Siirtolapuutarhaliiton perinteisiä kursseja on järjestetty Lepaalla jo yli 70 vuoden ajan. Vuosien saatossa kursseilla on saanut oppinsa jo reilusti toista tuhatta siirtolapuutarhaviljelijää.
Innokkaat kurssilaiset osallistuvat viikon aikana luentoihin, keskusteluihin ja mm. omenapuiden ja pensaiden leikkausharjoituksiin Lepaan puutarhassa. Hämeen ammatti-instituutin ammattitaitoiset opettajat käsittelevät monipuolisesti mm. hyöty- ja koristekasveja sekä kasvitauteja ja tuholaisia. Myös pienkoneiden ja puutarhavälineiden keväthuollolle on varattu oma aikansa. Kurssilla on myös oiva tilaisuus tutustua viljelijöihin muista siirtolapuutarhoista. Tiukan asiasisällön vastapainoksi on kurssilaisille suunniteltu kaikenlaista mukavaa tekemistä mm. saunomista tai viininmaistelua Lepaan viinitilalla.
Kurssille osallistuu tänä vuonna myös helsinkiläinen Tuula Mänty. Tuula on ostanut mökin Klaukkalanpuiston siirtolapuutarhasta viime elokuussa. Hän on tuore mökin omistaja, mutta siirtolapuutarhaihmisenä jo veteraani. Hän on pienestä tytöstä lähtien viettänyt aikaa Helsingin siirtolapuutarhoissa, kun sukulaisilla ja tuttavilla on ollut siirtolapuutarhamökkejä. Hän on ollut elämänsä aikana neljällä eri siirtolapuutarhalla Helsingissä. Kun Siirtolapuutarhaliitolta tuli ilmoitus Lepaan kurssista, Tuula ilmoittautui viipymättä mukaan.
– Tiedän paljon puutarha-asioista, mutta kun kaikkia asioita ei vuosittain tee tai tarvitse tehdä, niin tieto on jossain syvällä muistin sopukoissa, joista niitä asioita sitten putkahtelee koko ajan. Kurssilla kyselen paljon ja varmistelen asioita, jotta omat ajatukset selkiytyisivät poluillensa.
– Kurssi on nyt puolivälissä ja se on mennyt loistavasti: kova meno koko ajan, mennään luennolta toiselle. Ihan kuin oltaisiin koulussa uudestaan!
– Uutta on opittu, mm. varttamista. Toki olen tehnyt sitä joskus 30 vuotta sitten, mutta asia ei ollut muuttunut. Tähän asti ainakin ovat opit olleet hyviä. Osa asioista on sellaisia, jotka jo selkeästi tiedän, mutta on ollut hyvä varmentaa asioita.
– Itselleni puutarha-alan harrastus on tullut äidin myötä. Hän harrasti puutarhanhoitoa ja viljelyä pienimuotoisesti, kun kaupungissa ollaan aina asuttu, eihän siellä hirveän suuresti voi. Äiti syntyi Malmille, joka siihen aikaan oli hirveän kaukana Helsingin keskustasta, niin hänellä oli siellä aikanaan porsaita. Monilla oli kanoja ja joulupossu, Malmi oli ihan maaseutua silloin. Siitä syystä minulla on aina ollut kiinnostusta puutarhaan ja viljelyyn.
– Ostin Pakilasta 24m2 hyväkuntoisen mökin, jonka piha on 300m2, kuten Helsingissä siirtolapuutarhatontit yleensä ovat. Piha-alueella ei ole mitään rakennelmia, joten sinne voi sitten itse kehitellä kaikkea. Sen takia ihastuinkin siihen, kun siellä ei ollut valmiiksi tehtynä mitään pikkumökkejä, vajoja tai katoksia. Siellä saa sitten itseään toteuttaa. Tontti on melkein Vantaanjoen varrella. Siellä on rannassa sauna, laiturit ja kaupungin pitämä uimaranta, ihan perinnemaisemassa.
– Tältä Lepaan kurssilta vien tontille mukanani perennojen leikkausta ja sijoittelua, marjapensaiden leikkaamista, vaikka sitä olen jo tehnytkin, mutta ehkä nyt sitten varmemmin, että teen sen oikein. Ja tietysti omenapuiden leikkauksen!
