Ensimmäinen PDP (Product Development Project) opintojakso on tullut päätökseen ja matkan varrella esiintyneistä haasteista huolimatta toteutus saatiin onnistuneesti maaliin. Hoitotyön opiskelija Suvi osallistui PDP:lle ja pääsi mukaan kehittämään uutta Ahveniston Assi -sairaalaa.
Miten PDP erosi normaaleista opinnoistasi?
Oma henkilökohtainen kokemukseni PDP opinnoista verrattuna normi opintoihin on se, että meillä hoitotyön opiskelijoina on paljon ulkoa opeteltavaa asiaa ja kaiken pitää perustua hoitotieteen säädettyihin normeihin, sekä kaikki opiskeltavat asiat tulee perustua aiempaan varmennettuun tutkimustietoon. PDP soi meille hoitotyön opiskelijoille vapauden olla luovia, kehittää ja ideoida uusia asioita, toki huomioon ottaen hoitotyön säädetyt lait.
PDP myös mahdollisti meille hoitoalan opiskelijoille mahdollisuuden tutustua muidenkin oppimisalojen toimintaan ja muiden alojen opiskelijoihin, sillä olemme olleet aika lailla omissa oloissamme, emmekä ole tehneet aiemmin yhteistyötä muiden alojen kanssa. Itse olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisestä työskentelystä, mutta perheellisenä ihmisenä siihen ei oikein ole vaihtoja, mutta PDP mahdollisti sen.
Ainakin omasta mielestäni PDP kurssi toi todella kivaa vaihtelua meidän opiskeluarkeemme, vaikka yhtä hektistä se oli, kuin omat opintomme, mutta saimme kerrankin olla luovia! Enpä olisi uskonut, että sairaanhoitajaopintojen aikana pääsen tutustumaan erilaisiin tekniikan alan laitteisiin, kuten pöytäsahaan, laserpolttoon ja kuvankäsittelyohjelmiin!
Mikä oli projektinne aihe ja mikä oli vastuualueesi?
Kaikkiin PDP projekteihin oli tilaajat ja aiheet valmiina, itseäni kiinnosti uuden Assi- sairaalan suunnittelu ja nimenomaan henkilöstön näkökulma. Opettajan ja DF henkilökunnan kannustuksen ansioita päädyin project manageriksi. Sprint 1 aikana meidän suunnitelma muuttui noin kolme viikkoa ennen deadlinea, mutta sairaalan yhteyshenkilöltä saimme todella paljon apua. Sprint 1:ssä loimme pelilaudan, jonka avulla henkilökunta pystyy suunnittelemaan omaa fyysistä liikkumista ja sijoittumista uudenlaisessa työympäristössä. Pelilaudan teimme laserpoltolla, tulevan sairaalan pohjapiirroksen mukaan, muokkasimme sitä kuvankäsittelyohjelmalla laserpolttoa varten ja lopuksi teimme pelinappulat kuvamaan henkilöstöä, realistisen henkilöstömäärän mukaan.
Sprint 2 alkoi hyvin, sain uuden ryhmän itselleni, sillä jatkoin edelleen project managerina. Hyvin pian Sprint 2 alun jälkeen tuli COVID-19 tilanne ja yhtäkkiä meillä ei enää ollut mahdollisuutta luoda mitään konkreettista prototyyppiä, saati kokoontua ryhmänä. Saimme sairaalan yhteyshenkilöltä vinkin perehtyä videovastaanottoihin, jotka jouduttiin pandemiatilanteessa ottamaan käyttöön hyvin lyhyellä varoitusajalla. Koska aiheemme oli edelleenkin henkilöstönäkökulma, halusimme jatkaa sitä ja loimme henkilöstölle pilottikyselyn koskien videovastaanottoja. Pilottikyselyn jälkeen teimme varsinaisen kyselyn, joka lähetettiin yhteyshenkilön toimesta suuremmalle joukolle vastaanottajia. Kyselyn pohjalta teimme PowerPoint- esityksen, jossa analysoimme henkilöstön mielipiteitä koskien videovastaanottoja.
