Tullaan tutuiksi!
Lähikuvassa metsien mies Juha Mäkelä, Evon toimipaikan koulutuspäällikkö
Kuka olet ja mistä tulet? – Olen Juha Mäkelä ja tulen Lammilta. Olen syntynyt Hämeenkoskella. Toimin koulutuspäällikkönä Hämeen ammatti-instituutin Evon toimipaikassa.
Mikä on koulutus- ja työtaustasi? – Olen metsätalousinsinööri. Olen vähän ”normaalista poikkeava” – en näet ole päiväopiskelua harrastanut peruskoulun jälkeen päivääkään. Kaikki opiskeluni ovat menneet työn ohessa. Peruskoulun jälkeen minua ei koulu kiinnostanut. Lähdin rengiksi maataloon, lehmiä lypsämään ja maatalontöitä tekemään. 17 vuoden iässä kuvaan mukaan tulivat metsätyöt ja tartuin ammattiin sitä kautta. Sitä ennen olin jo mopoiässä kantanut taimivakkaa ja tehnyt istutuksia. Armeijan jälkeen menin metsäkoneenkuljettajaksi yrittäjälle. Kaikki tutkinnot, jotka olen suorittanut: metsäkoneenkuljettajan perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto sekä metsätalousinsinöörin tutkinto – on tullut tehtyä työn ohessa. Työ on aina ollut se vahva ykkösasia, mitä olen kunnioittanut ja mihin minut on kasvatettu.
Mikä sai sinut innostumaan metsästä? – Innostumisen pohjalla oli varmaan se, että isä oli metsuri. Olin jo nuorena rukkaset ja moottorisaha käsissä, niin siitä se helposti ja luontevasti lähti. Toki maataloustyöt olivat vahvana vaikuttajana taustalla; 9-vuotiaana olin traktorin puikoissa ja apuna, kun metsästä haettiin polttopuita. Että lähellä metsä ja maa on koko ajan ollut, tokkopa se ihan äkkiä olisi muuhun alaan heilahtanut. Verenperintönähän se on hyvin pitkälti siis tullut.
Miten tulit hakeneeksi opiskelemaan alaa? – Koneyrittäjä-lehdessä luki aikanaan, että ”tutkinnolla arvostusta ammattiin”. Olin siinä kohtaa ollut kolme vuotta koneen puikoissa, ja sitten näin sen Jämsänkosken koulun ilmoituksen, oppisopimus oli minulle se sopiva tapa opiskella. Se piti osaltaan lama-aikana koulutuksen rattaita pyörimässä. Siitä myös maksettiin yrittäjälle 500 markkaa kuussa, jolloin yrittäjät puolestaan pystyivät työllistämään ihmisiä. Me teimme kolmen vuoden sopimuksen. Siitä sitten aukesi minun varsinainen koulutuskierros. Metsäkoneenkuljettajan perustutkinnon jälkeen koulusta ehdottivat, että voisin tehdä ammattitutkinnon. Sittemmin myös erikoisammattitutkinnon. Vuosina 1995-2011 opiskelin metsäalaa, sitten 2013-2014 suoritin opettajan työn ohessa opettajakoulutuksen ja nyt on käynnissä YAMK-tutkinto Hämeenlinnassa. Elämä on jatkuvaa kouluttautumista, ja se antaa lisäarvoa työn tekemiseen. Täällä meilläkin moni opiskelija sanoo, ettei siitä teoriasta mihinkään ole, mutta teoriasta tulee kuitenkin se tieto, josta käytännössä on oleellisesti hyötyä. Kun tekemällä oppii, niin taito kasvaa, ja kun lisäksi saa tietoa, tietoisuuskin kasvaa. Näin ollen tieto + taito, on taitotietoa.
