HAMKin hevostalouden opiskelijat tutustuvat Hevoset ammattina-opinnoissaan erilaisiin hevosalan yrityksiin. Yrittäjätarinat-juttusarjan kakkososassa tutustutaan Häijään orisemaan, josta löytyy myös Mustialan agrologi!
Parasta on monitorissa näkyvä alkio
Testosteronia uhkuva ori Pastor Stephen seisoo karsinassaan muhkean oven takana. Ovi avataan, ja saan ihailla Ruotsista tänne lainatun ja paljon odotuksia herättävän oriin lihaksikasta kroppaa ja kiiltävää karvaa. Minä en oritta taluttaisi edes talvella pihan yli tarhaan, saati sitten kevään korvalla tammojen kiimatuoksujen leijuessa härnäävästi ympärillä! Ja entä kun samanlaisia komeita herroja on pihapiirissä seitsemänkin! Pakko ihailla nuorten naisten, ystävysten ja yrittäjien Laura Lindroosin ja Kati Ruususen arkipäiväistä suhtautumista siitoslupauksiin Häijään oriasemalla. Tällä hetkellä lämminverisiä tulevan kauden siitosoriita on tallilla kolme, mutta mm. suomenhevosia tulee vielä kevään edetessä, ja sitten on vakituisia sopimusoriita, jotka käyvät tiettyinä päivinä Häijäässä vain hyppäämässä. ”Mukavia poikia ne on, mutta ei niitä ihan jokaisen anneta kuljettaa. Kyllä meillä on tarkat reitit, kuka vie, ketä ja minne.”, toteaa Laura.
Yrittäjien hevostausta
Häijään oriasema toimii Laura Lindroosin kotitilalla nykyisessä Sastamalassa. Hänen vanhempansa pitivät tilalla lihakarjaa, mutta Lauralla oli oma suomenhevonen jo alle 10-vuotiaana. Laura innostui pyrkimään lukion jälkeen Mustialaan. Hän on valmistunut agrologiksi vuonna 2008. Opiskelujen lomassa hän kävi Ypäjällä siittola-avustajakurssin.
Kati Ruususen hevosinnostus sai alkunsa, kuten tavallista, pienenä tyttönä aloitetusta ratsastusharrastuksesta. Opiskelu Päijänne-Instituutissa toi mukanaan harjoittelut ja työjaksot ulkomailla. Isossa 50 tamman siittolassa Ranskassa sai ruveta heti oikeisiin töihin ja kokemusta tammojen siementämisestä karttui.
Alkusysäys yritystoiminnalle Ihamuotilan tallilta
Monien mutkien jälkeen nuoret naiset päätyivät molemmat töihin Janne Ihamuotilan ravi- ja siitostallille Ylöjärvelle. Usean mukavan ja mielenkiintoisen työvuoden jälkeen kävi ilmi, että Ihamuotila aikoo lopettaa siittolatoimintansa. ”Silloin oli kyllä jo leikkimielistä puhetta, että me ottaisimme liiketoiminnasta kopin, ja vähitellen se vaihtoehto sitten alkoi tosissaan kiinnostaa. Saimme Jannelta ostaa edullisesti hänen käyttämiään välineitä ja pääsimme alkuun.”, muistelee Laura. Hänen kotitilallaan vanhemmat olivat siirtymässä eläkkeelle ja vanhanaikaiseksi koettu navetta oli purettu uuden tallin tieltä. Osakeyhtiö perustettiin vuonna 2013. Laura halusi erottaa maatilan omaksi toiminnakseen ja siitostoiminnan omakseen, ja olihan heitä kaksi jakamassa yritysvastuuta.
Talousymmärrys usein yrittäjien heikko kohta
Laura tuo esiin vankan mielipiteensä, että yrittäjiksi aikovat ja jo pitkäänkin toimineet saavat aivan liian vähän talouskoulutusta. Liiketoimintasuunnitelma tehdään usein liian optimistiseksi. Asiakkaat eivät aina ymmärrä, mistä hinta koostuu. Laura ja Kati ovat ottaneet käytännökseen kertamaksun, eli asiakas maksaa kausimaksun tamman tullessa heille. Maksu sisältää kaiken tamman tiineyttämiseen liittyvän: kiimakontrollit, siemennykset ja tarkistusultraukset koko kauden loppuun asti. Maksu sisältää myös eläinlääkärin kulut, mutta mahdollisesti tarvittavat lääkkeet, esim. kiimankatkaisupiikit, laskutetaan erikseen.
