Vaihtoehtoja nokkahuilulle! Iikka Pietilä kiinnostui vaikuttamisesta jo ala-asteella, mikä ilmeni esimerkiksi nimien keräämisellä musiikinopetusta protestoivaan addressiin. Vuosia myöhemmin hän tutkii nuorten osallistumismahdollisuuksia digitaalisissa ympäristöissä monitieteisessä tutkimushankkeessa.
Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Niina Meriläinen
Iikka Pietilä taitaa olla se keisaria osoittava pikkupoika, kyseenalaistaja, jonka jokainen yhteisö tarvitsee toimiakseen paremmin.
Otetaan vaikka mainittu nokkahuiluepisodi. Kymmenvuotias Iikka Pietilä oli juuri tehnyt levyllisen tietokonemusiikkia eikä voinut käsittää, miksi vain ja ainoastaan nokkahuilun soittoa opeteltiin.
”Keräsin nimiä addressiin, jotta nokkahuilun opettamista rajoitettaisiin ja tarjottaisiin vaihtoehtoja. Olin tosi pahasti napit vastakkain musiikinopettajan kanssa ja olin saada ehdot musiikista”, Pietilä muistelee.
Vaikka välikohtaus nyt naurattaa, se Pietilän mukaan myös kuvastaa miten hommat usein toimivat: rangaistus uhkaa, jos järjestelmässä koetaan, että joku vaatii liian radikaalia ja nopeaa muutosta. Sen enempää aktivistiksi Pietilä ei kuitenkaan tunnustaudu, vaan hän on ollut sittemmin vaikuttamassa asioihin perinteisten rakenteiden puitteissa, kuten opiskelija-aktiivina, tutorina ja oikeudenmukaisuuskysymysten ratkojana työpaikalla.
”Minun on ollut vaikeaa nähdä asiat mustavalkoisesti, kuten ne usein esitetään. Toisinaan minulla on tarve haastaa konsensusta, vaikka en itse olisikaan eri mieltä. Ymmärrän, jos se nähdään sekä sparraamisena että rasittavana.”
Systeemitason ymmärtäjä
HAMKiin Pietilä tuli opiskelemaan vuonna 2010, ohjaustoiminnan artenomin koulutukseen. Musiikkia ja valokuvausta harrastavaa miestä kiinnosti opintojen tarjoama mahdollisuus yhdistää ohjaus- ja opetustaitoja kulttuuriseen ja taiteelliseen puoleen.
Opinnäytetyönään hän teki mediakasvatuksellisen pienoisdokumenttielokuvaprojektin nuorten kanssa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia valmiuksia mediakasvatuksellisten keinojen käyttäminen antaa, jotta nuoret kokisivat olevansa osallisia yhteisössään sekä pystyvänsä vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin.
Koulutuksen mukaisia töitä Pietilä ehti tekemään muutaman vuoden, ja vähän kaikkea muutakin: hän on työskennellyt muun muassa lentokentällä, sirkusjumpan vetäjänä, poliisin lupapalveluissa, kodinkoneliikkeessä, häiden ja tapahtumien kuvaajana…
”Urapolkuni ei todellakaan ole ollut suoraviivainen, muuten kuin viime vuosina. Minua on aina kiinnostanut myös tietotekniikka ja kognitiotieteet, ja ensimmäisestä tutkimuspestistä lähtien se maailma on vienyt mukanaan.”
Pietilä valmistui myös Jyväskylän yliopistosta tietojenkäsittelytieteen koulutuksesta. Sillä saralla häntä kiehtoo erityisesti BCI (Brain-Computer Interface), eli aivojen ja tietokoneen välinen kommunikointi, mihin liittyen hän teki myös gradunsa. Nyt Pietilä on jäämässä osittaiselle opintovapaalle, aloittaakseen neljännen korkeakoulututkinnon suorittamisen Turun ylipiston lääketieteellisen tiedekunnan Human neurosciences -oppiaineessa.
”Haluan tutkia Ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta ja ihmisen tiedonkäsittelyn roolia siinä. Ihmisen tiedonkäsittelyn ymmärtämisessä ollaan vielä alkutekijöissä.”
