Henrik Lindberg: ”Sydän palaa kulotukselle”

0

Tutkimusyliopettaja Henrik Lindberg HAMKista on metsien monimuotoisuuden ja palotutkimuksen asiantuntija.

Metsätalouden tutkijayliopettaja Henrik Lindberg jos kuka tietää, miten tuli käyttäytyy metsässä. Lindberg on Evon konkari ja tutkinut sekä opettanut tulen käyttämistä metsänuudistuksessa vuosia. HAMKiin hän päätyi parikymmentä vuotta sitten, hieman sattumaltakin.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Lindberg kiinnostui metsäalasta luontoharrastuksen kautta. Hän aloitti metsäopinnot Helsingin yliopistossa 1980-luvun puolivälissä ja työskenteli kesäisin enimmäkseen metsäylioppilaiden maastokurssiassistenttina sekä erilaisten kasvillisuustutkimusten maastotyöntekijänä. Lammiin ja silloiseen Evon metsäoppilaitokseen hän tutustui maastokursseilla graduaineistoa kerätessään.

”Alalle houkutti aikanaan metsäalan varmat työllisyysnäkymät ja kiinnostus luontoon. Sukujuuria metsään ei kyllä ollut.”

Evolla on pitkä historia, metsäopetus siellä alkoi liki 160 vuotta sitten, ensimmäisenä Suomessa. Monessa ammattikorkeakoulussa metsäopetusta on siirretty kaupunkiin, mutta Evolla opiskellaan yhä suurten valtionmetsien keskellä.

Lindberg mieltyi Evoon ja työskenteli siellä valmistumisensa jälkeen pitkiä pätkiä metsäpalohankkeen parissa. Kun vuonna 1994 Lindbergiltä tiedusteltiin, tietäisikö hän ketään metsän monimuotoisuuden osaajaa uuteen aikuiskoulutuksen opetusohjelmaan, hän ilmiantoi itsensä. Siitä alkoivat opetustehtävät aikuisten ja nuorten parissa. Ja jatkuvat yhä.

”Silloin asiat etenivät hellyttävän vapaasti. Jossain vaiheessa vuosien varrella huomasin, että olin tullut pysyvämmäksi osaksi Evoa.”

Lindberg onkin yksi pisimpään Evolla olleita opettajia. Hän on työskennellyt HAMK-uransa aikana monissa eri opetustehtävissä lehtorina ja päätoimisena tuntiopettajana. Vuoden alussa hän aloitti pestin tutkijayliopettajana.

Kulotuksen asiantuntija
Lindbergin opetusalaa ovat metsänhoito, kasvituntemus, kasvupaikkaluokitus ja metsämaa sekä metsien monimuotoisuus.

Lisäksi Lindberg on yksi kulotuksen ja palotutkimuksen harvoja asiantuntijoita Suomessa. Lindberg oli muun muassa mukana laatimassa Suomen metsille paloherkkyysluokitusta 2000-luvun puolivälissä. Tällöin hän oli HAMKista virkavapaalla ja kaksi vuotta Metsäntutkimuslaitoksen palkkalistoilla.

Aihepiiri on edelleen lähellä Lindbergin sydäntä ja tuore, syksyllä valmistunut lisensiaattityökin käsitteli metsäpalojen torjuntaa ja kulotuksen kehittämistä.

”Minulla on virtaa tutkimuspuolelle tällä hetkellä aika paljon. Kulotuksen kehittäminen kiinnostaa edelleen, koska siinä on annettavaa. Olen myös mukana metsien ennallistamisen valtakunnallisissa ohjausryhmissä.”

Metsäopetuskin muuttuu
Ammattikorkeakoulujen rahoitus ja toiminta ovat muuttuneet viime vuosina. Koulutuksen lisäksi niiltä edellytetään panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

”Pidän hyvin tärkeänä, että meillä ammattikorkeakouluissa ei unohdettaisi laadukkaan perusopetuksen ja opiskelijasta huolenpitämisen merkitystä. Perusopetus on kuitenkin tämän työn ruisleipää.”

Lindbergin toimenkuva on pysynyt parikymmentä vuotta samana, mutta opetus Evolla on muuttunut vuosien varrella. Toisaalta paljon on pysynyt samanakin. Opetus tapahtuu yhä pitkälti sisäoppilaitosmaisesti, mutta se on sijainnin vuoksi mielekästä. Kun metsä on suoraan ulko-oven vieressä, iso osa opinnoista toteutetaan luonnon parissa ja käytännössä oppien. Oppiminen on tehokasta, kun kaikki alaan liittyvä on lähellä.

Toisaalta digitaalisuus ja kehittyvät etäopetusmenetelmät tuovat uusia mahdollisuuksia ja haasteita.   Yhä useampi opiskelija ei enää asukaan Evolla, ja he opiskelevat yksilöllisesti omien oppimissuunnitelmien mukaisesti. Sen mukana HAMKin eri oppimismalleja toteutetaan ja kehitetään aktiivisesti, mikä pakottaa opettajatkin pysymään ajan hermolla.

Haaveena yhteistyö
Lindbergin työuralle on mahtunut kaiken aikaa myös kansainvälistä toimintaa. Uran alkuaikoina käynnissä oli isoja Venäjä-projekteja. Viime vuosina hän on ollut mukana kansainvälisissä tutkimusverkostoissa sekä pitänyt esityksiä ja käynyt vierailevana luennoitsijana Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä sekä Helsingin yliopistossa.

Entä haaveet – mitä hän toivoisi jatkolta?

Hänen toiveensa on, että yhteistyö eri tutkimusorganisaatioiden välillä syvenisi sen sijaan että kyräillään toisia. ”Olisi hienoa, jos pystyisimme löytämään kaikkia hyödyttävän toimintatavan.”

Työssään HAMKissa Lindberg viihtyy hyvin.

”Olen iloinen, että tässä voi yhdistää opetuksen ja asiantuntijaroolin.”

Teksti: Mia Jouslehto

Leave A Reply