistyminen. Siihen liittyy uraohjaus läpi elämän, kun muuttuvan työelämän tarpeisiin tulee sopeutua.”
Niin muuttuvan työelämän kuin koko yhteiskunnan tilanteisiin on reagoitu aikaisempinakin vuosikymmeninä. Suomen ensimmäisellä ammatillisella opettajankoulutuksella on takanaan mielenkiintoinen historia, jossa ovat vaihtuneet ajan hengen myötä niin oppimiskäsitykset ja -ympäristöt kuin opetusmenetelmätkin. Koulutuksen kova ydin on jokseenkin sama kuin perustamisvuonna 1959: ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen korkean laadun, uudistumisen ja arvostuksen turvaaminen opettajien osaamista kehittämällä. Tämä perustehtävä on täydentynyt vuosien saatossa roolilla kehittää ja vahvistaa koko ammatillisen opettajuuden kenttää ja tutkimusta Suomessa.
Opettajaopistosta kansainvälistyväksi korkeakouluksi
AOKK:n juuret ovat 1.1.1959 perustetussa Hämeenlinnan opettajaopistossa, joka perustettiin kansallisen opettajanvalmistuskomitean ehdotuksen mukaisesti. Ammatillisten opettajien koulutuksen tarve kasvoi, sillä Suomen maatalousvetoinen yhteiskunta kehittyi 60-luvulla nopeasti teollisuusyhteiskunnaksi, joka vaati ammattikoulutettua työvoimaa. Näin ollen tarvittiin myös työvoiman opettajia. 1960-luvun lopussa maassa oli jo lähes 150 ammattikoulua. Hämeenlinnan opettajaopistossa opetettiin alkuun teknisiä aiheita, joten sekä opettajaopiston opettajakunta että opiskelijat olivat valtaosin miehiä.
Kunkin vuosikymmenen henki ja niin poliittinen kuin tekninen kehityskin heijastuivat opettajankoulutukseen. 1970-luvun poliittinen aktivismi näkyi mm. Neuvostoliiton ja DDR:n koulumallien ihannointina ja opettajat ja opiskelijat loivat suhteita kyseisiin maihin, mikä osaltaan siivitti ensimmäisiä askeleita kansainvälistymiseen. Kuitenkin myös pohjoismainen opettajankoulutusyhteistyö saatiin tuolloin alulle.
1980-luvulla toteutettiin keskiasteen koulu-uudistus, jonka tavoitteena oli antaa ammatillinen koulutus koko ikäluokalle. Tuolloin käynnistyi myös kehitys kohti ammattikorkeakouluja työelämän tarpeista johtuen. Hämeenlinnassa käynnistyi myös ammatillinen erityisopettajakoulutus ja liikenneopettajankoulutus tuli osaksi toimintaa. Merkittäviä askeleita 80-luvulla olivat oman tutkimustoiminnan aloittaminen ja ensimmäiset väitelleet opettajankouluttajat. Ensimmäisen vieraskielisen opiskelijaryhmän saapuminen oli puolestaan merkki lisääntyvästä kansainvälistymisestä.
1990-luvulla ammatillinen opettajankoulutus muuttui korkeakouluopetukseksi. Tuolloin ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat kokeiluluvilla ja vuonna 1996 parhaat niistä vakinaistuivat, mm. HAMK. Opettajakorkeakoulut sulautettiin osaksi ammattikorkeakouluja samaan aikaan. Monimuotoinen opiskelu yleistyi, joten opettajankoulutuksen saattoi suorittaa muun työn ohessa. Panostukset tutkimukseen, tiloihin, laitteistoihin ja tietoliikenneyhteyksiin lisääntyivät.
2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä leimasi ensinnäkin voimakas teknologinen kehitys, kun Internet-pohjaiset palvelut tulivat 2000-luvun aikana käyttöön ja opetus siirtyi verkkoon. Opiskelijan mahdollisuudet valita niin opiskelunsa sisältöjä kuin suorittamisen tapaa kasvoivat.
Toinen merkittävä asia oli kiihtyvä kansainvälistyminen. Useisiin ulkomaisiin sisaroppilaitoksiin tehtiin yhteistyösopimuksia. EU-ohjelman puitteissa toteutettiin mittava opettajankoulutuslaitosten yhteistyöhanke opetussuunnitelmien yhdenmukaistamiseksi. Koulutukseen alkoi osallistua monikulttuurisia ryhmiä ja henkilöstön ja opiskelijoiden vaihdot ympäri maailmaa vakiintuivat osaksi toimintaa.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä noin puolet budjetista koostui erilaisista hankkeista ja projekteista.
