Jenni Levin: Uuden oppimisen mahdollisuus
Jos Googleen pistää hakusanaksi ”työpaikalla oppiminen”, antaa se vaihtoehtoisia sivustoja aiheista oppisopimuskoulutus, koulutussopimus sekä työsopimus. Oppiminen herkästi rajataan ammattitaidon oppimiseen, työvälineiden käyttöön, työkulttuurin ja yrityksen toimintaan tutustumiseen. Onko oppiminen työpaikalla tosiaan näin rajallista?
Olen ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti Hyvinkäältä. Aloitin toukokuussa 2018 ammatilliset opettajaopinnot Haaga-Heliassa tavoitteenani joskus päästä jakamaan käytännön osaamistani uusille fysioterapeuteille. Opettajaopintojeni aikana osallistuin valtakunnalliseen OPEKE-hankkeeseen, jonka tiimoilta tätä blogia kirjoitan. Parikseni sain opettajamentori Kaarlo Virtasen, joka noin vuosi sitten sai omat opettajaopintonsa suoritettua. Saimme tehtäväksemme pohtia työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja sitä, miten sitä seurataan ja miten oppimista huomioidaan. Meitä eniten puhututti se, mitä työpaikalla opitaan ja keneltä, koska meidän mielestämme oppiminen on rajatonta.
”Joka päivä oppii jotain uutta”-sanonta on aika osuva, eikö? Mieti hetki, mitä sinä olet tänään oppinut? Parhaimmassa mahdollisessa tilanteessa oppiminen on jatkuva prosessi ja opettajana voi olla lähes kuka vain. Koen olevani etuoikeutettu saavani tehdä omaa työtäni ammattitaitoisten kollegoiden rinnalla, joilta pystyn ammentamaan oppia ja lisäämään ammattitaitoani päivittäin. Mutta erityisenä rikkautena pidän kuitenkin moninaista asiakaskuntaani, mikä koostuu melkein vauvasta vaariin sekä duunareista korkeakoulutettuihin. En keksi missä muualla tapaisin näitä ihmisiä.
Fysioterapia ei ole vain kivun hoitoa tai kuntoutusta. Siinä luodaan suhde toiseen ihmiseen. Hyvä, onnistunut fysioterapiajakso vaatii luottamuksen ja keskinäisen toimivan kemian terapeutin ja asiakkaan välillä. Tähän liittyy taas paljon sitä oppimista työpaikalla, jota ei voi mitata. Toisinaan oppimista tapahtuu selkeästi jonkin opitun asian kautta. Onnistumiset ja epäonnistumisetkin ovat oppimista. Iso osa oppimista ja oppimisprosessia on sanaton viestintä ja havainnoimalla oppiminen. Tätähän tekevät pienet lapsetkin, mallioppimisen mestareita. Samaa tapahtuu työelämässäkin, mutta ehkä emme anna sille niin paljon painoarvoa?
Haluammeko siis tietää mitä kaikkea työpaikalla voidaan oppia? Työpaikoilla uudet työntekijät ja opiskelijat ottavat mallia, imevät kaiken mahdollisen tiedon kokeneemmilta kollegoilta, muodostavat näin omia käsityksiään työtavoista ja oppivat itselleen sopivia menetelmiä. Itse opin asiakkailtani paljon muustakin kuin vain omaan ammattiini liittyen. Kaikkea oppimaani en kykene tunnistamaan ennen kuin jokin tilanne tulee eteeni ja huomaan yllätyksekseni, että tiedän, miten pitää toimia.
Oppimisella ei siis ole rajoja – eikä työpaikalla opita vain etukäteen määriteltyjä asioita, jos uuden oppimiselle vain annetaan mahdollisuus. Tätä varmaan haetaan takaa ammatillisen koulutuksen uudistamisessa ja jatkuvaan oppimiseen kannustamisessa.
