Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnon ja maisema-arvojen vaaliminen ja kestävä käyttö, luonto tuntemuksen ja luonnossa harrastamisen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen. Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon- ja maisemansuojeluun ja maisemanhoitoon. Metsien hoidossa ja käytössä sovelletaan pääasiassa metsälakia, mutta luonnonsuojelulaki on voimassa luonnonsuojelualueilla ja lajien rauhoittamiseen kuuluvilla alueilla.
Luontaisiin ja luonnontilaisiin verrattavat metsiköt/ luontotyypit ovat suojeltuja luonnonsuojelulain nojalla. Mikäli metsänomistajan metsätilalla on pähkinäpensaslehtoja, tervaleppäkorpia, hiekkarantoja, merenrantaniittyjä, hiekkadyynejä, katajaketoja, lehdesniittyjä tai suuria maisemapuita, ovat nämä luontotyypit suojeltuja ja niiden käsittely on rajoitettua verraten tavalliseen metsikköön. Suojelun vaikutus ympäristöön on kuitenkin tapauskohtaista. Tärkein piirre näille kohteille on säilyttää niiden luonnontilaisuus tai niiden tulee olla verrattavissa luonnontilaiseen. Päätös suojellusta kohteesta tulee aina ELY- keskukselta. Mikäli metsänomistaja haluaa kuitenkin käsitellä luontotyyppikohdettaan niin, että luontotyypin erityispiirteet heikentyisivät, on hänellä mahdollisuus hakea tähän lupaa ELY-keskukselta. Luvan saaminen on kuitenkin todella harvinaista. Suojelu voidaan purkaa, jos alueen suojeltavat arvot häviävät. Metsänomistajalla on oikeus saada valtiolta täysi korvaus, mikäli luonnonsuojelupäätös aiheuttaa hänelle haittaa. Suojellut luontotyypit luonnonsuojelulaissa §29.
Yksi suurimmista luonnonsuojelulain asioista, jotka vaikuttavat metsänomistajaan, ovat luonnonsuojelualueet ja niiden perustaminen 10§. Luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Luonnonsuojelualueen perustamiseksi alueella täytyy olla jokin uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi. Alueelta löytyessä harvinainen luonnonmuodostuma, erityisen kaunis luontokohde, tai jokin muu harvinainen luontotyyppi tai mahdollinen suojelukohde, puhutaan luonnonsuojelualueesta. Luonnonsuojelussa lähtökohtana on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.
Puu tai puuryhmä voi olla mahdollinen luonnonmuodostuma, joka luetaan luonnonmuistomerkiksi. Harvinaisuutensa, maisemallisen merkityksen tai jonkin muun vastaavan syyn vuoksi, se voidaan määrätä rauhoitetuksi. Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen ja turmeleminen on kielletty §23 mukaan.
Luonnonvarainen kasvilaji, jonka olemassaolo käy vähäiseksi voidaan rauhoittaa joissakin paikoissa tai jopa kokomaassa. ”Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä” (luonnonsuojelulaki §42)
ELY-keskus ja maanomistaja voivat tehdä sopimuksen 10§ 2 momentissa tarkoitetun alueen luonnon- ja maisemansuojelun edistämiseksi. Tiettyjä toimenpiteitä rauhoitettaessa sopimus voi olla joko määräaikainen tai lopullinen, ja kestää enimmillään 20 vuotta.
Rangaistukset luonnonsuojelulain rikkomisesta säädetään rikoslain mukaan. Joka rikkoo luonnonsuojelulakia, tuomitaan. Luonnonsuojelurikos on rangaistava, ja luonnonsuojelurikkomus sakoin rangaistava.
Natura 2000- verkosto koostuu linnuston suojelualueista ja alueista, jotka komissio on luontodirektiivin perusteella hyväksynyt tärkeiksi alueiksi. Natura 2000 alueen luontokohteisiin ei saa tehdä muutoksia, jotka muuttavat sen luontoarvoja merkittävästi.
Lähteet:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096
http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Lainsaadanto_ja_ohjeet
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luonnonsuojelulain_luontotyypit
https://www.mtk.fi/ymparisto/Luonnonsuojelu/fi_FI/luontotyyppien_suojelu/