Läpimurtoja 2010-luvulla
Kuluneella vuosikymmenellä on tapahtunut monia merkittäviä kehityskulkuja. Viimeisen viiden vuoden aikana pelkästään toiminnan volyymi on kasvanut merkittävästi: tutkimusyksikkö HAMK Edun budjetti on suunnilleen viisinkertaistunut.
”Eräs merkittävä piirre on jalkautuminen Hämeenlinnasta alueille. Kouluttajamme liikkuvat täydennyskoulutuksen ja hankkeiden toteuttajina siellä, missä ovat asiakkaammekin”, Seija Mahlamäki-Kultanen sanoo.
Kansainvälisyyden edistämiseksi perustettiin englanninkielinen suomalaisen pedagogisen kelpoisuuden antava ohjelma, International Professional Teacher Education Programme (IPTE) ja ensimmäisiä koulutuskokonaisuuksia alettiin myydä ulkomaalaisryhmille, kuten brasilialaisille ja kiinalaisille. Mahlamäki-Kultasen mukaan kansainvälistymisen vaatimus on alkanut näkyä yhä enemmän myös siinä, että AOKK:ssa tarvitaan useamman kielen ja kulttuurin ymmärrystä sekä ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä.
AOKK:n painoarvo on kasvanut myös valtakunnallisessa kontekstissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä perustettiin opettajankoulutusfoorumi, joka kokoaa maan opettajankoulutuksen perus- ja täydennyskoulutuksen sekä tutkimuksen toimijat yhteen. Mahlamäki-Kultanen on toinen foorumin puheenjohtajista toista toimintakautta. Foorumin jäseninä ovat HAMKista myös Jaakko Helander, Martti Majuri ja Anu Raudasoja.
Konkreettisia muutoksia kuluneella vuosikymmenellä ovat myös muutto Myllymäen kampukselta Hämeenlinnan Korkeakoulukeskukseen sekä oman Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikön perustaminen, joka sai nimen HAMK Edu HAMKin tutkimusyksiköiden uudistuksessa loppuvuodesta 2018.
Kun AOKK siirtyy nyt seitsemännelle vuosikymmenelleen, ovat askelmerkit edelleen selvät.
”Tutkimus, kansainvälisyys ja opettajien jatkuva työelämässä oppiminen sujuvaksi”, Mahlamäki-Kultanen tiivistää tulevat tavoitteet.
FAKTA:
1960-luku
- Pedagogisena ajatuksena havainnollisuus, myös ammatillisuus ja ammattialakohtaisuus
- Opetusvälineina liitutaulu, episkooppi ja dia/rainakuvaheitin
- Rehtorina Seppo Oinonen
1970-luku
- Itseneuvova opetus, pisteopetus, behavioristinen oppimiskäsitys
- Opetusvälineiksi yleistyivät diat, diafonit, ääninauhat ja piirtoheittimet
- Opetusaiheiksi myös psykologia, taloustiede ja kouluhallinto
- Rehtoreina Jouko Matilainen ja Markus Sauri
1980-luku
- Behavioristinen oppimisnäkemys kognitiiviseen ja humanistiseen suuntaan
- Tieto- ja av-tekniikkaa käyttöön
- Rehtoreina Markus Sauri, Juhani Honka ja Seppo Helakorpi
1990-luku
- Konstruktivismi vallitsevaksi oppimiskäsitykseksi
- Audiografiikkaa ja video-opetusta etäopetuksen sovelluksissa
- Rehtorina Seppo Helakorpi
2000-luku
- Konstruktivistinen oppimiskäsitys täydentyi sosiokonstruktivismiksi
- WebCT, Studiorum, Moodle, simulaatiot, animaatiot, animoidut opetuselokuvat, videot, virtuaaliset oppimisympäristöt
- Johtajina Juhani Honka, Anita Olkinuora, Olli Luukkainen, Seija Mahlamäki-Kultanen (2007 alkaen)
2010-luku
- “Köydenpunojan pedagogiikka”: aikaisemman osaamisen ja työelämäkokemuksen hyödyntäminen, opintojen ”omistajuus”, jatkuva osaamisen näyttö ja vertaisarviointi opintoryhmässä, vertaisopettaminen, yhteisöllinen toimintatapa
- Dialogisuus, tiedon yhdessä rakentaminen, yhteisöllisyys, ongelmien ratkominen ja syväoppiminen moniammatillisessa vuorovaikutuksessa
- Digitaaliset ympäristöt, pelillisyys, osaamismerkit, oppiminen aidossa ympäristössä työn ohessa.
- Johtajana Seija Mahlamäki-Kultanen
Lähteenä käytetty AOKK:n yliopettajan, FT Markku Kuivalahden blogia http://opekorkea.blogspot.com/
Viestintäasiantuntija, Strateginen viestintä
