Hevosen hyvinvointi-opinnot painottuvat hevosten ruokintaan ja jalostukseen, ja toteutuivat nyt toista kertaa HAMKin avoimessa amkissa 15 op laajuisena, täysin itsenäisesti suoritettavana verkkototeutuksena. Opinnot on rakennettu kahden kuukauden oppimispoluksi, mutta avoimen amkin toteutuksessa sallittu suoritusaika on enimmillään neljä kuukautta. Harvoin opintoja saadaan päätökseen kahta kuukautta nopeammin – ymmärrettävästi, sillä useimmiten avoimen amkin opiskelijat ovat päätoimisesti töissä.
Pitkäaikainen harrastus siivitti opintoihin
Vaikka verkko-opinnot tarjoavat mahdollisuuden suorittaa opinnot omaan tahtiin, ne vaativat itsekuria ja aikataulutusta. Ja työtä. Oppiminen ei tapahdu itsestään – ja vaatii aikaa. Odotuksia verkko-opinnoille on paljon ja erilaisia. Joku kaipaa verkko-ohjaustuokioita tai vertaispalautetta, kun toinen taas uppoutuu mielihyvin yksintyöskentelyyn. Osa ajattelee koulutuksen perustuvan vain luentoihin, ja osa ymmärtää hyvin, että omaehtoinen tiedonhaku ja vaikkapa kirjoittaminen kuuluvat korkeakouluopintoihin. Anne Solhström suoritti Hevosen hyvinvointi-opinnot kutakuinkin normitahdissa, noin kahdessa kuukaudessa, kun suurin osa venyttää suoritusta tässä tapauksessa sallittuun neljään kuukauteen.
Annen taustalla on aika tyypillinen tarina. Hän kertoo ratsastaneensa ensimmäisen kerran ponilla 10-vuotiaana, ja olleensa myöhemmin ravitallilla töissä toista kymmentä vuotta, kunnes pahentunut astma pakotti lopettamaan. Anne kouluttautui tietotekniikan insinööriksi, ja tekee päivätyötään yhä tietotekniikan parissa. Hevoseton tauko elämässä kesti seitsemän vuotta, ennen kuin lapset palauttivat äidin hevosten pariin. Puoliverisellä ratsuruunalla kilpailtiin sekä esteitä että koulua, kunnes lapset kasvoivat ja hevonen myytiin. Muutama vuosi sitten Anne palasi onnekkaan sattuman kautta takaisin ravihevosten luo, kun ystävä kertoi ostaneensa ravihevosen Ruotsista. Nyt Anne kuvaa itseään ravimummoksi, joka hoitaa, ruokkii ja huolehtii varusteista, ja on se äänekkäin kannustaja raveissa.
”Aina taustalla on ollut ajatus, jospa joskus tekisin paluun hevosten pariin.” kertoo Anne ja jatkaa: ”Elokuussa, kun olin katsellut kuninkuusraveja TV:stä, haaveilin paluusta ravien maailmaan. Nyt vanhemmalla iällä tietotekniikka ei enää tunnu ainoalta mahdolliselta työltä, jolla itsensä voi elättää. Usein mietin, että voisiko sitä lopun työuran tehdä sellaisten asioiden parissa, joita todella rakastan.”
Vertaisoppiminen jäi nyt uupumaan
Anne ei etsinyt aktiivisesti hevosalan koulutuksia, vaan ennemminkin mietti joustavaa tapaa oppia uutta töiden ja harrastuksien ohella. ”Sitten some-alustoilla alkoi näkyä ilmoituksia HAMKin koulutuksista. Lupasin itselleni, että jos saan rahoituksen lottoamalla, niin haen koulutukseen. Kaverit naureskelivat, ettei lottoamalla pääse kuin eroon rahoistaan, ja ehdottivat vaihtoehdoksi toto-pelejä. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä lopulta täytin ilmoittautumislomakkeen”, hän muistelee.
Etukäteen Anne myöntää jännittäneensä opintoja: ”En osannut odottaa mitään. Lähinnä mietin, olenko tiedoiltani tai taidoiltani jotenkin vanhanaikainen. Tiesin, että osaan kyllä opiskella ja että itsenäinen opiskelu sopii minulle. Olisin toivonut enemmän ryhmäytymistä, ja mahdollisuutta jakaa ”heppajuttuja”. Se toive ei nyt toteutunut.” Vaikka osallistujia oli määrällisesti mukava joukko, osaamista niin ammattilais- kuin harrastajataustalla, ei muilta osallistujilta tällä kertaa juurikaan löytynyt aikaa tai innostusta osallistua verkkotuokioihin, joissa vapaamuotoinen kokemusten vaihtaminen olisi ollut arvokasta.
”Toisaalta, sain mielestäni riittävästi ohjausta ja vastauksia kysymyksiini. Ruokintatehtävissä halusin ratkaista ongelman, joka meillä oli oikeassa elämässä. Helpommalla olisin ehkä päässyt, jos olisin keksinyt ruokittavan hevosen, jolla ei ole ongelmia. Mutta näinhän sitä oppii, hevoset ovat kuitenkin aina yksilöitä. Jos itsenäinen opiskelu onnistuu, voin suositella Hevosen hyvinvointi -opintoja lämpimästi kaikille. Aikataulun voi sovittaa mieleisekseen.” kannustaa Anne.
