Tullaan tutuiksi -juttusarjassamme esitellään HAMIn henkilökuntaa. Evolta kuuluu kummia: siellä työskentelee mies, jolla vuorokaudessa lie enemmän tunteja kuin meillä muilla. Eemil suoritti perustutkinnon pikavauhtia ja nyt inssiopinnot HAMKissakin ovat loppusuoralla – miltei ennätysajassa. Mikä mies oikein on Eemil Mäkelä?
Olen 24-vuotias, Kouvolasta alun perin lähtöisin. Nyt olen Evolla asunut nelisen vuotta, eli sen ajan mitä täällä olen opiskellut eli opintojen perässä tuli tänne muutettua. Kävin Kouvolassa lukion ja sen jälkeen ei ollut ihan selvää, minne lähtisin. Mutta menin vähän vastavirtaan kuin muut: kun muut hakivat yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, minä hain suoraan metsuriksi, jotenkin oli sellainen kipinä herännyt metsäalaa kohtaan ja metsäalan yrittäjyys kiinnosti. Ja jos metsäalalle haluaa, niin halusin ihan alusta alkaen mukaan hommiin. Silloin sitten hain Evolle. Samaan aikaan hain myös metsätalousinsinööriksi, mutta en ikinä saanut tietää pääsinkö sisään, kun vastaanotin HAMIn paikan. Metsuriksi joka tapauksessa halusin valmistua. Vuonna 2017 aloitin metsuriopinnot Evolla ja silloiset opettajat ovat nykyisiä työkavereitani. On siistiä olla täällä nyt töissä. Ympyrä on ikään kuin sulkeutunut. Sisäänajo työntekoon on käynyt aika helposti, kun toimintatavat ovat opiskeluajalta tuttuja. Olen päässyt talon tavoille tosi nopeasti.
Metsuriksi opiskelu kesti 1,5 vuotta; lukion osalta sain hyväksiluettuja yto-aineita ja metsurintöitä tuli tehtyä opiskelujen ohella aika paljon. Silloiset työnantajat Taavilan Kalle ja Pajulan Toni antoivat paljon käytännön vinkkejä metsurin työhön ja uusia taitoja alalle, ja ne edesauttoivat sitä, että työharjoittelut pystyin suorittamaan nopeasti. Metsuriopintojen jälkeen hain inssipuolelle ammattikorkeaan. Normaalisti insinööriopinnot kestävät 3,5-4 vuotta. Samaan aikaan kun hain inssipuolelle, laitoin pystyyn kevytyrityksen, jotta ammatillista osaamista pystyy paremmin pitämään yllä opintojen ohella. Nyt olen opiskellut 1,5 vuotta ja juuri huomasin, että opinnäytetyö on 70-sivuinen ja kaikki työt on tehty tämän kuun loppuun mennessä, että mitäpä sitä tässä nyt enää paria vuotta odottelemaan. Ihan vahingossa tässä kävi näin.
Moni on epäillyt, että minulla vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin muilla, mutta enpä tiedä. Aika paljon on puhtaasti ollut hyvää tuuriakin, asiat ovat loksahdelleet paikoilleen siten, että aikatauluihin on kaikki sopinut hyvin. Aika omalla painollaan kaikki on sujunut, enkä stressiäkään ole ottanut näistä, mutta kyllähän sitä itsekin välillä miettii, että miten sitä onkin ehtinyt kaikkea.
HAMIssa aloitin työt tammikuussa 2021. Aikojen alussa eli lukioaikoina tein ohjaajan työtä jonkin verran. Urheilin paljon ja pääsin tennisohjaajaksi ja monta vuotta tein tennisvalmennuksia eri ikäisille ryhmille, josta tuli ensimmäinen kosketus ohjausrooliin. Lisäksi oli muitakin kerhonohjausjuttuja. Nyt sitten kun tulin tänne metsäalalle, oli kertynyt metsuriosaamista vähäsen. HAMIin hakeutuminen oli suht nopea päähänpisto: viime syksynä tulin kysyneeksi koulutuspäälliköltä olisiko mitään töitä. Ja kuinka ollakaan, avautumassa oli asuntola- ja ammatillisen ohjaajan paikka. Hain siihen ja pääsin. Tämä on oikeastaan aika täydellinen paketti tällä omalla työhistorialla, koska tässä yhdistyy ohjausosaaminen ja ammatillinen metsäosaaminen.
Työnkuvani koostuu tiivistettynä oikeastaan neljästä asiasta: 1) opiskelijoiden ohjaus ja motivointi, 2) turvallisen ja mielekkään asuntolaelämän toteuttaminen, 3) opettajien tukeminen ja aikataulujen yhteensovittaminen, 4) itsensä kehittäminen, jotta ohjaus ja opetus pysyy laadukkaana. Käytännössähän työ on sitä, että asuntolaohjaajana on asuntoloilla iltavuorossa ja ammatillisena ohjaajana sitten enemmän päivisin opetuksessa mukana.
Evon osalta voin sanoa, että täällä on tosi hyvä yhteishenki ja avoin ja auttavainen porukka, joka on sitoutunut työhönsä. Täällä on todella mukava olla töissä. Kaikkiin hamilaisiin en ole ehtinyt vielä tutustua, mutta organisaatio tuntuu olevan jatkuvassa muutostilassa: koko ajan kehitetään ja yritetään pysyä näkyvänä, että uusia opiskelijoita saataisiin runsain joukoin joka tutkintoon mukaan. Tulevaisuuden HAMI on minun mielessäni sellainen, jossa henkilökunnan jäsenet ovat kuin työkaluja, joiden yhteistoiminnalla ja oikeaoppisella käytöllä rakennetaan opiskelijoista tulevaisuuden työntekijöitä ja näytetään heille suunta kehittyä alan parhaiksi tekijöiksi.
Nyt rakennan uraa HAMIssa ja vähän on mielessä siintänyt jo opinnot opekorkeassa, mutta siihen pitänee kerätä vähän työkokemusta alle ensin. Metsäalan opettajuus kiinnostaa ja erityisesti se, että saa hyödynnettyä omaa metsäalan osaamistani.
Vapaa-ajalla teen jonkin verran metsätöitä ja harrastan paljon urheilua, mm. lenkkeilyä. Osaan myös olla paikoillani ja rauhoittua: katsella elokuvia, saunoa ja olla perheen kanssa. Nyt olen ottanut perheen tärkeysjärjestyksessä ykköseksi ja muut harrastukset menevät sitten siinä ohessa.