Kaikki eivät ole diginatiiveja
Parhaillaan Pietilä kuitenkin on tutkijana ja tohtorikoulutettavana monitieteisessä ALL-YOUTH tutkimushankkeessa, jossa pyritään löytämään uusia ratkaisuja nuorten osallistumisen mahdollistamiseksi. Hanke jakautuu useisiin osatutkimuksiin, joista Pietilä on mukana Kohti digitaalisia ratkaisuja -nimisessä tutkimuksessa. Siinä selvitetään, millaisella digitaalisella suunnittelulla voidaan mahdollistaa mahdollisimman monen eritaustaisen nuoren yhteiskunnallinen osallistuminen. Tutkimusta on tehty muun muassa työpajoin nuorten kanssa, mihin Pietilä sanoo hyödyntäneensä paljonkin HAMKin koulutuksesta saamiaan oppeja.
Ainakin se on jo saatu selville, että ne, joilla on pääsy teknologioihin sekä monitasoiset taidot käyttää niitä, kokevat vaikuttamismahdollisuutensa suuremmiksi. Nuorten välillä on suuria eroja mahdollisuuksissa, valmiuksissa ja taipumuksissa osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja keskusteluihin, ja puhe diginatiiveista johtaa Pietilän mukaan usein harhakäsitykseen tietoteknisesti lahjakkaasta sukupolvesta.
”Snapchat, TikTok ja Instagram ovat kivoja juttuja, mutta niiden käyttö ei tarkoita kriittistä ja valveutunutta osallistumista. On eri asia osata käyttää digitaalisia välineitä työhön tai vaikuttavaan viestintään.”
Pietilän mukaan järjestelmän ja nuorten välillä on kuitenkin myös kohtaamisongelma: eri asioita pidetään osallistumisena, eikä esimerkiksi ruohonjuuritason toimintaa, kuten kulutuskäyttäytymistä, aina tunnisteta sellaiseksi.
Elämä A, B tai C
Pietilä on ponnistanut korkeakoulu-uralle ilman ylioppilastutkintoa, omien intressiensä, lahjakkuuksiensa ja uteliaisuutensa voimin.
”Minulla on ollut hyvä tuuri, turvallinen lapsuus ja kannustava lähipiiri. Kaikilla ei ole niin hyviä osallistumismahdollisuuksia, mitä itselle on suotu.”
Ehkä sen vuoksi hänellä tuntuu olevan halua jakaa osaamistaan muillekin. Kun koronapandemia sulki koulut keväällä, Pietilä teki YouTubeen opastusvideoita etäopetuksessa käytettävien teknologioiden käyttämiseen. Lisäksi hän on koodannut tutkimuksessa käytettäviä välineitä vapaaseen käyttöön.
Tulevaisuutensa suhteen hän sanoo hahmotelleensa ”vaihtoehtoisia aikajanoja”.
”Oma sukupolveni on ensimmäinen, jonka elintaso on vanhempiaan heikompi. Minulla ei ole tapana laittaa kaikkia munia samaan koriin, vaan pyrin ylläpitämään taitoja sekä olemisen ja tekemisen tapoja monella eri rintamalla.”
Liiankin monen? Siitä hän arvostelee ajatellessaan nuorta itseään.
”Minulle on ollut kovin vaikeaa jäädä paitsi. Ystäviään ei menetä, jos ei osallistu jokaisiin kissanristiäisiin. Jaksaminen opinnoissa olisi ollut helpompaa niin. Toisaalta ei välttämättä olisi niin vahvoja verkostoja mitä on nyt, mutta paljon olisi voinut jättää väliinkin.”
Iikka Pietilä
Syntynyt: 1989 Nurmijärvellä. Lapsuus ja nuoruus Helsingissä.
Koulutus: Ohjaustoiminnan artenomi (HAMK), filosofian maisteri (tietojenkäsittelytiede, Jyväskylän yliopisto). Tohtorikoulutettava (Tietotekniikka, Tampereen yliopisto).
Työ: Tutkija, tohtorikoulutettava ALL-YOUTH – Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään -tutkimushankkeessa, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Perhe: Puoliso Niina, äiti, veli, veljen vaimo ja heidän koiransa, isän ja isäpuolen perheet.
Harrastaa: Valokuvausta, sellonsoittoa, retkeilyä ja eräilyä. Tekee tietokonemusiikkia nimellä A. Kurkiainen.
