Kirjoittanut sairaanhoitajaopiskelijat Heli Kulomäki ja Leea Harju
Työskentelemme Kanta-Hämeen Keskussairaalan neurologian osastolla ja toteutimme projektin liittyen omaan työhömme. Työssämme hoidamme aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita potilaita akuuttivaiheessa. Olemme päivittäin tekemisissä myös sairastuneiden omaisten kanssa. Ajattelimme, että luonnollinen yhteistyökumppani olisi Aivoliitto ja paikallinen AVH-yhdistys. Sellaisen löysimme Hämeenlinnasta. Kanta-Hämeen AVH-yhdistys ry. on vammais- ja potilasyhdistys, joka toimii aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden sekä heidän läheistensä tukena Kanta-Hämeen seudulla. Yhdistys pyrkii parantamaan aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä arkea. Kanta-Hämeen AVH-yhdistys on Aivoliitto ry:n, kansallisen potilas- ja vammaisjärjestön jäsenyhdistys, ja osallistuu sen kampanjointiin AVH:n ehkäisemiseksi.
Yhdistyksen tavoitteena ja toiminta-ajatuksena on, että aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla on mahdollisuus osallistua vertaistoimintaan, johon osallistumiskynnys on matalalla aluekerhojen ansiosta. Sairastumisen jälkeen vertaisryhmä toimii kuntoutumisen tukena ja ehkäisee syrjäytymistä.
Yhdistyksen toimintaan sisältyy sairautta koskevan tiedon jakaminen, etujen valvominen sekä esteettömien, turvallisten virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen. Yhdistys järjestää kerhoiltoja, retkiä ja tuettuja lomia mahdollisuuksien mukaan. Järjestö pyrkii myös tarjoamaan myös koulutusta ja luentoja.
Projektin aiheeksi tuli AVH-yhdistyksen pyynnöstä omaisten jaksaminen. Omaiset jäävät yleensä yksin sairastuneen kanssa ilman omaa tukiverkostoa ja tukea.
Projektin toteutus
Aloitimme kertomalla ensin hieman itsestämme, kerroimme opiskeluistamme ja tästä projektiharjoittelustamme.
Jokainen omaishoitaja sai vuorollaan kertoa kuulumisistaan, läheisen sairastumisen vaikuttamisesta arkeen ja kuinka kauan omaishoitajana on toiminut. Annoimme omaisille aikaa tutustua toisiinsa vapaan juttelun keinoin. Tarjoilimme samalla ”kuohujuomaa” ja naposteltavaa, jotta saisimme omaiset hieman rentoutumaan. Kerroimme myös omia kokemuksiamme työstämme Neurologia osastolla.
Omaiset huomasivat jo heti muutamien minuuttien juttelun jälkeen, että ovat saaneet toisiltaan vertaistukea ja apua ongelmiinsa, joita ovat joutuneet yksin kotonaan pohtimaan. Omaiset toivat itsekin esiin asian, miten tärkeää olisi, että jo sairastumisvaiheessa omaiset otettaisiin mukaan potilaan hoitoon ja kuntoutukseen.
Teimme omaisille jalkahoitoja, kuuntelimme rentouttavaa musiikkia ja keskustelimme yleisesti kaikesta. Annoimme omaisten rauhassa vaihtaa ajatuksia omasta arjestaan ja voimaannuttavista keinoistaan kestää arjen raskautta. Hoitajina kuuntelimme ja olimme läsnä. Annoimme vinkkejä, miten pieniä omia hetkiä arjessa on hyvä ja oikeutettua ottaa, jotta arjessa jaksaminen helpottuu. Kyselimme vielä heidän toiveitaan tekeillä olevaan omaisille suunnattuun esitteeseen.
Omaiset olivat erittäin tyytyväisiä päivään ja yhdessä tuumin perustivat oman WhatsApp-ryhmän, jotta voisivat uudelleen toteuttaa omaishoitajapäiviä. Teatterireissut, musiikkinäytökset ja lounaiden viettäminen saivat eniten kannatusta ryhmässä.
Pohdintaa päivän päätteeksi
Päivämme onnistui loistavasti ja omaiset olivat iltapäivän jälkeen rentoutuneita, voimaantuneita ja tyytyväisiä. Tavoitteena oli vertaistuen saaminen, vuoropuhelun aikaansaaminen ja ylläpitäminen sekä kokemustiedon jakaminen. Tässä onnistuimme ja omaisten kerhon virallinen WhatsApp -ryhmäkin sai alkunsa. Lisäksi esitteeseen, joka tuolloin vielä oli keskeneräinen, oltiin jo tyytyväisiä.