Kirjoittajat: Janina Kurikka, Emmi Nummenpää, Sanni Jokela ja Venla Viitanen
Projektiviikoilla 38-40 tehtävänämme oli suunnitella ja toteuttaa ensiapuopetusta HCT:n cheerleadereiden valmentajille. Projektiryhmään kuuluu neljä kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelijaa. Opetusta tuli järjestää kahdelle eri ryhmälle. Ensiapuopetus piti sisällään neljä tuntia teoriaopetusta ja neljä tuntia käytännön harjoituksia.
Alkuviikon käytimme aiheiden jakamiseen ja tiedonhakuun. Teimme Powerpoint esityksen teoriaosuutta varten, johon keräsimme tietoa oleellisimmista ensiaputilanteista. Teoriaosuudessa käsittelimme pyörtyneen, tajuttoman, sydänoireisen, aivoverenkiertohäiriöisen, diabeetikon, epilepsiakohtauksen saaneen ja elottoman ensiavun. Lisäksi käsittelimme defibrillaattorin käyttämistä, pään vammoja saaneen ensiapua, haavojen ensiapua, verenvuodon tyrehdyttämistä, sokin, nivel- ja lihasvammojen ensiapua sekä murtumien ensiapua.
Teoriaosuus järjestettiin Teamsin kautta etäopetuksena. Esittelimme siinä tuottamaamme Powerpointia ja erilaisia videoita ensiapuopetuksen aiheisiin liittyen. Jätimme myös jokaisen aihealueen jälkeen aikaa, jotta osallistujat saivat halutessaan esittää aiheisiin liittyviä kysymyksiä tai kommentteja.
Harjoitukset järjestettiin kummallekin ryhmälle teoriaosuuden jälkeisenä päivänä. Olimme tehneet harjoituspäiviä varten viisi erilaista ensiaputilanteisiin liittyvää casea, joita osallistujat saivat ratkoa, ennen varsinaisten harjoitusten aloittamista. Harjoituksissa opetimme aikuisen ja lapsen elvytyksen, defibrillaattorin käytön, tajuttoman kylkiasennon, painesiteen laittamisen, kiristyssiteen käytön, kolmioliinan käytön, murtumien ensiavun sekä nivel- ja lihasvammojen ensiavun.
Olimme varautuneet ryhmän koon olevan hieman suurempi, mitä osallistujia todellisuudessa tuli paikalle. Huomasimme, että ryhmän aktiivisuus vaikutti jonkin verran aikatauluun teoria sekä harjoitus osioissa. Toisessa ryhmässä osallistujia oli vain kahdeksan. Neljä ohjaajaa tuntui ajoittain olevan melko paljon niin pientä ryhmää varten. Useammasta ohjaajasta oli myös hyötyä, sillä opetus ei ole aikaisemmasta tuttua ja aina ei voi muistaa kaikkea olennaista.
Kokonaisuutena ensiapu opetus sujui mielestämme hyvin. Totesimme, että kertaus todellakin on opintojen äiti, ensiaputaidot ovat jälleen paremmin mielessä itselläkin. Lisäksi opimme myös ryhmänohjaus taitoja ja opetuksen suunnittelua. Rohkaisimme aina lopuksi osallistujia antamaan palautetta ja saimme hyvää sellaista, osallistujat sanoivat opetuksen olleen selkeää ja, että oppivat paljon uutta ensiaputaitoihin liittyen.