Oppisopimus on työelämälähtöinen tapa hankkia ammatillinen koulutus. Oppisopimus on määräaikainen työsopimus, jossa työnantaja kouluttaa työntekijän. Tapasimme puutarhuriksi opiskelevan Sinin Pölkinvuoren Kasvimaailmassa.
Olen Jaakolan Sini Rengosta ja opiskelen HAMIssa puutarhuriksi oppisopimuksella ja työskentelen Urjalassa Pölkinvuoren Kasvimaailmassa. Koulutustaustaltani olen lähihoitaja. Tein sitä työtä jonkin aikaa ja sitten opiskelin itseni hierojaksi ja tein sitä työtä jonkin aikaa. Nyt sitten olen puutarha-alalla. Puutarhapuoli on kiinnostanut minua aina. Lähihoitajan ja hierojan työ alkoi kyllästyttää, se ei jotenkin enää ollut sitä, mitä halusin tehdä. Löysin Pölkinvuoren ja olin täällä yhden kesän töissä ja sitten aloimme omistajan kanssa miettiä, että pitäisikö nyt sitten vaan ruveta opiskelemaan alaa – ja siitä se sitten lähti. Alkuun mietin, että puutarhapuoli on enempi harrastus, että se lakkaa kiinnostamasta, jos lähden sitä opiskelemaan, mutta vielä ei ainakaan ole niin käynyt.
Oppisopimuskoulutus oli tässä kohtaa elämää se sopivin koulutusmuoto, koska opintotuella eläminen ei itselle tuntunut sopivalta. Oppisopimus on tosi luonteva ja kätevä ratkaisu: saa sen palkan ja pystyy elämään ja tulemaan toimeen.
Pölkinvuoren Kasvimaailmaan päädyin vähän kuin sattumalta. Olin ajanut paikan ohi ja nähnyt Pölkinvuori -kyltin tien vieressä, mutta ikinä en ehtinyt lukemaan sen enempää, että mitä siinä sanottiin. Sitten joku kerta vaan eksyin paikan Facebook-sivuille ja katsoin nettisivunsa ja samoin tein laitoin omistaja Pekalle viestiä, että minua kiinnostaisi tulla töihin, mutta minulla ei ole mitään alan kokemusta, mutta intoa olisi sitäkin enemmän. Eikä mennyt kuin tunti kun Pekka soitti minulle ja menin seuraavana päivänä haastatteluun ja se oli siinä sitten sovittu, että tulen tänne töihin. Nyt oli sitten jo neljäs kesä täällä. Eli kolmas kesä oppisopimuksella ja neljäs kesä kaiken kaikkiaan. Olen viihtynyt, tämä on minulle kuin koti.
Pölkinvuoren kasvimaailma on virallisesti avoinna vapusta lokakuun loppuun. Minulla työt alkavat huhtikuun alusta ja olen töissä joulukuun puoliväliin asti. Näiden neljän vuoden aikana työskentelykausi on koko ajan pidentynyt ja työt lisääntyneet; ensi vuonna tulen jo maaliskuun alussa töihin.
Oppisopimusta olen suorittanut pala kerrallaan. Olen joka vuosi suorittanut 1 tai 2 jaksoa. Ensimmäisenä vuonna mietin, että suoritan tässä nyt jotain, ettei tästä ikinä tule valmista tutkintoa, etten itselleni tästä nimikettä saa, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että minähän valmistun puutarhuriksi. Nyt opinnoista puuttuu enää kaksi jaksoa.
Oppisopimuskoulutus on minulle ollut se ihan paras vaihtoehto. Jos vaihtoehtona olisi se, että minun pitäisi istua kahdeksan tuntia koulussa, niin ei, ei onnistuisi. Ei se enää ole se juttu, vaan työnteko on pääasia. Ja kun tässä työn ohessa pystyy opiskelemaan, niin se on todella hyvä. Tokihan siinä on ihan älytön vastuu itsellä. Käytännössä en ole lähiopetuksessa ollut juuri ollenkaan, vaan melkeinpä kaikki oppiminen on tapahtunut täällä töissä. Ihan muutamia päiviä olen ollut Lepaalla koko kolmen vuoden aikana. Eli kaikki vastuu on itsellä: jos haluaa jotakin oppia, niin se tieto pitää hakea jostain. Tokikin tekemällä oppii parhaiten, mutta onhan se vähän hidasta. Ja paljon on asioita, jota koululla käydä läpi, mutta joita ei täällä sitten tule vastaan. Olen kyllä ollut todella tyytyväinen tähän systeemiin.
