Hämeen ammatti-instituutti (Hami) on vahvasti mukana kehittämässä ihmisten ja sitä kautta työyhteisöjen toimintaa, osaamista ja hyvinvointia. Oman tarinansa kertovat hoivakotiyrittäjä Auli Härkälä ja opiskelija Tiina Tarko, joka suoritti Hamissa lähiesimiehen ammattitutkinnon työn ohella.
Auli ja Tiina työskentelevät Tupahoivassa, joka on muista erottuva hoivayritysten pioneeri. Tupahoiva tarjoaa laadukasta arkea asukkailleen ja on toiminut Sastamalassa jo vuodesta 1992. Se on koti sen kuudelletoista asukkaalle, työpaikka kolmelletoista työhönsä sitoutuneelle rautaiselle ammattilaiselle ja asukkaiden läheisille paikka, jonne he voivat huoletta jättää omaisensa ja vierailla heidän luonaan kuin kotonaan.
Kyselimme sekä yrittäjän että opiskelijan ajatuksia koulutuksen ajalta.
Yrittäjä Auli Härkälä, Tupahoiva:
Millaisia odotuksia sinulla työnantajana oli koulutukselle ja sen vaikuttavuudelle Tiinan osaamisen kehittymisessä?
-Tähän asti minulla ei ollut sijaista poissaolojeni aikana ja nyt Tiinan valmistumisen myötä tämä asia on korjaantunut. Henkinen tuki ja tilanteiden yhteinen käsittely niin henkilöstöhallinnon kuin muidenkin asioiden osalta. Vastuualueita on pystynyt jakamaan hänelle. Olin kaivannut peiliä ja nyt sen sain.
Täyttyivätkö odotuksesi?
-Kyllä, odotukset koulutuksen suhteen täyttyivät oikein hyvin. Myös omaa johtajuuttaan sai Tiinan koulutuksen myötä tarkasteltua uusista kuvakulmista.
Millaista kasvua/osaamisen kehittymistä havaitsit Tiinassa opiskelun aikana?
-Rohkeutta tuli lisää ja Tiinan omat vahvuusalueet tulivat selviksi Vastuualueita pohdittaessa niistä käytyjen keskustelujen myötä. Tiinan omien näkökantojen esittäminen vaikeidenkin asioiden kohtaamisessa selkiytti omaakin päätösten tekoa.
Mitä hyötyä opiskelusta oli työnantajan näkökulmasta katsoen?
-Omien mielipiteiden peilaaminen. Huoli siitä, että poissa ollessani kukaan ei ole vastannut juoksevista asioista, on poistunut. On myös voinut olla luottavaisin mielin lomalla, ja jo viikkokin on tuntunut riittävältä tauolta, kun on voinut olla täysin ajattelematta työasioita.
Opiskelija Tiina Tarko, Tupahoiva:
Millaisin odotuksin lähdit opiskelemaan?
-Lähdin opiskelemaan avoimin ja odottavin mielin, koin hyvin tärkeänä saada teoriatietoa uuden työroolini pohjaksi.
Mietityttikö jokin etukäteen, esimerkiksi opiskeluun liittyvä ajankäyttö? Tai jokin muu asia?
-Varauduin siihen, että työ ja opiskelu tulee viemään suurimman osan ajastani. Olen opiskellut ennenkin työn ohella ja tiesin saavani työnantajan tuen sekä joustoa opiskelun edistämiseksi. En kuitenkaan lähtiessäni ollut varma onko kyseinen koulutus ja lähiesimiehen rooli minua varten, joten sitä jouduin pohtimaan etukäteen.
Koitko, että osaamisesi kasvoi/kehittyi koulutuksen ja työssä tapahtuneen oppimisen kautta oikeaan suuntaan?
-Ehdottomasti kyllä. Koulutus ja työ kaikkine aiheineen linkittyi hyvin yhteen. Pystyin hyödyntämään saamaani koulutusta heti käytäntöön ja sain tuotua työssä olleita esimerkkitilanteita kouluun. Opin näkemään yrityksen toiminnan laajemmin sekä kiinnittämään huomioni työnantajan vastuuseen ja velvoitteisiin.
Saitko koulutuksen kautta riittävästi konkreettista apua/tukea/työvälineitä lähiesimiehen työhön? Jäitkö kaipaamaan jotain lisää?
-Sain koulutuspäivistä paljon konkreettista tietoa. Vaikka verkko-opiskelua on paljon, pidin erityisen tärkeänä kuukausittaisia lähiopetuspäiviä. Lähipäivissä vertaistuki toisilta opiskelijoilta ja ajatusten vaihto ja keskustelut olivat tärkeä osa kokonaisuutta. Lähipäivät pitivät vireen yllä.
Saitko työpaikalta/omalta esimieheltäsi riittävästi tukea opiskelun aikana? Entä koululta? Miten se näkyi?
-Omalta esimieheltäni sain tukea koko matkan. Myös taloudellista tukea esim. palkalliset koulutuspäivät, matkakustannukset. Sain koko opiskelun ajan olla mukana kaikessa minulle uudessa, esim. pääsin mukaan laatimaan uutta työterveyshuollon sopimusta ja olen sen vastuuhenkilönä. Olen saanut sijaistaa esimiestäni vaikeissakin oloissa. Olen saanut tukea ja mahdollisuuden keskustella opiskelun herättämistä ajatuksista. ennen kaikkea olen saanut kokea esimieheltäni luottamusta. Olen kokenut, että olemme yhdenvertainen tiimi, jossa minäkin olen saanut tukea esimiestäni.
Opettaja oli koko koulutuksen ajan tukena ja ohjaamassa. Yhteydenpito oli avointa, rakentavaa ja tiivistä. Yhteydenpito oli myös hyvin vastavuoroista, En kokenut missään vaiheessa olevani yksin – oli sitten kyse opettajasta tai esimiehestäni.
Mikä opiskelussa oli parasta? Mikä haastavinta?
-Parasta oli tietysti uuden oppiminen ja ymmärtäminen. Siitä sai taas uuden katsantokannan kaikkeen työhön, toimin sitten lähihoitajana tai lähiesimiehenä. Vanhempi kivikään ei sammaloidu, kun sitä välillä vierittää. Haastavinta oli aika ja sen jakaminen niin, että jaksoi loppuun asti. Toisaalta se myös opetti asioiden priorisointia.
