Haastattelussa Niina Ratsula, yrittäjä, tietokirjailija, tutkija ja valmentaja ja vuoden 2019 vastuullinen vaikuttaja, joka kouluttaa myös HAMIn johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnossa sisäisen tarkastuksen osaamisalalla.
Olen Niina Ratsula ja toiminut kouluttajana muutamissa HAMIn eri koulutuksissa. Vähän kuin sattumien kautta HAMIssa kävi ilmi, että sisäinen tarkastus on omaa osaamisalaani – sitä kautta päädyin vetämään johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon sisäisen tarkastuksen koulutusalan osuutta. Olen käytännössä tehnyt 15 vuotta työtä hyvän hallinnon edistämisen parissa – siihen liittyy kokonaisvaltaisesti erilaiset riskienhallintatoimenpiteet, eettisen ja vaatimustenmukaisen (compliance) toiminnan, sisäisten kontrollien ja sisäisen tarkastuksen yksiköiden kehittämiseen sekä yritysten vastuullisuusohjelmien sparraamiseen. Sisäinen tarkastus on yksi tärkeä pilari hyvää hallintoa ja se on tämän alkavan koulutuksen sisältö.
Omasta taustastani: väittelin joulukuussa 2020 kauppatieteiden tohtoriksi. Tutkin sitä, miten organisaatioiden on parasta ottaa käyttöön erilaisia kontrollimekanismeja ja mikä on teknisten kontrollien ja yrityskulttuurin välinen suhde. Keräsin väitöskirja-aineiston työn ohella: olin 12 vuotta pörssiyrityksissä, Nokialla ja Kemiralla ja nyt viimeiset kolme vuotta olen ollut yksityinen yrittäjä. Teen hyvän hallinnon parissa töitä; autan asiakkaita kehittämään sisäisen tarkastuksen ja compliance -toimintoja ja vedän myös erilaisia sisäisen valvonnan kehityshankkeita. Iso osa ajastani menee luennointiin ja kouluttamiseen näistä tärkeistä teemoista. Taustastani johtuen olen tehnyt paljon pörssiyritysten kanssa hommia, mutta nyt viime vuodet, kun pk-sektori ja julkinen sektori ovat tehneet ison harppauksen näissä vastuullisuusasioissa ja haluavat kehittää hyvää hallintoa, korruption torjuntaa ja eettisesti kestävää toimintatapaa, niin olen tehnyt myös sillä alueella paljon töitä.
Mistä innostus alalle? Olen siis kauppatieteiden tohtori, väittelin laskentatoimen alalta. Minulta monesti kysytään miten eettisesti kestävä toiminta ja laskentatoimi liittyvät mitenkään toisiinsa. Tähän vastaan, että nehän nimenomaan liittyvät. Numerot ovat kuitenkin se millä yritystä johdetaan, mikä vaikuttaa ihmisiin, heidän motivaatioonsa ja palkitsemiseensa. Ja toisaalta numerot ovat se, mitä kautta organisaatiot määrittelevät menestystä. Koko numeroilla johtaminen on aika isossa murroksessa tällä hetkellä, jos ajattelee, että mikään yritys ei voi puhtaasti katsoa pelkästään sitä, että paljonko tuli liikevaihtoa, voittoa, kustannussäästöjä tai tehokkuutta – täytyy myös tarkastella sitä, millä hinnalla ja millä arvoilla menestys on tehty. Kun puhutaan ESG:tä (joka on lyhenne sanoista Environmental, Social ja Governance ja sillä tarkoitetaan yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen sekä hallintotapaan liittyviä asioita), joka on vakiintunut määritelmä vastuullisuudelle, oma mielenkiinnon kohteeni ja työni ydin on nimenomaan ”G”:ssä eli taloudellisessa vastuussa ja hyvässä hallinto- ja johtamistavassa.