Asiakaspalvelu on iso osa työstäni. Toukokuun on sellainen kuukausi, että silloin ei ehdi mitään ylimääräistä. Kukkasipulipuisto vetää väkeä, tänä vuonna toukokuussa kävi 25 000 ihmistä. Siinä ei oikeastaan ehdi muuta kuin toivottaa ihmiset tervetulleeksi ja kertoa mikä paikka tämä on ja vastata kaikkiin kysymyksiin. Toukokuu on ihan yhtä hulinaa, mutta sen jälkeen sitten pystyy tekemään muita töitä.
Oppisopimuskoulutuksessa parasta on ollut tämä kuljettu matka, ei ehkä se tutkintotavoite. Olen saanut ihan todella paljon hyviä ystäviä, paljon tuttavia ja tämä on kuin toinen koti; en koe tulevani töihin, kun tänne tulen.
Negatiivista on ehkä hurja stressi hetkittäin kaikista tehtävistä. Kun on kymmenestä kuuteen töissä, ja työmatkaan menee 45 minuuttia, niin saa laskea, että lähden aamulla yhdeksältä ja palaan illalla seitsemältä – sehän on se päivä sitten siinä. Ja kun siihen yrität yhdistää vielä kodin hoidon ja kaiken muun elämän, niin tuntuu välillä siltä, että missä välissä oikein teen niitä tehtäviä ja opiskelen. Kun tehtävien palautus alkaa siintää kalenterissa vaikka ensi viikolla, niin stressi alkaa pikkuhiljaa kasvaa, mutta aina olen niistä selvinnyt. Illasta se opiskeluaika on sitten vaan itselle otettava. Ja ajateltava, että tämä on kuitenkin vain yksi vaihe elämästä ja opintojen loppu jo häämöttää.
Opintojen aikana on paljon tullut tietoa. Kasvintuntemus on lisääntynyt ihan huimasti. Siinä sen huomaa, että ensimmäisenä kesänä en halunnut palvella asiakkaita juuri siitä syystä, kun vastaukseni oli aina ”en tiedä” tai että ”voin katsoa Googlesta”, mutta se oli itselle aina tosi suuri kynnys ottaa puhelin käteen ja katsoa netistä, kun se asiakas voisi sen saman tiedon katsoa sieltä itsekin. Mutta nyt sen on sitten tajunnut, että sen Googlen voi ottaa ja katsoa ja sanoa sen asiakkaalle perustietona, että tämä on näin ja asia tulee ikään kuin ammattilaisen suusta. Mutta nyt jo tietää ja osaa tunnistaa kasveja ihan huomaamattaan, itsekin välillä ihan yllättyy miten paljon osaa.
HAMIin ja Lepaan toimintaan olen ollut tyytyväinen. Yhteyttä oppilaitoksen taholta pidetään sopivasti ja muistetaan, että olen olemassa. Järjestelyyn olen hyvin tyytyväinen. Helposti voin suositella muillekin oppisopimuksella opiskelua. Tässä kohtaa elämää kun opiskelee, niin oikeasti haluaa opiskella sitä mitä opiskelee. Motivaatio on korkealla. Ja töissä vastuuta on annettu hyvin. Seuraava etappi on saada se tutkinto ja jatkaa töitä täällä puutarhurina. Opiskelu on aina hyvää, kivaa ja kannattavaa. En ole katunut, että olen tälle matkalle lähtenyt.
Sini Jaakola
PÖLKINVUOREN KASVIMAAilma on monien palvelujen ja elämysten vierailukohde, jossa voi kokea luonnon rauhan ja kulkea monipuolisessa metsäpuutarhassa. Alueella kasvaa runsaasti istutuksia kevään yli 110 000 kukkivasta kukkasipulista kesän ja syksyn kasvien kirjoon. Alueella on lisäksi kahvila ja grillikota. Puitten, pensaitten ja perennoitten myyntitaimisto palvelee koko avoinnaolokauden. Taimiston myyntituotteet ovat valtaosin joko omaa tuotantoa tai lähiseudun perhetilojen kasvattamia. Luontopolku monine sivuhaaroineen kiertää aluetta.
Kuva: Laura Viitanen
