HAMKin kummipelaaja Prince Mokuma – pakolaisleiriltä pallokentille

Jalkapalloilija Prince Mokuma seurasi pelikavereineen Hämeenlinnan torilla, kun tanskalainen Christian Eriksen lyyhistyi kentälle jalkapallon EM-kisoissa. Tapahtuma oli järkyttävä, mutta kun suomalaiset kannattajat huusivat ”Christian” ja tanskalaiset vastasivat ”Eriksen”, Prince näki taas, mitä jalkapallo parhaimmillaan tekee: yhdistää ihmisiä. Niin kuin se aikanaan yhdisti hänet uusiin hämeenlinnalaisiin kavereihinsa.

Seitsemänvuotias Prince Mokuma istui linja-autossa matkalla Helsinki-Vantaalta uuteen kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Hän katseli ikkunasta näkynyttä loputonta metsää ja ihmetteli, missä kaikki kaupungit olivat. Oli lokakuu 2006.

Edellisessä kodissa Kongon pakolaisleirillä oli pärjännyt hyvin shortseilla ja t-paidalla. Kun oli kertaalleen sulattanut paleltuneet varpaansa patterin välissä, oppi pukeutumaan lämpimämmin.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Suomen helle tuntuu tosi kuumalta. Kongon hellettä Prince ei enää muista.

”Mutta muistan, kun pitkän kuivan kauden jälkeen tuli sadekausi. Oli ihanaa saada pitkästä aikaa vettä. Juoksimme ja leikimme sateessa kavereiden kanssa.”

Prince oli vain yksivuotias, kun perhe jätti kotinsa Kongon demokraattisessa tasavallassa ja pakeni pakolaisleirille Kongon tasavaltaan.

”Me lapset ei tiedetty sodasta mitään. Pakolaisleirillä me leikittiin yhdessä ulkona iltakahdeksaan asti. Silloin kaikkien piti mennä kotiin nukkumaan”, Prince muistelee.

Vuorovetoja veljen kanssa

Kaveri pyysi kerran Princen mukaansa jalkapalloharjoituksiin. Siitä suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen sai vauhtia. Jalkapallo toi kavereita, kielitaitoa ja kulttuurin ymmärrystä.

Pari vuotta myöhemmin isoveli Giscard Mosamete lähti hänkin mukaan jalkapalloharrastukseen. Eri sukunimistä huolimatta pojat ovat täysveljiä.

”Meitä on yhdeksän lasta: kuusi poikaa ja kolme tyttöä. Minä olen toiseksi nuorin. Kuopuksella on sama sukunimi kuin isällä, mutta kaikilla muilla on eri nimet. Nimien avulla isä halusi muistaa tärkeitä ihmisiä elämänsä varrelta. Minulla on isäni enon sukunimi.”

Nyttemmin molemmat pelaavat Hämeenlinnan Jalkapalloseuran edustusjoukkueessa, ja Prince on vuorostaan seurannut isoveljensä jalanjäljissä HAMKiin opiskelemaan rakennusinsinööriksi.

Ensimmäinen opiskeluvuosi on juuri päättynyt. Koronapandemian takia se sisälsi pitkälti etäopiskelua.

”Opiskelun ja pelaamisen yhdistäminen oli kyllä aika hankalaa. Etäopiskelu lisäsi kotihommia paljon, oma vastuu kasvoi tosi suureksi. Odotan innolla, että pääsemme takaisin kampukselle.”

Esimerkkinä nuoremmille

Prince haluaa katsoa, mihin asti pelaaminen voi hänet viedä.

”Näen itseni parin vuoden sisällä Veikkausliigassa. Ehkä sen jälkeen vielä ulkomaillakin.”

Alkanut kausi Hämeenlinnan Jalkapalloseurassa käynnistyi sivussa, sillä edellisen kauden lopusta jäi pelikielto päälle.

”Viime kaudella tuli kyllä paljon keltaisia kortteja. Mulla on kentällä ja pukukopissa ihan eri moodit. Kentällä en halua hävitä, olen tosi periksiantamaton”, Prince nauraa.

Idolikseen hän nimeää Manchester Unitedissa pelaavan Marcus Rashfordin.

”Hän on kentällä rauhallinen, kaikkien ystävä. Siviilissä hän auttaa vähävaraisia lapsia ja nuoria. Hän tekee hyvää työtä.”

Prince tunnistaa olevansa itsekin esimerkki nuoremmille maahanmuuttajille.

”Moni heistä katsoo minua vähän ylöspäin. Yritän totta kai kannustaa eteenpäin, ja harrastamaan. Harrastamalla pääsee sisään yhteiskuntaan.”

Identiteettiään Prince joutuu hetken miettimään.

”Olen oppinut käytännössä kaikki uudet asiat Suomessa. Olen ollut täällä jo 15 vuotta. Olen oppinut suomalaisia arvoja ja tapoja. Se ei silti tarkoita, etteivätkö Kongo ja Afrikka olisi osa minua.”

Vielä Princellä ei ole ollut mahdollisuutta matkustaa synnyinseudulle sukulaisia ja kavereita tapaamaan. Sitä odotellessa viestit ja puhelut kulkevat lingalan kielellä Kongon ja Hämeenlinnan väliä.