Opiskelun moduulimalli otetiin Suomessa ensimmäisenä käyttöön HAMKissa seitsemän vuotta sitten. Moduulien suunnittelu vaatii opettajilta yhteistyötä ja ajan hermolla pysymistä.
Opintonsa aloittava saa eteensä moduulikartan. Siinä koko opiskeluaika on pilkottu 15 opintopisteen suuruisiin moduuleihin, joita suoritetaan lukuvuoden aikana yhteensä neljä, siis yhteensä 60 opintopistettä per lukuvuosi.
Moduulilla on otsikko, kuten hevosalan liiketoimintaympäristö, pientalohanke, kasvituotanto, ohutlevyrakenteet, henkilöstöjohtaminen, älykäs liikenne, metsäekologia, orientaatio muotoiluun, aikuisten ja ikääntyneiden hoitotyö tai kulttuurinen moninaisuus (esimerkit eri koulutuksista). Moduulin sisällä on yleensä neljästä kuuteen opintojaksoa.
Kokonaisuuksien takana on iso määrä suunnittelutyötä, jota vetää kunkin moduulin vastuuopettaja. Vastuuopettaja suunnittelee moduulin sisällön yhdessä eri opintojaksojen lehtoreiden kanssa. Suunnittelun pohjana on kyseisen koulutuksen opetussuunnitelma ja siinä määritellyt osaamistavoitteet. Moduulin kasaamisen vaiheisiin kuuluu esimerkiksi luonnostelua ja käsikirjoittamista, toteutussuunnitelman ja erilaisten sovellusten käyttösuunnitelman tekemistä sekä palautteen ja arvioinnin miettimistä.
Tärkeä työelämälähtöisyys
Biotalouspainotteisen tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen lehtorilla Johanna Salmialla on kokemusta moduulien suunnittelusta aina koulutuksen alusta eli vuodesta 2017 saakka. Viime vuodesta alkaen toteutettavaksi tuli myös vastaava englanninkielinen koulutus.
Tänä syksynä yksi Salmian vastuulla olevista moduuleista on nimeltään eBiotalous. Se sisältää opintojaksot bio- ja kiertotalous, digitaaliset palvelut, mikrokontrollerit, ammatillinen englanti sekä geometria ja lineaarialgebra.
”Ideaalitilanteessa moduuli sisältää opintojaksot läpileikkaavan teeman, etenee loogisesti, on ymmärrettävä ja ajassa kiinni”, Salmia kuvaa.
Moduulimallin johtoajatus on, että moduulit ovat työelämälähtöisiä osaamiskokonaisuuksia, joista vanha opintojakso- ja oppiaineajattelu on häivytetty pois. Tilalla on erilaista osaamista yhteen kietova ilmiöperustaisuus. Moduulissa sen olisi hyvä näkyä ”punaisena lankana”.
Esimerkiksi eBiotalous-moduulissa digitaaliset palvelut -opintojaksolla perehdytään videotuotantoon, jossa aihe liittyy bio- ja kiertotalouteen. Kielen opiskelu integroituu kokonaisuuteen niin, että video tehdään englanniksi. Moduulin mikrokontrollerit -opintojakso nivoutuu samaan tematiikkaan muun muassa siten, että opiskelijat tutustuvat Mustialan kampuksen koenavetassa olevaan, mm. lehmien käyttäytymistä havainnoivaan teknologiaan.
”Ainoastaan matematiikka ei suoraan liity moduulin teemaan. Kun opinnot etenevät, tulee pidempiä projekteja, jolloin eri opintojaksojen yhteen nivoutuminen lisääntyy”, Salmia kertoo.
Työelämälähtöisyyden vuoksi mukana suunnittelussa on myös mahdollinen oppimisprojektien toimeksiantaja, eli esimerkiksi yritys, joka kertoo, mitä opiskelijoilta toivoo. Lisäksi yhteyttä toimeksiantajaan pidetään moduulin aikana ja lopussa tulosten esittely- ja palautekierroksella.
