Iloisen oppimisen yksi oleellinen tekijä on yhteenkuuluvuuden kokemus — yhdessä kaikki on hauskempaa ja tuottoisempaa. Tämä asia kirkkaana mielessämme kokoonnuimme sateisena syyspäivänä Lepaan golfin tiloihin aloittamaan puolentoista päivän ryhmäytyssessiota, kun puutarhuriopintojen alusta oli kulunut pari kuukautta.
Aloitimme päivän leikkimielisellä, mutta myös viheralan puutarhuriteemaan soveltuvalla Mikä puulaji olet? -testillä. Saimme tulokseksi runsaslajisen lehtimetsän, jossa vain yksi kataja kituutteli kasvutilasta kilpaillen. Puulajiluonnehdintojen avulla virisi keskustelua kuvausten sopivuudesta kyseiseen henkilöön. Parhaat naurut saimme joukkuemme raidalle.
Raita on eloisa hassuttelija. Raita on erittäin hyvä kilpailija ja pyrkii aina kohti voittoa, mutta valtaisan energiansa vuoksi hänen leikkinsä saattaa usein jäädä kesken. Vaikka Raita ei ole korkein, komein eikä tunnetuin, on se silti kaikkien rakastama kaveri. Raidat viettävät aikaansa mielellään nuorissa metsissä, järvien rannoilla ja lähellä viljelysmaita. Kevään tullessa Raita syttyy kukoistukseen ja sen ympärillä viihtyy monenlaista pörrääjää.
Jatkoimme päivää kahvittelun lomassa puuteemalla edelleen. Tutkimme tekemääni piirrosta tammesta, joka esitti puutarhuriopintojen kokonaisuutta ja miten erilaisia polkuja opinnot voivat edetä. Samalla haimme ymmärrystä niille, joiden opinnot eivät vielä ole lähteneet vauhdilla liikkeelle. Ennen ruokailua teimme vielä eri älykkyyden lajeihin perustuvan testauksen, jonka tavoitteena oli avartaa näkemystä, että olemme kukin omalla tavallamme lahjakkaita ja sen vuoksi meillä on erilaisia oppimistyylejä.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa tutustumista ja tekemistä. Kävimme vierailemassa viinitilan vintillä sijaitsevassa puutarhamuseossa. Siellä riitti mielenkiintoista ihmeteltävää. Tutustumiskäyntimme aikana oli sade tauonnut, jonka vuoksi päätimme siinä vaiheessa tehdä kävelyretken Vahopään maisemiin. Tavoitteena oli löytää se puulaji, jonka kukin opiskelija sai omakseen aamun testauksessa. Oksat mukanamme palasimme hyvin ansaituille päiväkahveille puutarha- ja viinimyymälän lämpöön.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä oli perehtyminen viinituotannon saloihin. Viinikellarissa saimme tietää, mitä ”tanssitus” ja ”poksautus” -termeillä kuohuviinituotannossa tarkoitetaan. Tuotannon esittelijänä ollut Ida piti selkeän ja mielenkiintoisen esityksen, joten eipä ihme, että tiedustellessamme päivän annista, saimme seuraavanlaisen kommentin.
Viinituotantotiloihin tutustuminen oli hieno homma, kuului monestakin suusta.
Vanha sanonta, ”Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan”, pitää siis tässäkin paikkansa.
Ryhmäytyksen toisen päivä aloitimme niin sanoituilla ”fiiliskorteilla”. Jokainen paikalla olleista henkilöistä valitsi kuvakortin ja kertoi, miten se kuvaa sen hetkistä tunnetilaa. Liekö edellinen päivä vai huonosti nukuttu yö verottanut voimia, kun useimmissa kommenteissa ilmeni väsymyksen merkkejä.
Siitä huolimatta jatkoimme tiukkaa asiaa opinojanan muodossa. Mietimme ja muistelimme yhdessä, mistä osatekijöistä puutarhurin tutkinto koostuu. Laitoimme näitä osatekijöitä aikajanalle ja kirjasimme mahdollisia, opintojen tunnustamisien myötä mahdollistuvia valmistumispäiviä.
Ryhmäytyksen viimeinen aihe liittyi puuteemaan ja tekemiseen. Opiskelijat olivat saaneet edellisenä päivänä kotitehtäväksi kerätä vaahteran lehtiä. Ne mukanamme menimme sidontaluokkaan ja taiteilimme ohjeita tutkien, kuitenkin omalla tyylillämme ”vaahteranlehtiruusuja”.
Ryhmäytysstrategia 3T:testausta, tutustumista ja tekemistä saatiin päätökseen tällä erää.
