Kirjoittajat Anna Valovuori ja Pasi Tuomala.
Saimme koulussa tehtäväksi toteuttaa projektiharjoittelun. Hetken pohdittuamme päädyimme tiedustelemaan mahdollisuudesta pitää elvytyskoulutus Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatrian osasto P3P:n henkilökunnalle. Henkilökunnan tulee osallistua elvytyskoulutukseen kerran vuodessa. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä tämän vuotista koulutusta ei ollut vielä järjestetty.
Suunnittelimme ja harjoittelimme toteutusta muutaman illan, jonka jälkeen lähdimme osastolle toteuttamaan projektiamme. Jaoimme koulutettavat kolmen hengen ryhmiin, jotta jokaiselle osallistujalle olisi oma roolinsa ja näin ryhmä olisi helposti ohjattavissa. Kävimme pitämässä koulutuksia keskussairaalalla kolmena eri päivänä ja saimme lähes koko osaston henkilökunnan koulutettua.
Projekti koostui teoriatiedosta sekä simulaatiosta. Aloitimme koulutuksen käsittelemällä elvytyksen teoriatietoa, jonka jälkeen tutustuimme välineistöön. Käytössämme oli Anne-nukke, puhallusnaamari, nielutuubi, defibrillaattori sekä viime syksynä osastolle tulleet happipullo, ambu ja varaajamaski. Viimeksi mainitut tulivat osaston henkilökunnalle uusina asioina. Kun välineistö oli tullut tutuksi, siirryimme simuloituun elvytystilanteeseen.
Elvytyskoulutusta pidettiin tarpeellisena ja saimme hyvää palautetta niin työntekijöiltä kuin esimieheltäkin. Henkilökunta koki projektimme mielekkäänä tapana kouluttautua ja oppia uutta.
Opimme uutena asiana simulaatiopedagogiikan käyttöä osana koulutusta sekä syvennyimme ryhmän ohjaukseen. Osana projektia päivitimme osaston elvytyskansion.
Kokonaisuutena koimme projektiharjoittelun mielekkäänä ja hyvänä tapana oppia uutta. Matkan varrella koimme myös haasteita, mutta niistäkin selvittiin. Hyvää kesää toivovat Anna & Pasi