Hevoset ovat aina kuuluneet elämääni tavalla tai toisella. Ensin harrastuksena, sittemmin työnä ja elämäntapana. HAMKin hevostalouden koulutukseen hain aikuisiällä, kun työelämä hevosten parissa oli tullut jo monipuolisesti tutuksi. Olin työskennellyt Suomessa pitkään hevosalalla, ja jo HAMKiin hakiessani tiesin, että haluan lähteä maailmalle työharjoitteluun haistelemaan uusia tuulia. Tähän tarjoutuikin loistava tilaisuus Erasmus-ohjelman kautta.
Ensimmäisen harjoittelupaikan löytyminen oli muutaman kuukauden aktiivisen etsinnän tulosta. Vaihtoehtoina olivat mm. Ranska, Iso-Britannia, Saksa ja viimeisimpänä Portugali. Muut vaihtoehdot karsiutuivat mikä mistäkin syystä, ja jäljelle jäi Portugali, jota en ollut edes vakavasti alun perin harkinnut tehdessäni suunnitelmia ulkomaan harjoittelusta. Mutta niin vain kävi, että Portugali vei voiton ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvä niin!
Harjoittelun aikana ihastuin Portugalin ystävälliseen ilmapiiriin ja hevoskulttuuriin siinä määrin, että aloin etsiskellä mahdollisuutta jatkaa opintojani jossain muodossa tässä ihanassa maassa. HAMKilla ei ollut Portugalissa entuudestaan sopimusta Portugalissa minkään oppilaitoksen kanssa, joten oli aloitettava etsinnät soveltuvan koulutuksen löytymiseksi. Monen onnekkaan sattuman kautta löytyi sitten Escola Superior Agrária de Elvas, joka on yksi Instituto Politécnico Portalegren kampuksista. Hevosalan opinnot siellä kulkevat nimellä ”equinicultura”, eli vapaasti suomennettuna: hevoskulttuuri.
Toisin kuin Suomessa, Portugalissa hevostalouden opintoihin ammattikorkeakoulussa kuuluu pakollisena myös ratsastus. Tästä eroavaisuudesta sitten pikkuhiljaa kehkeytyi ajatus tutkia koulutuksia tarkemmin ja suorittaa vertailua kahden erilaisen hevoskulttuurin tutkintojen välillä. Harjoittelukesää seuraavana keväänä oli sopimus valmis oppilaitosten välillä ja sain mahdollisuuden lähteä sekä tekemään tutkimusta hevosalan opinnoista että suorittamaan asiantuntijaharjoitteluani Instituto Politécnico Portalegreen.
Portugalin hevoskulttuuri on vahvasti ratsastuspainotteinen, ja juontaa juurensa toisaalta kuninkaallisen hovin kouluratsastusperinteestä, toisaalta työratsastuksesta. Portugalilaisella ratsain suoritettavalla härkätaistelulla on niin ikään vahva sijansa hevoskulttuurissa ja eritoten hevosjalostuksessa.
Elvasin kampus otti minut ystävällisesti ja avoimin mielin vastaan, niin oppilaat ja opettajat kuin muukin henkilökunta. Päiväjärjestys koulussa oli selkeä, ratsastusta oli hevosalaa opiskelevilla oppilailla neljänä, viitenä aamuna viikossa, ja iltapäivällä lounaan jälkeen oli vuorossa teoriatunteja.
Seurasin ratsastuksenopetusta lähes päivittäin ja haastattelin sekä opettajia että oppilaita opinnäytetyötäni varten. Lisäksi vietin tuntitolkulla aikaa koulun kirjastossa, josta löysin paljon mielenkiintoista materiaalia sekä työtäni varten, että ihan vain mielenkiinnolla luettavaksi. Tosin valitettavasti suurin osa kirjoista oli portugaliksi, joten se hieman himmensi innostustani jossain vaiheessa. Kielimuuri oli muutenkin tosiasia jokapäiväisessä kanssakäymisessä paikallisen väestön kanssa. Nuoremman polven edustajat onneksi suurimmaksi osaksi puhuivat englantia, mutta portugalia oli kuitenkin opeteltava edes muutamia tärkeimpiä sanoja, jotta arki sujuisi. Ja vaikkei yhteistä kieltä aina löytyisikään, portugalilaisten kanssa on helppo tulla toimeen, koska he ovat aina iloisia ja ystävällisiä. Sillä asenteella pääsee jo pitkälle.
Ohjaava opettajani Portugalissa oli Master-tason opettaja Abel Matroca. Hän toimii Portugalin Ratsastajainliiton valmentajien kouluttajana sekä jäsenenä tuomaristossa, joka arvostelee valmentajien näytöt ja vahvistaa pätevyydet. Hänen asiantuntemuksensa ja pitkäaikainen kokemuksensa olivat ensiarvoisen tärkeässä asemassa kerätessäni materiaalia opinnäytetyötäni varten. Ilman hänen tietämystään ja näkemystään olisin ollut melkoisen hukassa urakkani edessä. Ajoittaisesta kielten sekamelskasta huolimatta tulimme hyvin toimeen ja jaoimme paljon samoja mielipiteitä ja näkemyksiä ratsastuksesta ja sen opettamisesta. Hänen kanssaan käydyt keskustelut olivat kullan arvoisia, ja arvostan suuresti hänen sitoutumistaan ohjaavan opettajan rooliinsa kaiken normaalin kiireen keskellä.
Portugalin hevoskulttuuriin tutustuminen on ollut ainutlaatuinen kokemus ja hieno tilaisuus nähdä hevos- ja muutakin maailmaa kokonaan toisenlaisesta perspektiivistä. Sijaitsevathan Suomi ja Portugali myös maantieteellisesti Euroopan äärimmäisillä rajoilla toisiinsa nähden. Esimerkiksi kilpaurheiluun panostaminen Portugalissa ei ole niin laaja-alaista ja yleistä kuin Keski-Euroopassa ja meillä Suomessa. Tämä johtuu osittain siitä, että ratsastus on juurtunut syvälle Portugalin kulttuuriin, ja näin ollen on ennemminkin osa joka päiväistä elämänmenoa kuin pelkästään tavoitekeskeistä urheilua. Hevonen elää Portugalissa vahvasti ikivanhoissa perinteissä ja sen myötä sillä on pysyvä sija myös ihmisten sydämissä.