Molemmissa Sprinteissä meidän päämäärämme oli tutkia, analysoida ja ratkaista henkilöstön mahdollista muutosvastarintaa.
Project Managerina tehtäväni oli sopia viikoittaiset tapaamiset asiakkaan kanssa, jakaa tehtävät asiat ryhmän kesken ja pitää huolta siitä, että kaikilla ryhmäläisillä riittää kapasiteettia ja aikaa tehdä oma osuutensa, sekä tukea ja auttaa jokaista ryhmän jäsentä. Tehtävänäni oli myös pitää kirjaa jokaisen ryhmän jäsenen osallistumisesta projektiin ja raportoida siitä DF:lle.
Mitä opit eniten PDP:n aikana?
Henkilökotaisesti opin todella paljon johtajuudesta, sillä PDP opinnot sijoittuivat meidän opintoihimme, juuri hoitotyön johtamisen- ja kehittämisen moduulin ajalle. Haluan olla sellainen johtaja, joka kuuntelee alaisiaan, tukee, kuuntelee ja kannustaa. Opin sen, että aina se ei riitä, jonka jälkeen täytyy tehdä radikaaleja ja jopa ikäviäkin päätöksiä.
Opin myös sen, että johtajan roolissa ei tarvitse tehdä kaikkea itse. On luotettava omiin johdettaviin, eikä puhelimen tai sähköpostin äärellä tarvitse päivystää 24/7. Opin, että edellä mainitut asiat perustuvat hyvään kommunikaatioon koko ryhmän välillä. Koko ryhmän täytyy tutustua kunnolla toisiinsa, ennen kuin aletaan työstämään projektia yhdessä ja se vaati todella monta (etä)tapaamista. Sprint 2 aikana pyrin siihen, että pandemia-aikana koko ryhmä pystyy puhumaan myös arkisista asioista etätapaamisissa ja tutustumaan toisiinsa, ennen kuin siirrytään itse asiaan.
Mistä erityisesti pidit PDP:ssä?
Eniten pidin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin, erilaisiin työskentelytapoihin ja siihen, että asiakas tuki meitä, meidän luovuutta ja ideoita, sekä otti meidät vakavissaan. Meille annettiin paljon vastuuta. Lisäksi pidin siitä, kuina DF henkilökunta oli helposti tavoitettavissa ja lähestyttävissä ongelmien kohdatessa.
Millaisia haasteita tuli vastaan?
Suurin haasteista oli tiukka aikataulu, omien opintojen sisällyttäminen aikatauluun sekä toisilla aloilla opiskelevien oppilaiden aikataulut mukautettuna meidän aikatauluihimme. Eli suurin ongelma oli aikataulu, mutta kyllä siitäkin selvittiin!
Toinen haaste projektin johtajana oli määritellä ryhmän jäsenten tekemät tehtävät ja jokaisen osallistuminen tasavertaisesti, välillä myös yhteydenpito ryhmäläisten välillä.
Kolmas haaste oli tämä COVID-19 tilanne, mutta Sprint 2 ryhmäläisten aktiivisen osallistumisen vuoksi pystyimme viemään projektin onnistuneesti maaliin asti!
Muista ajatuksia PDP:stä?
Henkilökohtaisesti suosittelen PDP opintoja varsinkin hoitotyön opiskelijoille, aluksi se tuntuu aivan hirveältä, mutta PDP opintojen lopulla voi todeta saaneensa uusia ystäviä, luoneensa jotain uutta, sekä olleensa osana jotakin uutta! Lisäksi kielitaito kehittyy huimasti!
Suvi Skaffari, hoitotyön opiskelija
Product Development Project on osa Häme Design Factory-hanketta.
