Turkulainen Juha Pietilä päätti hankkia varsinaisen työuransa jälkeen uuden ammatin metsäalalta.
Olen Pietilän Juha ja jäin ensimmäisestä ammatistani Puolustusvoimista reserviin muutama vuosi sitten. Mietin, josko sitä ehtisi vielä jotain muuta saada aikaan ja tämä metsurin ammatti on ollut aina sellainen lähellä sydäntä oleva asia, jonka joskus haluaisin oppia. Tavallaan ehkä myös palaan metsään, josta ensimmäinen ura on alkanut. Kartoittelin monimuoto-opiskelun paikkoja, aikuisopetusta, ja siinä oli kolme vaihtoehtoa. Evo oli niistä kauimmaisin, mutta jokin jäi korvaan soimaan silloin kun Evolta Mäkelän Juha soitti. Vakuutuin. Olin hankkimassa osaamista enkä pelkästään tutkintoa. Eli sellaiset puheenvuorot, jotka johtivat siihen, että miten minulle saadaan nopeasti tutkinto, kaikuivat kuuroille korville. En itseasiassa sitä tutkintoa välttämättä tarvitse mihinkään, mutta osaamista haluaisin kartuttaa. Sen tähden valitsin Evon. Olen kyllä ollut tyytyväinen. Tietysti jos tämä olisi lähempänä Turkua, niin varmaan pystyisi hyödyntämään vielä enemmän lähiopetusta ja lähijaksoja. Luulen valinneeni oikein 😊
Olen aina ollut metsäihminen. Metsästän, meillä on metsää Nauvossa ja Pudasjärvellä, pieniä palstoja, jotka ovat aina mietityttäneet, että miten metsää hoidetaan, miten se saadaan tuottamaan – ja tietysti ehkä sellainen pikkupoikamainen koneiden kanssa toimiminen on taustalla vaikuttanut myös. Ulkona oleminen on tärkeää. Vaimo opiskelee nyt samaan aikaan monimuotona Tuorlassa luonnonvaratuottajaksi, eli meillä on tämmöiset metsäiset harrastukset. Ajankohtaisuutta tuo vielä tämä nykyinen keskustelu metsistä, metsien monimuotoisuuden säilyttäminen, kestävä kehitys jne. – ja halusin kuulla myöskin mitä se on. Ja hyvin se onkin toteutunut täällä: miten metsä kasvaa, mitkä ovat metsätyypit yms.
Opetuksen lisäksi olen saanut Evolta ohjauksellista tukea. Minusta oli hienoa, että ammatillinen ohjaaja Juha Suonpää tuli ohjauskäynnille, koska koin itse vielä vähän sellaista riittämättömyyttä siitä, että miten teemme hakkuut ja kuviot siellä palstallamme. Siihen sai sellaista hengen vahvistusta, mutta samalla myös kädestä pitäen opetusta, mitä ei voi väheksyä, sillä eihän tätä opi seuraamalla eikä kirjoista lukemalla, että mistä otetaan kiinni ja miten tehdään asiat. Se käytännön tieto on ehkä myös sellainen asia mitä janoaa lisää. Kyllä varmaan jokainen sen puun poikki sahaa johonkin suuntaan, mutta miten se tehdään juuri niin, että se menee siihen haluttuun suuntaan.
Sain hyviä neuvoja ja ohjausta. Palstalla on yksi yliajalle mennyt kuusikko, missä on isoja oksaisia puita ja sitten on sellainen, missä on ensiharvennus jäänyt tekemättä tai taimikon hoito on laiminlyöty. Todella tiheä kuusikko, missä on kellari-ilmasto alla. Nyt on tietysti ajatuksena, että sen itse tekisin manuhakkuuna, koska metsää haluttaisiin säästää. Koska jos se kaikki tehdään oikein koneellisesti, niin tässä iässä alkaa olla se vaara, ettei sitä enää oikein kauniina näe.
Työelämän jälkeen opiskelu on maistunut kyllä minulle. Jos vaihtoehtona on se, että ei tee mitään, niin kyllä siinä ukkoutuu ja menee alaspäin todella nopeasti. On virkistävää, kun opiskeluryhmässäkin on eri-ikäistä väkeä. Tässä monimuotomallissa opiskelijoilla on todellinen motivaatio tulla tänne ja oppia.
Mitä jatkossa? Aion laittaa pystyyn yrityksen. Siinä on vähän sitä entistä Puolustusvoimien asiaa, jos siellä on tarvetta, niin voi itseään sinne tarjota toiminimellä. Mutta tarkoituksena olisi, että on sitä osaamista tehdä mm. taimikonharvennusta, istutustöitä, puun kaatoa. Etuoikeutenani on ehkä se, että voin katsoa sitten ne työt, joihin osaaminen riittää. Ei se ehkä kaikkeen heti riitä, pitäisi harjaantua, mutta ehkä se oman metsän hoito palvelee tässäkin asiassa harjoitusalustana.
Opiskelu Evolla on käytäntöpainotteista, kuten kuuluukin. Lähijaksoja tietysti saisi olla enemmän. Aina kun aloitettiin uusi aihe, varmaan vajaa tunti oltiin sisätiloissa ja sitten ulos ja töihin, se on kyllä oikea tapa opiskella. Opettajakunta on ammattilaisia, jotka ovat motivoituneita opetustyöhön, se on hienoa. Ovat mukana kädet savessa koko ajan mitä tässä tehdään, eivätkä seiso tumput suorana. Ohjaus ja mentorointi on kohdallaan. Käsitykseni mukaan monella heistä on pitkä ammatillinen ura taustalla ja sitten myöhemmin hankittu se pedagoginen pätevyys. On myös hienoa, että opettajilta voi aina kysyä, oli mielen päällä sitten mitä tahansa alaan liittyvää.
Jos alanvaihtoa tai uutta suuntaa miettii elämälleen, tai jos alkaa tympiä paperinmakuinen hallinnollinen työ, jossa tuntuu, ettei tule ikinä mitään konkreettista, niin tässä työssä on mahdollisuus jättää kädenjälki, saada jotain aikaan melko pienellä hallinnollisella työllä, olla ulkona, pitää itseään fyysisesti kunnossa, kun ulkona liikutaan moottorisahan kanssa. Ja tietysti se uuden oppiminen; se kyllä huoltaa mieltäkin. Suosittelen.
Jos jotain voisi toivoa, niin Evon voisi siirtää vähän lähemmäs Turkua, niin voisin jatkaa vaikka amk-puolelle. Mutta onhan tämä Evo kyllä hieno opiskeluympäristö, kun nyt on nähnyt tämän sekä kesällä että talvella. Kyllä täällä kelpaa olla ja opiskella!
Juha Pietilä
Lue lisää Hämeen ammatti-instituutista.
#hami_fi
Tutustu metsäalan kehittäjään eli Metsämiesten säätiöön.
#mmsaatio
