Opiskelijan roolista asiantuntijaksi

0

Tein kolmen kuukauden harjoittelun Hämeen ammattikorkeakoulussa puoliksi strategisella viestinnällä ja puoliksi tietohallinnolla. Päätoiminen työtehtäväni oli työskennellä HAMKin uudistuneiden julkisten verkkosivujen parissa sisällön siirtäjänä vanhoilta verkkosivuilta uudelle julkaisualustalle.

Harjoittelun alussa WordPress-alusta tuntui vieraalta ja välillä myös vaikeakäyttöiseltä. Sain onneksi apua sekä projektiryhmäläisiltäni että toimittajalta minua askarruttaviin kysymyksiin. Alkuun oli myös vaikea hahmottaa projektin kokonaiskuvaa, koska projekti itsessään oli aloitettu jo paljon aiemmin minun harjoitteluni alkamista. Vähitellen sivujen parissa toimiessa ja sisältöjä siirtäessä alkoi löytyä varmuus ja tieto siitä, mitä oli tarkoitus tehdä ja miksi tein sitä. Myös palavereissa aloin huomata, että ymmärsin paljon laajemmin mistä kulloisessakin palaverissa oli kyse ja mitkä asiat liittyivät mihinkin.

Vähitellen, kun aloin saada kattavampaa kuvaa projektista ja sen vaiheista, minulle muodostui uusi ”ongelma”: Kuinka pääsisin pois opiskelijan roolista ja siirtyisin työntekijän rooliin? Koin, ettei minulla opiskelijana voisi olla oikeutettuja mielipiteitä projektia koskevista asioista, koska toiset tietävät kyseisistä asioista minua enemmän. Kyllä, olin tietyllä tapaa opiskelijan roolissa, koska suoritin harjoittelua, mutta toisaalta se ei ollut samanlainen opiskelijan rooli kuin oppitunneilla. Oppitunneilla opiskelijana sitä helposti ajautuu mukaan ”ohjattuun ajatteluun” kyseenalaistamatta sen enempää opittavaa asiaa. Varsinkin, jos asia tulee täysin uutena, sitä ei voi silloin pohjata tai verrata aiemmin saamaansa tietoon. Koin, ja koen yhä edelleen, että työntekijänä minun on oltava enemmän ja aktiivisemmin läsnä tilanteissa ja tuoda näkemyksiäni esille.

Aluksi tuntui hyvin oudolta kertoa oma mielipiteeni palavereissa, mutta vähitellen aloin kunnolla ymmärtää ja sisäistää ajatusta, että osaan ainakin antaa näkemystä asioista opiskelijoiden näkökulmasta, elänhän minä sitä elämään päivittäin lukuvuoden aikana. Vähitellen aloin uskaltaa kertoa laajemmin mielipiteitäni myös asioista, jotka eivät suoranaisesti koskettaneet opiskelijoita.

Kasvun paikka

Minun työni jatkuivat heinäkuussa toisten projektiryhmäläisten ollessa lomalla. Alkuun tämä itsenäisyys tuntui vastuulliselta tehtävältä ja ennen heinäkuuta ehdinkin pohtia, että entä jos vastaan tulee tilanne, jossa en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. (Vaikka oikeasti minulla ei voinut tulla tilannetta, jolloin kukaan ei olisi ollut auttamassa, koska toimittajan päässä henkilöitä oli myös heinäkuussa töissä.) Pohdin näitä asioita aivan turhaan, koska pärjäsin mainiosti yksinkin. Muutamasti tuli tilanne, jota en itse pystynyt korjaamaan, mutta silloin sain aina toimittajan puolelta henkilön kiinni, joka korjasi tilanteen. Jälkikäteen ajateltuna heinäkuussa yksin työskenteleminen kasvatti minua ammatillisesti hyvin paljon, vaikken hirveän haastaviin tehtäviin joutunutkaan.

Toisten palatessa lomilta takaisin aloin huomata itsessäni ja osaamisessani muutosta.  Minun ei enää tarvinnut juurikaan kysyä apua, kuinka jokin asia tehdään, vaan lähinnä konsultoin muita mitä tekisin seuraavaksi. Luulen, että tämän ajatustavan muutoksen huomasi minusta, koska minusta tuntui, että aloin saada ihan eri tavalla vastuuta ja erilaisia työtehtäviä kuin aiemmin. Ja mikä hienointa, koin, että olin valmis niihin. Hallitsin jo WordPressin käytön ja saatoin kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka voisin suoriutua työtehtävästäni paremmin ja käyttäjälähtöisemmin. Osasin myös ihan eri tavalla miettiä ja hyödyntää WordPressin tarjoamia tapoja esittää tekstiä sivuilla.

Aivan harjoitteluni loppupuolella, ehkä jopa viimeisinä päivinä, tein työtehtävää, joka vaati paljon ”kikkailuja” sivupohjan kanssa. Siinä pysähdyin miettimään, kuinka näppärä minusta oli oikeasti tullut sivujen muokkaamisessa ja sisällön siirtämisessä. Työssäni oli erilainen varmuus ja tietynlainen näkemys, miten mikäkin asia kannattaisi tehdä. Osasin myös aikatauluttaa työtäni ja antaa aika-arvioita siitä kuinka kauan keskimäärin tietynlaisen tehtävän tekemiseen yleensä menee aikaa. Jos tämä tekemäni työtehtävä olisi annettu minulle aivan harjoittelun alussa, luulen, etten olisi selviytynyt siitä kovinkaan nopeasti tai olisin jo heti aluksi sanonut, etten olisi osannut tehdä sitä työtä vaan olisin pyytänyt jonkun helpomman työtehtävän itselleni. Nyt kuitenkin työn tekemiseen meni luultavasti viitisen minuuttia, jos sitäkään. Pystyn selvästi näkemään mitkä sivut olen siirtänyt kesän alussa ja mitkä vasta kesän lopussa. Osaisin nyt tehdä aivan erilaisia ja käyttäjäystävällisempiä ratkaisuja tiedon esittämiseen.

Harjoitteluni antoi minulle runsaasti ammatillista itsevarmuutta. Minusta oli muutamassa kuukaudessa tullut avun kysyjästä tiedon konsultoija, ja edelleen joskus jopa se henkilö, jolta toiset kysyivät, miten jokin asia tehdään. Enää harvoin uusien sivujen kanssa tuli vastaan tilanne, johon en tietäisi ratkaisua. Olin kasvanut opiskelijasta täysivaltaiseksi tiimin jäseneksi ja asiantuntijaksi, jonka työpanoksella oli väliä projektin onnistumisen ja etenemisen kannalta.

Leave A Reply