Ulkona liikkuminen luonnossa auttaa rentoutumaan koulupäivän jälkeen

Hämeen ammatti-instituutin Lepaan opiskelijat halusivat lähteä luontoon kävelemään. Ajatuksena oli saada raitista ilmaa, ihailla maisemia, rentoutua ja ”huokaista helpotuksesta” kouluviikon tenteistä.

Uudet opiskelijat ovat olleet nyt kolmisen viikkoa koululla ja takana oli kokemuksena ”Lepaan Puutarhamessut” ja edellisen päivän vihannestentti. Tentti oli jännittänyt ihan kaikkia opiskelijoita ja päänvaivaa oli tuoneet kasvien ja vihannesten tieteelliset nimet. Vaikka tentti oli jo suoritettu, syntyi siitä vielä oivallisen paljon keskusteltavaa opiskelijoiden kesken.

Tuumasta toimeen, eli ”Ylös, ulos ja lenkille”.

Matkasimme koulun pakettiautolla ensin Rapolan kulttuurimaisemaa ihastelemaan ja sen jälkeen vielä puita halailemaan Apianvirran tuntumaan. Retken aikana rupattelimme kaikennäköistä mitä mieleen juolahti. Paljon pohdimme ääneen myös luonnon monimuotoisuutta ja mitä näimme. ”Tunnistimme” puita ja pensaita ja annoimme itsellemme niistä pisteitä. Joku osasi sanoa ääneen niiden tieteellisisä nimiäkin.

Alueelta tutkittiin myös kasvualustoja marjoille ja sienille. Laskettiin linnunpönttöjä ja metsäneläimiä. Kävyt, kannot, myrskytuhot, kaatuneet puut, kelottuneet puut, risut, polut, ja kaikkia mahdollisia asioita mitä sitten näimmekään. Onneksi kuitenkaan ei nähty, kyykäärmeitä. Olimme toki varautuneet niihinkin apteekin tuotteilla.

Tästä alkaa iltapäiväretkemme Rapolan alueella. Mielessä siis luontokävely.

Tienviitat osoittavat minne täällä kannattaa kulkea. Näimme nämä kaikki; juhlatilan navetan, kahvilan, Voipaalan taidekeskuksen ja Rapolan linnavuoren.

Ikivanha navetta.

Kahvila rakennus, kahvipannu roikkui kutsuvasti talon ulkopuolelle.

Voipaalan taidekeskuksessa oli avoinna taidenäyttely. Liput sai ostaa kahvilasta.

Saimme hyviä neuvoja kahviossa toimivalta myyjältä. Hän kertoi ensin alueen historiaa ja sen jälkeen vielä tulevista tapahtumista. Sitten lähdimme luontoon.

Maalaismaisema alkaa vanhalla romanttisella kylätiellä, vierellään kivinavetta. Kaikkien ohikulkevien ”turistien” yhteinen sana oli ”IHANA”.

Matkalla näimme paljon erilaisia puita, pensaita, luonnonkukkia, marjoja, ötöiköita ja upeita maisemia.

Näimme monia pahkoja, tässä yksi niistä.

Jatkoimme vielä matkaa Valkeakosken keskustan tuntumaan. Venesataman kautta Apianvirtaa ihastelemaan. Luonto alkoi hiljentyä yöpuulle, laineiden liplatus alkoi hiipua.

Päämäärä saavutettiin. Tuli mukavan rento olo, viikon pölyt olivat karisseet metsän siimekseen. Päätettiin lähteä pian uudelleen.