Minusta taloudellisen vastuullisuuden kysymykset ovat valtavan kiehtovia. Aikoinaan kun opiskelin, perehdyin silloin tapetilla olevaan isoon Enronin yritysskandaaliin, jossa yksi maailman lupaavimpia yrityksiä kaatui, koska numeroita oli manipuloitu. Ydin skandaalissa oli tavallaan se, että kaikki viralliset tahot kuten yrityksen hallitus, lakimiehet, kirjanpitäjät ja tilintarkastajat olivat hyväksyneet toimet ja todenneet, että tässä toimitaan lain mukaan. Mutta kun asiaa tarkasteli eettisestä näkökulmasta, se oli todella epäeettistä ja lopulta todettiin, että se on myös laitonta. Että oli enemmänkin yritetty hyväksikäyttää lainsäädännön mahdollistamia kirjaustapoja. Yrityksen johto ja ympärillä vaikuttavat talouden asiantuntijat sokeutuivat perustelemaan toimia hyvin kapeasti siitä näkökulmasta, että teknisesti ei rikottu kirjanpitolainsäädäntöä. Kukaan ei osannut, rohjennut tai osannut nostaa ääneen kysymystä eettisyydestä: ei silloin (eikä nyt 20 vuotta myöhemminkään) yksikään ihminen olisi voinut todeta, että on oikein antaa yhtiöstä harhaanjohtavaa tietoa. Tähän tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun väittelin, että mikä on yrityskulttuurin ja kirjoittamattomien sääntöjen vaikutus siihen, miten yritys toimii ja mikä on oikein/väärin, lainmukaista/lainvastaista ja vastuullista.
Innostus asiaan on säilynyt ja vuosien varrella tulokulma asiaan muuttuu ja tässä oppii itse paljon uutta. 15 vuotta sitten ei olisi voinut uskoa, että olemme nyt tilanteessa, jossa vastuullisuus on megatrendi. Tänä päivänä lähes jokaisessa organisaatiossa pohditaan, minkälaisessa roolissa vastuullisuus on ydintoimintaa, liiketoimintamallia ja arjen käytäntöä.
Miten sisäisen tarkastajan työ on muuttunut? Opiskeluaikana sisäisen tarkastajan uraa miettiessä muistan, että sisäisen tarkastajan kuva oli vähän pölyttynyt. Ennakkoasenne monella oli, että ne ovat jotain tyyppejä, jotka pläräävät pölyisiä mappeja ja etsivät virheitä ja syyllisiä, ja joiden päätehtävä on päästä pätemään ja näpäyttelemään ihmisiä. Ja itse asiassa ensimmäisessä työpaikassani olikin tämänkaltainen hahmo. Monella, jotka eivät tee aktiivisesti töitä sisäisen tarkastajan kanssa, heillä saattaa ollakin kuva, että tarkastajat ovat kyttääjiä ja kyylääjiä, joilla ei ole parempaa tekemistä. Vähän kuin ajatus parkkipirkoista. Mutta jos kytketään ajatus laajempaan kuvaan, että tarkastajien pitäisi edistää organisaatioiden vastuullisuutta ja varmentaa sitä, että toimitaan oikein, niin siinä sisäinen tarkastus on todella tärkeässä roolissa. Sisäinen tarkastus on varmennustoiminto, joka auttaa yritysten hallitusta. Hallituksellahan on viimekädessä vastuu yrityksestä: että luvut ovat oikein ja että operatiivista toimintaa pyöritetään lainmukaisesti ja organisaation tavoitteiden mukaisesti. Heillä on valvontavastuu. Sisäinen tarkastus on todella tärkeä kumppani heille tuottamaan sitä varmistusta, että ei vain paperilla kerrota, että toimitaan tiettyjen arvojen ja periaatteiden mukaisesti.
Sisäinen tarkastus on monesti ainoa tai paras organisaation taho, joka pystyy riippumattomasti ja rautaisella ammattitaidolla arvioimaan sitä onko organisaatio lupaustensa mittainen – toimitaanko relevantin lainsäädännön, sisäisten ohjeistusten ja prosessien mukaan ja onko organisaation raportoima tieto luotettavaa. Tämä asettaa sisäisen tarkastuksen tosi tärkeään strategiseenkin rooliin monessa organisaatiossa. Fiksu hallitus näkee sen hyödyn, mikä sisäisellä tarkastuksella on: se on riippumatonta ja objektiivista valmennustoimintaa. Sillä ei ole mitään muita vastuita organisaatiossa, jotka vaarantaisivat riippumattomuuden – tai ei ainakaan pitäisi olla. Tarkastajat voivat objektiivisesti tarkastella asioita, ja se on ihan äärimmäisen arvokasta organisaatioille ymmärtää, kuinka arjessa toteutuu ne kaikki kirjoitetut säännöt ja lupaukset siitä, minkälainen toimija organisaatio lupaa olla ja minkälainen toimija sen pitäisi olla sidosryhmien näkökulmasta.
