Tuhot Brasilian sademetsissä vapauttavat ilmakehään massiiviset määrät hiiltä. Menetetyt hiilivarastot ovat korvattavissa, mutta se on käytännössä hankalaa ja poliittisesti luultavimmin mahdotonta.
Vuosi 2019 näyttäisi muodostavan jälleen käännekohdan Amazonin sademetsissä Brasiliassa, missä vallitseva politiikka on johtanut metsien kaskeamiseen pelloiksi yhä kiihtyvään tahtiin. Tarkkaa tietoa palaneiden hehtaarien kokonaismäärästä on vaikea saada, mutta muun muassa satelliittikuvien perusteella suunta on huolestuttava. Viimeisimmät uutiset kertovat, että Brasilian hallituksen päätös kieltää kaskeaminen 60 päiväksi ei ole estänyt sytyttämästä uusia paloja.
”Aikaisemmin Amazonin sademetsää on palanut noin Kanta-Hämeen kokoinen alue vuodessa. Tänä vuonna se on moninkertaistunut siitä,” Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Henrik Lindberg HAMK Bio -tutkimusyksiköstä kuvaa mittaluokkaa.
Sademetsäpaloilla on monta ulottuvuutta. Nopea seuraus on ilmaan vapautuva hiilidioksidi, jota palot tuottavat. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä metsäpalojen vuoksi on melkoista takapakkia tilanteessa, jossa ollaan jo valmiiksi myöhässä ilmastonmuutoksen torjunnassa kaikkien muidenkin päästönaiheuttajien – energiasektori, teollisuus, maankäyttö, maatalous – osalta.
”Ilmastopessimismi on realismia tällä hetkellä. Nykypoliittisilla suuntauksilla ja oikeistopopulismin vallitessa ilmastonmuutoksen hillintä ei ole monessa valtiossa päähuolenaiheena. Länsimaiset toimijat painostavat tekoihin valtiotasolla, mutta aiheellisesti brasilialaiset voivat kysyä, millä oikeudella?”
Lindberg huomauttaa, että länsimaat ovat tuhonneet luontoa ja ekosysteemejä peruuttamattomasti samalla konseptilla läpi historian. Ensin on käytetty omat luonnonvarat ja siihen päälle siirtomaiden.
”Islanti, Brittein saaret, Keski-Eurooppa, USA. Täällä on hakattu metsiä laidunmaaksi ja muuhun ihmisen käyttöön samoista syistä. Mikä oikeus luonnonvaroihin on itse kullakin, se on ihan hyvä kysymys.”
Sademetsäpalojen myötä menetetyt hiilivarastot voidaan Lindbergin mukaan korvata, ainakin teoriassa.
”Alueita, kuten aavikkoa ja savanneja, voidaan metsittää. Ja muualla voidaan lakata hakkaamasta metsää. Mutta menetetyn hiilivaraston mittaluokka on sellainen, että se on erittäin vaikeaa.”
Lisäksi aihe on hankala poliittisesti. Lindbergin mukaan ongelmat eivät ratkea esimerkiksi ajamalla Suomessa metsäteollisuus alas, sillä se siirtyisi muualle.
”Jos halutaan vaikuttaa, pitäisi mielestäni vaikuttaa tuotteiden kysyntään.”
Hiilitaseesta ja -varastoista puhuminen osana ilmastonmuutoskeskustelua ei ole Lindbergin mukaan mikään ohimenevä iskusana, kuten ilmansaasteet, happosateet ja otsonikato olivat viime vuosikymmeninä. Siinä missä ne olivat yksittäisiä kremppoja, jotka saatiin “kipsattua”, on ilmastonmuutos kuin kakkostyypin diabetes, joka vaatisi elintapojen muuttamista.
”Mainittuihin uhkiin saatiin parannus teknologisilla uudistuksilla. Samalla tavalla monet nyt odottavat jonkun keksivän, miten hiili otetaan talteen, niin ei tarvitsisi muuttaa mitään.”
Hiilivaikutuksen lisäksi Lindbergin mielestä erityisen hälyttävää Amazonin paloissa on niiden hitaammin ilmenevä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Sademetsän palamisella on eri seuraukset kuin avohakkuilla ja kulotuksella havumetsissä.
”Trooppiset ekosysteemit ovat keskimäärin vähemmän palautuvia. Suomalainen maaperä ja puulajit ovat toisenlaisia. Lisäksi kun täällä on noin 30 puulajia koko maassa, Amazonissa yhdellä hehtaarilla voi olla 300 puulajia.”
Monimuotoisuus tekee Amazonista ainutlaatuisen, mikä on itseisarvo sinänsä. Lisäksi vielä nykytieteenkin keinoin siellä on edelleen paljon tunnistamattomia lajeja.
”Biodiversiteetin köyhtyminen ei vaikuta ihmisen hyvinvointiin lyhyellä tähtäimellä. Maapallon luonnolle se on iso asia. Sen vuoksi on huolestuttavaa, jos Amazonin palot haihtuvat agendalta, kuten asioilla on tapana.”
Teksti: Jaana Siljamäki