Muun kuin keinosiemennysliiketoiminnan naiset ovat halunneet ajaa mahdollisimman vähiin. He eivät ole mainostaneet talven yli täysihoitopaikkoja eivätkä kesälaitumia muille kuin asemalla asiakkaina oleville tammoille. Koska kesä on niin kiireistä ja työntäyteistä aikaa, he haluavat edes talven päästä hieman helpommalla.
Työpäivät venyvät ja venyvät ja venyvät…
Naisten työnjako on vähitellen muotoutunut niin, että Laura vastaa kirjanpitoon liittyvien kuittien säilyttämisestä, käyttää maatilan työkoneita ja yleensä myös siirtää oriit. Tilan oma 8,5 hehtaaria maata on kaikki laitumena. Heinä ja kaura saadaan ostettua naapureilta. Kati hoitaa puhelinliikenteen sekä yhteydenpidon hevosten omistajiin. Katin päätehtävä on tammojen siemennys. Yhdessä he tekevät arkipäiväiset tallityöt.
Sesonkiaikana työ alkaa oriiden hyppyyttämisellä, mikä tehdään pääsääntöisin maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Mihin aikaan aamusta, riippuu edellisen illan tilauksista ja eläinlääkärin edellisinä päivinä tekemien ultrausten tuloksista. Tilausajan umpeuduttua klo 21, Kati tarkistaa, mihin suuntiin spermaa pitää lähettää ja milloin bussit kulkevat. Sen mukaan hän laatii seuraavan aamun hyppyytysaikataulun. Siten aamun hypyt alkavat ehkä jo viideltä, joskus seitsemältä. Jokaisen oriin jälkeen pukki pestään ja desinfioidaan, joten turhalle touhulle ei juuri jää aikaa. Ennen puoltapäivää on hypyt suoritettu, oriit viety tarhaan tai laitumelle, paketit kuljetettu matkahuoltoon ja siinä ohessa normaalit tallityöt tehty. Siemennettävät tammat on tuotu valmiiksi sisälle.
Sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin oriasemalle saapuu eläinlääkäri Jaana Eskola, joka on erikoistunut nimenomaan tammojen lisääntymisfysiologiaan. Myös ulkomaisten oriiden tuorespermaa käytetään, mutta pakastesiementä he eivät ole ruvenneet markkinoimaan. Pakasteen käyttö vaatisi eläinlääkärin aivan lähelle asumaan, koska aikataulutus pakasteen kanssa on vielä tarkempaa. Välipäiviä tiistaita ja torstaita käytetään ulkomaisten oriiden spermalla siementämiseen.
Omat vahvuudet tiedetään
Tinkimätöntä, uhrautuvaa työtapaansa Laura ja Kati pitävät vahvuutenaan. He pystyvät hoitamaan asiakkaiden hevoset yksilöllisesti sen mukaan, mitä omistaja haluaa. Ilmapiiristä ja miljööstä pyritään saamaan stressitön ja rauhallinen – tämä on tammoille tärkeää. He eivät halua imagoonsa tahraa laihoista tai sairaista tammoista, vaan tällaiset asiakkaiden hevoset hoidetaan heti kuntoon. He suhtautuvat vakavasti eläinlääkärin vinkkaamiin aikatauluihin, ja yrittävät tosissaan tähdätä h-hetkeen, jotta tamma tulisi kerrasta tiineeksi. He ovat saaneet puskaradion kautta mairittelevan maineen oriasemana, jossa todella onnistutaan tamman tiineyttämisessä.
Häijääseen tuodaan melko usein ”ongelmatammoja”, ja juuri sinä hetkenä, kun tällaisen tamman kohdalla ultrauksessa näkyy alkio, ei riemua pidätellä. Pikku alkioiden lisäksi ainainen ilon lähde on terveenä syntynyt varsa. Kun muutama tunti syntymästä on mennyt, ja varsa päässyt itse emän tissille, pihkakakat ja pissat tulleet, niin valvotut yöt unohtuvat. Näiden naisten elämään kuuluu läheisesti uusi elämä!