Sisäisen tarkastuksen hyöty on juurikin siinä, että tuodaan lisäarvoa, että johto saa varmuutta että tehdään asioita oikein. Lisäksi tarkastus tuo johdolle tärkeää tietoa riskeistä. Monesti menee sekaisin se mitä tilintarkastaja tekee ja mitä sisäinen tarkastaja tekee: tilintarkastus katsoo pitkälti menneisyyteen ja varmentaa sitä, että kaikki luvut ovat oikein tilinpäätöksessä, kun taas sisäinen tarkastus katsoo tulevaisuuteen ja auttaa miettimään toimiiko prosessit hyvin ja noudatetaanko niitä sääntöjä, joita tulisi noudattaa. Ja miten asioita voisi kehittää niin, että yritys on tuloksellinen ja kustannustehokas – auttaa organisaatiota toimimaan sen tavoitteiden mukaisesti. Tällainen puolueeton arvio on äärimmäisen tärkeää – oli kyseessä sitten julkishallinto, jossa toimitaan veroeuroilla, tai pörssiyhtiö, jossa omistajien odotukset toiminnan asianmukaisuudesta ovat korkealla.
Näkisin, että sisäisen tarkastajan rooli korostuu tulevaisuudessa entisestään, sillä jos katsoo mitä eri sidosryhmät vaativat: enää ei riitä, että kerrotaan kauniita tarinoita ja koristellaan hienot julkaisut upeilla lauseilla, vaan vaaditaan, että organisaatio on huolellinen siitä, että pystyy todistamaan toimineensa oikein ja sääntöjen mukaisesti. Omassa työssäni huomaan, että yhä enemmän tulee pienemmiltä yrityksiltä pyyntöjä; halutaan tietoa ja apua sisäisen tarkastuksen perustamisesta tai tilataan riippumatonta tarkastusta ja halutaan kehittää näitä asioita.
Sisäinen tarkastus on aika yksinäistä puuhaa: tulee olla riippumaton organisaatiossa. Ja se ei aina ole hirveän mukavaa, että nostat esiin kipeitä kysymyksiä ja raportoit asioista, mitkä tarvitsevat kehitystä. Kaikki eivät aina ole parhaita kavereitasi organisaatiossa. Tarkastustiimit ovat tosi pieniä. Yksi tärkeä asia minkä näen tavoitteena koko tälle sisäisen tarkastuksen koulutukselle ja koulutuskokonaisuudelle on se, että osallistujat saavat uuden ammatillisen verkoston, pienryhmän, sparraajajoukon, jossa varmistetaan asioiden luottamuksellinen läpikäynti: voidaan yhdessä jakaa vaikeita tilanteita ja kasvukipuja, joita sisäiset tarkastajat kokevat työssään. Ja samalla oppia teoriaa, kehittyä itse omassa työssä ja tietysti saada tutkinto siihen kaupan päälle.
Sisäisille tarkastajille on olemassa oma kansainvälinen ammattitutkinto Certified Internal Auditor. Olen itse monta vuotta vetänyt tutkintoon tähtäävää valmennusta Suomessa. Se on tietynlainen ammattiosoitus, että olet pätevä tähän sisäiseen tarkastukseen. Tämä HAMIn koulutus toimii loistavana täydennyksenä CIA-tutkinnolle tuoden uuden ulottuvuuden ammatilliseen kehittymiseen. Parasta HAMIn koulutuksessa on sen käytännönläheisyys – asioissa mennään oikeasti näytön ja työn kautta eteenpäin. Omaa työssä kehittymistä tukee loistavasti ympärillä toimiva sparrausryhmä. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että toimii sisäisen tarkastuksen tehtävissä.
Lue lisää HAMIn koulutuksesta.
Kuvat: Niko Sieppi