Kaarlo Virtanen: Perehdyttäminen ja vanhan poisoppiminen
Osallistuin Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa OPEKE-hankkeeseen liittyvään opettajamentorointiin, jossa toimin opettajaopiskelija Jennin Levinin mentorina. Saimme tehtäväksi yhdessä miettiä: mitä työpaikalla opitaan ja miten? Tämä aihe olikin todella mielenkiintoinen ja laaja. Kun yhdistin aiheen pohdintaan oman ammatillisen opettajuuteni sekä 17 vuoden kokemuksen kaupan alalta, josta 10 vuotta esimiehenä, niin välillä ajatukset tulivat jopa uniini. Nykyisin toimin HOK-Elannon henkilöstön kehittämispäällikkönä ja aihe on nykyisessä roolissani entistä herkullisempi.
Työnantajan näkökulmasta perehdyttämisen ja työssäoppimisen yleinen lähtökohta on pohtia sitä, mitä työnantaja haluaa, että opitaan. Lisäksi mietitään tietysti, mitä tietoja ja taitoja perehdytettävän tai uuden työntekijän tulee hallita, jotta hän pärjää työssään. Tähän asiaan panostetaan ja monilla työnantajilla onkin upeita perehdytysmalleja ja monipuolisia välineitä, joilla pyritään varmistamaan laadukas oppiminen.
Itse sain silmiä avaavan palautteen omalta esimieheltäni vuosia sitten, kun perehdytin itselleni tuuraajaa kaupan omavalvonta-asioihin. Esimieheni kuunteli koko perehdytyksen vieressäni ja antoi minulle palautteen: ”Mieti ensi kerralla, että jos perehdytät ihmistä, jolla ei ole aiheesta aiempaa kokemusta, niin ei voi mennä liian syvällisiin nippelitietoihin vaan täytyy käydä vaan ihan perusasiat läpi”. Osasin siis ”liikaa” aiheesta tai ainakin yritin valuttaa perehdytettävälle liikaa syventävää tietoa, jota hän ei olisi tarvinnut.
Liian vähälle huomiolle voi jäädä myös se tosiasia, että perehdytettävä/työssäoppija oppii huomattavan paljon sellaisiakin asioita, joita ei ole välttämättä ollenkaan suunnitelmissa huomioitu, esim. ammattislangia, työyhteisön dynamiikkaa, käyttäytymismalleja tai työkulttuuria yleensä. Voi olla myös niin, että näiden ei-suunniteltujen oppien joukossa on jotain sellaista, mitä työnantaja ei haluaisi, että opitaan ollenkaan.
On hyvä kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuka toimii työpaikkaohjaajana tai perehdyttäjänä. Jos perehdyttäjä on pitkän linjan osaaja omalla alallaan, hänelle on saattanut muodostua niin vahva oma käsitys asioista, että se ei täysin noudatakaan sitä suunnitelmaa, jonka työnantaja on tehnyt. Kun kokenut konkari tekee omaan toimintamallinsa mukaista perehdytystä, niin tekeekö se sitten hienot työnantajan tekemät suunnitelmat turhiksi? Ei välttämättä, mutta pitäisikö tehdä myös vastapainoksi hienot poisoppimissuunnitelmat? Voi olla, että työntekijöille on kertynyt sellaista oppia uran aikana, josta pitäisi päästää irti ja unohtaa se tai ainakin päivittää osaaminen?
Mitenkäs se sitten varmistetaan – se poisoppiminen?
Jenni Levin toimii yksityisenä ammatinharjoittajana Lääkärikeskus Aavassa Hyvinkäällä sekä
Coronaria Riihimäen fysioterapiassa. Hän valmistuu kesäkuussa ammattiliseksi opettajaksi Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.
Kaarlo Virtanen toimii HOK-Elannon henkilöstön kehittämispäällikkönä. Hän on valmistunut ammatilliseksi opettajaksi Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta keväällä 2018.