Salmian mielestä moduulit vaativat melko paljon opettajilta, etenkin aikataulujen yhteensovittamista, mutta hän pitää niitä hyvänä tapana järjestää opetus.
”Pidän siitä, että asioita tehdään yhteistyössä. Tulen yritysmaailmasta, joten olen tottunut siihen, että hommia tehdään tiimeissä. Se antaa paljon enemmän, kun saa pitkin matkaa palautetta ja ideoita. Vastuuopettajan rooli onkin mielestäni verrattavissa esimerkiksi projektin vetämiseen.”
Verkko edellä
Oleellinen osa suunnittelua on ajatella kaikki verkkolähtöisesti, siis siten, miten tieto löytyy Moodlesta. Moodle on sähköinen oppimisalusta, joka tukee oppimisprosessia. Oppimateriaalien jakaminen, tehtävien annot ja niiden palautukset sekä arviointi tapahtuvat siellä, oli sitten kyse lähiopetuksesta tai ajasta tai paikasta riippumattomasta verkko-opiskelusta.
Laadukkaan ja yhtenäisen verkko-opetuksen suunnittelua ohjaavat ja tukevat HAMKin digipedaohjeet sekä kaikkien AMKien yhteiset laatukriteerit. Jälkimmäiset on huomioitava etenkin, jos moduuli laitetaan tarjolle AMKien yhteiseen CampusOnlineen, kenen tahansa amk-opiskelijan saataville.
”Materiaalia ja ohjeita on mielestäni hyvin saatavilla. On hyvä saada tukea etenkin saavutettavuuteen, eli siihen, miten opetus tavoittaa erilaiset oppijat, ” Salmia sanoo.
Digipedamentori antaa täsmätukea
Opiskelu verkossa ei ole HAMKissa mitenkään uutta, mutta se on jatkuvasti kehittyvää. Siksi HAMKissa on myös yhdeksän digipedamentoria, eli erikseen koulutusyksiköille nimettyjä henkilöitä, joilta saa tukea opetuksen rakentamiseen.
Yksi heistä on lehtori Samu Toivonen, joka toimii hyvinvointiosaamisen yksikön digipedamentorina.
”Tärkein tehtävä on kehittää pedagogista puolta ja yrittää huolehtia siitä, että moduulit olisivat tasalaatuisia”, Toivonen sanoo.
Digipedamentori kiinnittää huomiota materiaalien ja tehtävänantojen saavutettavuuteen ja selkeyteen, sekä siihen, että moduuli vastaa luvattuja osaamistavoitteita. Hän myös auttaa miettimään erilaisia ratkaisuja eri opetustilanteisiin ja on halutessa moduulin jälkeen miettimässä, mitä ensi kerralla voisi tehdä paremmin.
”Tietyt laatukriteerit pitää olla, mutta ne eivät saa kahlita uusia ideoita.”
Toivosen mukaan hänen yksikössään eli hyvinvointiosaamisen yksikössä digipedamentorin apu on otettu hyvin vastaan ja häneen on oltu yhteydessä monista eri asioista. Esimerkiksi korona-aikana on pohdittu, miten etäopetukseen saadaan läsnäolon tuntua ja erilaista aktivointia.
”Keskustelevampaa opetusta saadaan esimerkiksi kahdella opettajalla tai vierailevalla luennoitsijalla, nopeilla, opetuksen aikana tehtävillä kyselyillä opiskelijoille ja jakautuminen pienempiin ryhmiin onnistuu verkossakin”, Toivonen sanoo.
Opettajille on tarjolla kaksi kertaa lukuvuodessa laadukkaaseen moduulitoteutukseen liittyvää valmennusta, johon voi osallistua yksin tai yhdessä moduulitiimin kanssa.
Aiheesta lisää:
