Tämän ajan henkeen kuuluu puhe tarinallistamisesta. Sitä hyödynnetään muun muassa yrityksen viestintää suunniteltaessa, kun lähtökohtaisesti tylsästä, harvoja kiinnostavasta ja osittain vaikeasti ymmärrettävästä asiasisällöstä luodaan tarinan avulla mielenkiintoinen, helposti mieleen jäävä kokonaisuus.
Tarinallistaminen mielessäni aloin miettiä oppimiseen liittyviä haasteita. Vuosikymmenten kokemuksella voin todeta, että useimmat puutarhuriopiskelijat mieltävät itsensä tekemällä oppijoiksi. Teoriaopinnot he kokevat, jos ei vaikeiksi, niin ainakin tavalla tai toisella asioiksi, jotka eivät heitä ”sytytä”. Yksi yleisimmistä edellä mainittuun teoriaopintojen kategoriaan liittyvistä aihealueista on kasvifysiologia ja siihen kuuluva kemia.
Hyvään tarinaan sisältyy yllätysmomentti. Se on jotain, mitä ei ole tullut ajatelleeksi, mutta joka voi synnyttää kuulijassa/lukijassa oivalluksen, ja jäädä sitä kautta paremmin mieleen. Edellä esitetyt mielessäni mietin, voiko opiskelumotivaatiolla ja oppimisella sekä kasvin veden ja ravinteiden otolla olla jotain yhteistä.
Kasvin veden ja ravinteiden otossa on vetovoimaa ja imua
Kasvi ottaa ravinteita massavirtauksen tai diffuusion avulla. Ensiksi mainittu on nopeampi tapahtuma, jälkimmäinen taas on hitaampi ja edellyttää, että juuristo on ottanut ravinteita, jonka seurauksena sen välittömässä läheisyydessä on vaje, joka rupeaa täyttymään väkevämmästä laimeampaan. Ne ravinteet, jotka eivät pääse kummankaan tyylin mukaiseen liikehdintään, ovat kiinnittyneet negatiivisesti varautuneiden maahiukkasten pinnoille. Kasvi ottaa ravinteet negatiivisesti tai positiivisesti varautuneina ioneina, joko passiivisesti veden mukana tai aktiivisesti toimien, jolloin tarvitaan energiaa. Osa ravinteista ei kuitenkaan päädy kasviin, vaan huuhtoutuu.
Kasvin veden oton alkupää perustuu osmoottiseen imuun, jossa veden kulkusuunta juuristoon tapahtuu laimeammasta maanesteestä väkevämpään juurten solunesteeseen. Veden kulkeutumista pitkin johtosolukoita edesauttaa kasvia ympäröivä ilmankosteus, joka saa aikaan haihdutusimun. Kasvin toinen vedenottomuoto on juuripaine, jonka aiheuttaa juuriin imeytyvä vesi ja juurisolujen aktiivinen toiminta.
Tavoitteet ja tahtotila ovat motivaation ja oppimisen ravinteita
Kun edellä kerrottu tarina muutetaan opiskelumotivaatiosta ja oppimisesta kertovaksi, tilannetta voidaan kuvata seuraavasti. Opintojen alussa suuri joukko opiskelijoita ryntää massavirtauksen lailla uutta oppimaan. Motivaatioaste on heillä suuri. Aina on myös mukana niitä, jotka diffuusion kaltaisesti pääsevät hitaammin opintoihinsa. Tarvitaan tekijä, joka nostaa heidän motivaatiotasoaan ja saa heidät toimimaan aktiivisemmin opinnoissaan. Kaikkein hitain liike on kuitenkin niillä opiskelijoilla, jotka kiinnittyvät negatiivisten maahiukkasten pintaan eli johonkin taustalla haittaavan tekijään, johon eivät ehkä sillä hetkellä voi vaikuttaa. Huomionarvoista on se, että he ovat varaukseltaan positiivisia, negatiivinen vetää puoleensa positiivista, eli siis motivoituneita. Osa opiskelijoista huomaa tulleensa väärälle alalle ja he eroavat eli huuhtoutuvat.
Niin kuin kasvi tarvitsee ravinteita valmistuakseen satoa tuottavaksi, niin tutkinto tarvitsee suoritteita. Oppimista voidaan verrata osmoottiseen imuun, jossa kulkusuunta on laimeammasta väkevämpään. Uudet tiedot ja taidot rakentuvat aiempien kokemusten päälle. Joillekin uuden oppiminen on helppoa, passiivisen ravinteiden oton kaltaista, toiset joutuvat käyttämään siihen runsaasti energiaa.
Kasvin veden ottoa ylläpitävä voima on haihdutus. Voidaan ajatella, että motivaation ja oppimisen ylläpitävä voima ovat tavoitteet. Sisäinen motivaatio pysyy hengissä, kun tekemiselle on hyvät perusteet. Joillekin se voi olla ammatti ja työ, toiset tähtäävät jatko-opintoihin. Välitavoitteita toki myös voi ja pitääkin olla. Jos tavoitteet on laadittu oikein ja niihin pääseminen on sopivan haastavaa, niin opiskelijan sisäinen motivaatio pysyy yllä, eikä juuripaineen kaltaista ”ulkoista työntövoimaa” tarvita. Sisäisesti motivoitunut opiskelija kestää sen, että välillä opiskelu voi olla helppoa ja välillä siihen joutuu käyttämään enemmän energiaa.
Kun kasvi saa tarvitsemansa määrän vettä ja ravinteita, se tuottaa runsaan ja laadukkaan sadon. Oppimisessa ja opiskelussa palkintona on tavoitteiden toteutuminen. Erona kasvin sadontuottoon on se, että voi itse asettaa tavoitteensa. Omenapuu tuottaa omenoita ja tomaattikasvustosta kasvaa tomaatteja, mutta oppija laatii väli- ja päätavoitteet ja muuttaa niitä tarpeen vaatiessa.
Loppupäätelmänä totean, että opiskelumotivaatiosta ja oppimisesta löytyy yhtäläisyyksiä kasvin veden ja ravinteiden ottoon. Jos lukija näkee asian toisin, se on yhtä oikein kuin omat päätelmäni. Tavoitteeni oli heittäytyä pohtimaan kahta täysin erilaista ”elementtiä” ja muodostaa yhtäläisyyksiä hakemalla helpommin muistettava versio kasvin veden ja ravinteiden otosta. Innostuin tästä niin, että mietin, voisiko seuraava vastaava tarinointini liittyä myös muihin aihealueisiin. Se jää tällä erää nähtäväksi.
