Riku maaseutuelinkeinojen koulutuksesta toimi maatalousharjoittelijana lypsykarjatilalla Luoteis-Saksassa kolmen kuukauden ajan viime kesänä. Tässä hänen kokemuksiaan harjoittelujaksosta.
Uusia kokemuksia, ystäviä ja parantunut kielitaito
Sain idean ulkomaille lähdöstä jonkin keskustelun yhteydessä, sillä kotimaassa olen nähnyt ja tehnyt monipuolisesti perusmaatalouden tehtäviä. Ja aivan hetken päästä olivat tiedustelut sopivista harjoittelutiloista maaseutuelinkeinojen kv-koordinaattorin Monna Alatalon kautta vetämässä yhteistyökoululle Saksaan. Tila valikoitui ja pian olinkin jo sinne matkalla.
Harjoittelussa parasta olivat uudet ystävät ja tuttavuudet. Lisäksi nyt tiedän, millaista ovat maatalous ja arkielämä Saksassa. Kielitaidon huiman kehittymisen katson suureksi hyödyksi, sillä lähtiessäni minulla ei ollut muuta kuin heikko englannin kielen taito. Englannilla ja vaihtelevalla varastolla saksan sanoja ja virkkeitä tulin toimeen, mutta oikeastaan vain muutamat ihmiset olivat riittävän englannin kielen taitoisia monipuolisempaan keskusteluun.
Ulkomaan jakso tapahtui maatilaharjoittelujakson aikana, joten se ei vaikuttanut opintojeni kulkuun mitenkään viivästyttävästi.
Taustatyön tekeminen tärkeää
Voin suositella omasta kokemuksestani ulkomaan maatalousharjoittelua. Ennen tilalle menoa kannattaa tiedustella ja varmistaa sopimuksella pitävät työehdot eli miten paljon työtä ja miten pitkiä päiviä/työviikkoja tehdään, missä asutaan, kuinka monta ateriaa kuuluu päivässä ja viikonloppuisin. Mikäli tila ei ole kiinnostunut näistä kyselyistä tai jättää hakemuksen sen takia, juo kakkukahvit ja etsi seuraava tila. Alalla kokeneempia suosittelisin etsimään suoraan tilan, jossa saa palkkaa tai varmistamaan, että tila todella pystyy tarjoamaan monipuolisesti uutta oppia ja asiaa.
Harjoitteluun mennään tekemään toki töitä, mutta kannattaa yrittää pitää puolensa myös riittävän vapaa-ajan ja lepoajan järjestämiseksi. Ulkomaan kokemukset muodostuvat monipuolisiksi, kun ehtii tutustumaan seutuun työpaikan ulkopuolellakin.
