Sitä ei mennä opettelemaan, eikä sitä opeteta – mitä se on? Henkilökohtaistaminen ja oppiminen työelämässä

0

Kun työelämä ja oppimisympäristöt muuttuvat, on välttämätöntä, että ammatillinen opettajakoulutus muuttuu niiden mukana. Opeke-hankkeen osana Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa toteutettiin ammatillisten opettajaopiskelijoiden ja -alumnien yhteinen tulkintafoorumi, jossa pohdittiin työelämässä tapahtuvaa oppimista sekä oppimisen vaikutusta työssä. Osallistujien puheenvuoroissa nousi esiin työyhteisön heterogeenisyys, osaamisen kehittäminen yksilön ja työyhteisön näkökulmasta sekä työntekijöiden ja opettajien välinen yhteistyö. 

Opintojen henkilökohtaistamisella ja työssä tarvittavan osaamisen kehittämisellä näyttäisi olevan paljon yhteistä. Kun puhutaan opintojen henkilökohtaistamisesta, voidaan aihetta tarkastella viidestä keskeisestä teemasta käsin (ks. Kilja 2018).  Ne ovat: oppijan vaikutusmahdollisuudet; oppijan ja ohjaajan välinen kohtaaminen; sosiaalinen toiminta; oppijan kokemusten ja osaamisen arvostaminen sekä perinteisten koulutukseen liitettyjen käsitysten haastaminen. On kiinnostavaa havaita, miten nämä samat teemat nousivat esiin Opeke-hankkeen työpaikalla tapahtuvaa oppimista käsittelevässä tulkintafoorumissa Haaga-Heliassa 27.3.2019.

Arvostaminen, vaikuttaminen

Opettajaopiskelijoiden ja -alumnien kokemukset osaamisen arvostamisesta ja omista vaikutusmahdollisuuksista eri työpaikoilla vaihtelivat. Keskusteltiin siitä, miten usein yksittäisen työntekijän kehittämisintressi pääsee esiin organisaatiossa vai sopeutuuko hän vain yrityksen tarjoamaan kokonaispakettiin. Todettiin, että kehityskeskustelussa sovittukaan ei välttämättä realisoidu yksilön urakehityksenä. Oma aktiivisuus nähtiin oleellisena, mutta oman osaamisen kehittymisen esiintuominen ei ole aina helppoa eikä kehittymistä aina edes tiedosteta. Vasta kun työssä opittua ryhtyy kunnolla tarkastelemaan, alkaa pikkuhiljaa hahmottua se, mitä kaikkea oikeastaan on opittu ja mikä syntyneen osaamisen arvo on. Olemassa olevan osaamisen ja oman kehittymisen havaitsemiseen tarvitaan usein ulkopuolinen taho avuksi.

Kohtaaminen, sosiaalinen toiminta

Työntekijöiden välinen kohtaaminen ja sosiaalinen toiminta näytti keskustelun perusteella ilmenevän erilaisina suhteina kuten esimies-alainen, työntekijä-työntekijä, ohjaaja-opiskelija sekä harjoittelija-asiakas. Esimerkiksi opiskelija voi harjoittelijana kohdata oikean asiakkaan ensimmäistä kertaa, mikä on monelle opiskelijalle iso oppimiskokemus. Vuorovaikutustaidot ovat ydinosaamista ja niitä pitää päästä harjaannuttamaan aidoissa asiakastilanteissa.  Erinomainen esimerkki kohtaamisesta oli kehittämistyöstä vastaavan johtajan kuvaus yrityksen ongelmatilanteesta. Siinä vakavaa jakelujärjestelmään syntynyttä toimintahäiriötä lähdettiin tutkimaan ja selvittämään yhdessä juuri tätä varten kootussa työntekijöiden tiimissä. Prosessi rakennettiin reitti reitiltä yhdessä neuvotellen ja ongelmaa ratkoen.

Kuulovammainen perehdytettävä voi olla myös erinomainen opettaja: kun joku aisti otetaan pois, muuttuu kaikki. Tämä näkökulma kirvoitti vilkkaan keskustelun puhumisen määrästä. Uuden työntekijän tiedollista perehdyttämistä arvioitiin kriittisesti, tietoa pakataan alussa liikaa, ylipäänsä puheen osuutta oppimisen ohjauksessa pidettiin liiallisena. Yksi kommentti oli: ohjauksessa turha kälättäminen on yhtä turhaa kuin muistisairaiden kanssa.

Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin työn ja koulun välille. Opettajien ja työelämäedustajien väliseen sosiaalisen toiminnan vahvistamiseen esitettiin tulkintafoorumissa kaksikin kehittämisehdotusta. Ensimmäinen oli asiakasvastaava-käytäntö, jossa oppilaitoksesta nimettäisiin yhteistyöhenkilö jokaiselle työpaikkaohjaajalle. Näin dialogisuus ja vastavuoroisuus mahdollistuisi. Toinen idea liittyi korkeakouluopintoihin: valmentajaopettaja, joka toimisi oppimisen ja yhteistyön tukena korkeakouluharjoittelussa. Ammattikorkeakouluissa voisi olla valmentajia tai ohjaajia, jotka jalkautuisivat valmentamaan opiskelijaa ja ohjaajaa harjoittelujaksolla. Valmentaja voisi osallistua myös työpaikan substansseihin.

Tulkintafoorumissa käytyjen keskustelujen perusteella työpaikat tarjoavat jatkuvan harjoittelumahdollisuuden kohtaamisiin ja sosiaaliseen toimintaan. Asiakkaan ottaminen osaksi sosiaalista toimintaa onnistuu työpaikalla helposti. Näitä työpaikoilla jo käynnissä olevia sosiaalisia toimintaprosesseja olisi tärkeää yhdessä tutkia ja analysoida.

Perinteisten koulutukseen liitettyjen käsitysten haastaminen

Foorumissa painotettiin, että oppiminen tapahtuu koko yhteisön vaikutuspiirissä, ei vain yhden työntekijän kanssa. Mietittiin myös sitä, kuka loppujen lopuksi oppii keneltäkin ja mitä oikeastaan opitaan.  Yhtenä lopputulemana esitettiin se, että työssä opitaan paljon sitä, mitä ei ole suunniteltu tai aiottu opettaa, esimerkiksi työkulttuuria. Yksi keskustelija muotoili asian kaunopuheisesti näin: tulokas ikään kuin vihitään työn salaisuuksien ääreen.  Perinteisesti koulutukseksi katsotaan se, mitä tavoitteiden mukaisesti opetetaan. Ei yleensä sitä, mitä opitaan kehyksissä tai sivussa: ihmisenä olemista, kulttuuria ja ammatti-identiteettiä.

Kaiken kaikkiaan tulkintafoorumissa puhuttiin paljon siitä, miten formaalin koulutuksen ulkopuolella syntyvä oppiminen tehdään näkyväksi. Tätä pohtii myös Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen asettama runsaslukuinen asiantuntijaryhmä, jonka väliraportissa katsotaan tulevaan: ”mikä on perinteisen formaalin koulutuksen rooli laajemmassa osaamisen kehittämisen järjestelmässä, jossa mukana on muun muassa työelämässä tapahtuva osaamisen kerryttäminen, harrastukset ja kolmas sektori sekä yksityisen sektorin koulutusinstituutiot” (Osaaminen 2035). Toivottavasti tässä asiantuntijaryhmässä kuullaan myös tällaisia työpaikalla tapahtuvan oppimisen asiantuntijaääniä, joita Haaga-Helian tulkintafoorumissa kuultiin. Heterogeenisessa joukossa on aina suurempi mahdollisuus sille, että joku havaitsee, mitä oppimista oikeasti tapahtuu.

Kilja, P. 2018.  Opintojen henkilökohtaistaminen aikuisoppijoiden kokemana – Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus näyttötutkintomestarikoulutuksen kontekstissa Jyväskylä.: University of Jyvskylä 2018.

Osaaminen 2035. OPH:Raportit ja selvitykset 2019:3 https://sites.tuni.fi/uploads/2019/04/0d3c9d8b-opetushallitus-2019-osaaminen-2035-osaamisen-ennakointifoorumin-ensimmaisia-ennakointituloksia.pdf

 

Virve Vainio, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Leave A Reply