Kun syntyvyys laskee, vapautuu resursseja esimerkiksi synnytyssairaaloissa, neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa. Hoitotyön ammattilaiset ohjaisivat ne johonkin, mistä on paljon puhuttu, mutta mitä yhä tarvittaisiin: perheiden varhaiseen tukemiseen.
Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki
Laskevasta syntyvyydestä ja ennakoitua matalimmista väestöennusteista on listattu viime aikoina moniakin syitä ja seurauksia. Hoitotyön ammattilaisilta kysyttäessä tilanteessa on nähtävissä kuitenkin myös mahdollisuuksia, jotka oikein käytettyinä antavat tilaisuuden kehittää palveluita.
”Kun ensisynnyttäjien määrä vähenee neuvolassa, olisi tilaisuus lisätä vauvaperheiden varhaista tukemista esimerkiksi kotikäyntien muodossa. Suosituksien mukaan kotikäynti tulisi tehdä jo raskausaikana ja viikon sisällä vauvan kotiutumisesta, mutta tämä ei toteudu kaikissa kunnissa”, toteaa HAMKin hoitotyön lehtori Tuula Kolari.
Yksi mahdollisuus suunnata vapautuvia resursseja olisi laajentaa neuvolapalveluja myös kohdennetusti puolisoille ja isovanhemmille. HAMKissa hoitoalan opiskelijoitakin kannustetaan uudentyyppisten perheiden palveluiden innovoimiseen.
Kätilöiltä kotikäyntejä
Työn fokusta ja palvelun laajentamista voisi miettiä myös synnytyssairaaloissa. Itsekin kuukausittain kätilönä “harrastuksena” työskentelevä hoitotyön lehtori Kaisa Seppälä toteaa, että nykyisin äidit viettävät keskimäärin kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen sairaalassa, kun vielä 80-luvulla vastaava aika oli jopa 10 päivää. Niin pitkään hoitojaksoon Seppälä ei palaisi, mutta nykyiset lyhyet hoitoajat lisäävät etenkin ensimmäisen lapsen vanhempien tuen tarpeita kotiutumisen jälkeen.
”Kun synnytysten määrä vähenee, se voisi mahdollistaa sairaalasta tehtävät kotikäynnit tukemaan imetystä, varhaista vuorovaikutusta ja vanhempien jaksamista, mikäli perhe sitä itse toivoo.”
Kolari ja Seppälä suuntaisivat yhteiskunnan rajallisia voimavaroja etenkin jo yhden lapsen hankkineisiin, kun mietitään keinoja puuttua syntyvyyden laskuun.
Lisää täsmätukea
Kolari ja Seppälä näkevät, että mikäli vanhemmat saavat ajoissa tukea, se voi vaikuttaa suunnitelmiin hankkia lisää lapsia ja yleiseen mielikuvaan siitä, miten yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Monille tulee yllätyksenä se, että vielä odotusaikana ja vauvan ensimmäisenä ikävuotena kontakteja hoitohenkilökuntaan on useita, mutta vauvan täytettyä vuoden suositusten mukaiset käynnit vähenevät, mikäli erityistä tarvetta ei todeta.
Kohdennettujen neuvolakäyntien lisääminen ei välttämättä ole Kolarin ja Seppälän mielestä kuitenkaan ainoa oikea ratkaisu; sen rinnalla hoitohenkilöstö voisi järjestää erilaisten tukiryhmien kokoontumista nykyistä enemmän.
”Esimerkiksi uhmaikäisen 2–3-vuotiaan vanhemmat ovat ryhmä, joka voisi hyötyä ammattilaisten ohjaamasta vertaisryhmästä”, Kaisa Seppälä pohtii.
Entä sitten varhaiskasvatuksessa – aleneva syntyvyyshän tuo kaivatun muutoksen ryhmäkokoihin?
”Subjektiivinen päivähoito-oikeus on suunnitteilla palauttaa ja tavoitteena on myös pienentää päiväkotien ryhmäkokoja. Myös aleneva syntyvyys saattaa tuoda helpotusta ryhmäkokoihin. Ryhmäkokojen pienentymisestä huolimatta haastetta ryhmien toimintaan tuovat levottomat ja keskittymiskyvyttömät lapset”, pohtii HAMKin sosiaalialan lehtori, kasvatustieteen tohtori Terhi Kaisvuo. Kaisvuolla on myös luokan- ja lastentarhanopettajan koulutus.
Kaisvuon mukaan viesti niin varhaiskasvatuksen kuin koulunkin piiristä on ollut pitkään selvä: jotkut perheet tarvitsisivat paljon tukea. Mahdolliset syntyvyyden alenemisesta vapautuvat resurssit tulisi siis suunnata apua eniten tarvitseville.
Haasteet ovat hyvästä
Kaikki HAMKin asiantuntijat nostavat kuitenkin esiin yhden asian, joka keskustelussa syntyvyydestä jää aina jalkoihin: lapset antavat enemmän, kuin ottavat. Lapsiperhearkeen kuormittavuus korostuu julkisessa keskustelussa suhteessa iloon, jota vanhemmuus parhaimmillaan tuo.
”Tulkinta on liiaksi se, että vanhempi antaa lapselle mahdollisuuksia, vaikka se on myös toisinpäin. Kyseessä on molemmin puolin kasvattava ihmissuhde”, Kaisa Seppälä sanoo.
Työtäkin pidetään hyvänä, kun se tarjoaa sopivasti haasteita. Saman ajattelun voisi ulottaa lapsen kasvattamiseen.
”Lapsimyönteisellä puheella on suuri merkitys lapsiperheisiin liittyviin asenteisiin yhteiskunnassamme”, Terhi Kaisvuo toteaa.
Neuvoloissa jo isoja eroja Hämeenlinnassa
HAMKin hoitotyön lehtori Tuula Kolari toteaa, että Hämeenlinnassa alentunut syntyvyys näkyy jo joissain neuvoloissa voimakkaasti, osassa ei ollenkaan. Kolari teki tiedustelun muutamille neuvolaterveydenhoitajille, ja ne ovat mielenkiintoista luettavaa.
Eräs terveydenhoitaja kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana uusien asiakkuuksien määrä on lähes puoliintunut ja että kun vastasyntyneen kotikäyntejä tehtiin kymmenen vuotta sitten viikoittain, tehdään niitä enää 0–2 kertaa kuukaudessa. Toinen vastaaja toteaa samansuuntaista kehitystä ja myös sen, että uudelleensynnyttäjiä voi olla enemmän kuin ensimmäistä lastaan odottavia. Kaksi muuta vastaajaa taas eivät ole huomanneet mitään muutosta alueellaan.
Kolarin kyselyyn vastaajat terveydenhoitajat sanovat neuvolatyön myös muuttuneen haastavammaksi, sillä osalla perheistä on monimutkaisia ongelmia. Vaikka syntyvyys alenee, neuvoloiden merkitys ei ainakaan vähene.