Vuonna 2011 tapahtui käänne, kun valmistuin metsätalousinsinööriksi Evolta. Samaan aikaan Evolla avautui opettajan paikka, jonne hain ja kuinka ollakaan myös pääsin. Tein ensimmäiset tuntiopettajuudet v. 2006 Jämsänkoskella osana erikoisammattitutkinnon harjoittelua. Tein tuntiopettajuuksia Jämsänkoskelle ja Työtehoseuralle Rajamäelle metsäkonetöiden ohella. Oli jotenkin omantuntuista touhua. Opettajuudessa oli hyvä draivi, kun olin työskennellyt metsäalalla ja nähnyt alaa ruohojuuritasolta. Insinööriopinnoista sai hyvää lisäoppia, teoria tuki käytäntöä ja avasi uusia näkökulmia asioihin hyvien opettajien johdolla. Koen itseni onnekkaasi saatuani vahvan työelämän kokemuksen, jonka päälle oppia on ollut hyvä laajentaa. Nykyisessä työssäni samaistun hyvin opiskelijoihimme, ja näen että tekijöitä heistä tulee.
Tämän hetkinen työnkuvasi? – Aloitin Evolla koulutuspäällikkönä vuoden vaihteessa ja kannan ammatillisen koulutuksen kokonaisvastuun yksikössä. Osa-alueina siihen kuuluvat opiskelijahallinnolliset asiat, koulun ja työelämän kumppanuudet, verkostojen kehittäminen ja laajentaminen. Fokus on suunnattu työelämään. Mottoni on aina ollut se, että tee töitä sillä mielellä, että töissä on mukavaa. Omat vahvuuteni johtivat minut tähän työhön ja aloitin työt hyvällä mielellä.
– Minulla säilyy vielä koneellisen puunkorjuun opetus eli tuntuma käytäntöön ei häviä, vaan aito tekeminen säilyy kuvassa mukana. Toivoisin, että opiskelijat löytävät metsän. Onhan koko metsätalous ollut Suomen historian kulmakivi.
Tavoitteesi tälle vuodelle? – Isossa kuvassa tavoitteena on olla jatkuvasti kehittyvä oppilaitos. Sillä pahinta on jäädä paikoilleen. Uusia tekijöitä tarvitaan, varsinkin osaavia, laatunsa tuntevia ammattilaisia. Heitä me koulutamme. Ja miten se sitten tapahtuu? Noudattamalla Hamin uutta, hyvää strategiaa, ja sitä kautta esiin tulevia muutostarpeita. Yhteisen väylän löytäminen työelämän ja oppilaitoksen välille on iso tavoite. Työelämän ja oppilaitosyhteistyön käynnistäminen metsäpalveluyrittäjien kanssa. Esim. pk-yritykset hyötyisivät yhteistyöstä, alueellinen vaikuttavuus olisi se juttu. Saisimme heidän kanssaan yhteistyössä opiskelijoiden opinnot kytkettyä suoraan työelämän suuntaan, ja jopa niin pitkälle, että yrittäjä voisi rekrytoida opiskelijan, joka on hänellä suorittanut opintojaan. Se olisi ideaalitilanne ja tämän edistäminen on tärkeää. Silloin oppilaitos olisi hoitanut sen, mitä koululta instituutiona edellytetään eli tuottanut lisäarvoa yhteiskunnalle. Toki se tuottaisi lisäarvoa myös yrittäjälle ja opiskelijalle. Kaikki voittavat siinä kuviossa. Ja yksi tavoite on tietysti se, että säilytämme asemamme osaavimpana kansana metsien käsittelyssä. Myös hanketoiminta on tärkeää. Kehittävä ote kaikkeen toimintaan. Esimerkiksi kehitämme metsäalan työturvallisuuskorttia Työturvallisuuskeskuksen kanssa.
Harrastuksesi? – Työ ja harrastus ovat melko lailla samat. Vapaajaksoina ja viikonloppuisin käyn ajamassa metsäkonetta. Toki manuaalisia työvaiheitakaan ei pidä unohtaa. Siinä näkee samalla, missä käytännön tasolla mennään ja ollaan samalla vuorovaikutuksessa metsäalan ammattilaisten kanssa. Vapaa-aikana tulee vietettyä paljon aikaa metsässä elämänkumppanini Terhi Muuttolan kanssa: välillä istutus- ja raivaustöissä, välillä marjastaessa, välillä mönkijällä ajaessa tai ihan vaan kävellessä. Myös Terhi työskentelee opettajana Evolla. Metsä on hyvin kiinteä osa meitä molempia eikä lähde kulumallakaan meistä. Metsästä on moneksi.
