Moskovasta Riihimäelle muuttanut Arina Shakurova on määrätietoinen puurtaja, jonka veti HAMKiin käytännöllinen tapa opiskella.
Arina Shakurovaa kuunnellessa tuntee itsekriittisiä pistoksia: mitä teinkään ja olinkaan saanut aikaan 20-vuotiaana? Shakurova kun kuulostaa jokseenkin poikkeukselliselta. Vasta 20-vuotias Shakurova muutti kaksi vuotta sitten yksin Moskovasta Riihimäelle, opiskeli kahdessa vuodessa HAMKissa yhtenä vuosikurssinsa harvoista naisista insinööriksi Mechanical engineering and production technology -koulutuksesta ja työllistyi jo opiskelujen loppusuoralla oman alansa vakityöhön yli kahdensadan työntekijän yritykseen, RD Velholle Hyvinkäälle. Nyt Shakurova on titteliltään yrityksen termein ”mekaniikkavelho” ja pähkii työkseen 3D-mallinnusta ja erilaisten laiteosien teknisiä piirrustuksia.
LinkedIn-profiilissaan Shakurova kertoo aina pitävänsä kiinni deadlinesta, ja häntä kuunnellessa alkaakin vakuuttua, että kyseessä ei ole mikään höttöinen nollalause suoraan markkinointipuppugeneraattorista.
”Aikataulussa pysyminen on tapa. Se oli tiukka sääntö jo perheessämme. Käytän useita erilaisia ajanhallintasovelluksia ja muistikirjoja. Aina pitää ennakoida ja varautua myös siihen, jos jotain esteitä tulee”, Shakurova sanoo.
Ja niitähän elämässä tulee. Teemme haastattelun Skypessä, ja yks kaks ruudulla on eläin – Shakurovan valkea Esenya-kissa.
Osaksi työyhteisöä
RD Velholla Shakurova on työskennellyt reilut puoli vuotta. Mekaniikkavelho kuulostaa taianomaiselta titteliltä.
”Olen vasta urani alussa. Pääosin työ on 3D-suunnittelua, prototyyppien tekoa. Vierailemme tehtaissa tarkistamassa, toimivatko laitteet kuten pitää. Koneita ja laitteita tehdään laajalla skaalalla eri aloille.”
Nuorena naisena teknisellä alalla kohtaa jos jonkinlaisia lasikattoja, mutta RD Velholla tiimien vetäjinä on sekä miehiä että naisia. Tärkeintä on osaaminen ja asenne.
”Rakastan tätä paikkaa. Täällä on hyvä ja kannustava yhteishenki.”
Räätälöity opintosuunnitelma
Suomeen, Riihimäelle ja HAMKiin Shakurova päätyi matkusteltuaan paljon perheensä kanssa Suomessa.
”Olimme olleet täällä monesti laskettelemassa, ja ystävillämme oli täällä lapsia opiskelemassa. Tiesin, että opiskelut ovat täällä käytännöllisempiä, ja se vetosi kun valitsin opiskelupaikkaa.”
Tutkintoon vaadittavat 240 opintopistettä Shakurova takoi kasaan kahdessa vuodessa.
”Tein paljon töitä, aamusta iltaan. Koulutus- ja kehittämissuunnittelija Salla Niittymäki auttoi minua. Teimme yhdessä suunnitelman, kun kerroin, että haluan opiskella nopeasti.“
Joustava tapa opiskella saakin häneltä kehuja.
”Pidin siitä, miten ne oli järjestetty. Ihmiset ovat täällä myös hyvin toisenlaisia kuin Venäjällä. Kärsivällisiä, he haluavat todella auttaa ja hierarkiaa on vähemmän.”
Toisaalta tiukka etenemistahti vaikuttaa olleen sekä syy että seuraus sille, että Shakurova on tuntenut itsensä välillä yksinäiseksi.
”Alussa oli jännittävää ja olin motivoitunut. Mutta kun tottui kaikkeen, tuli vaikeampaa. Olen kaivannut samanhenkisiä ihmisiä,” Shakurova myöntää.
Elämässä on kuitenkin tiukan opiskeluputken jälkeen nyt tilaa myös harrastuksille – piirtämiselle, ratsastukselle, käsitöille ja liikunnalle. Perhettään Moskovassa hän tapaa noin kerran kolmessa kuukaudessa. Suunnitelmissa on kuitenkin hakea Suomen kansalaisuutta. Ja 5–10 vuoden päästä hän haluaa olla mukana tekemässä jotain ”suurta”, jota Shakurova ei vielä halua eritellä sen tarkemmin.
”Haluan olla avuksi maailmalle. Siihen tarvitsisin niitä samanhenkisiä ihmisiä.”
Teksti: Jaana Siljamäki
