Villasukat jalkaan, viltin alle ja hyvä kirja käteen. Se on monelle joululoman parhaita hetkiä. Vaan entä jos valitsisikin tällä kertaa ihan uudenlaista luettavaa?
Palveluasiantuntija Anna Mikkonen Hämeen ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalveluista kertoo, että kaunokirjallisuuden käyttö on loppujen lopuksi meillä vielä varsin perinteistä. Lukuvinkit saadaan sanomalehdistä, aamutelevision kirjailijavierailuista ja tuttujen suosituksista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta Mikkonen vinkkaa, että uusien lukuelämysten etsimiseen on olemassa hyviä työkaluja.
Yksi niistä on Turun kaupunginkirjaston ylläpitämä Kirjasampo, jonka käyttöä Mikkonen tutki elokuussa valmistuneessa väitöstutkimuksessaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella tuotettu palvelu on ollut olemassa jo kymmenisen vuotta, mutta lukijat eivät ole oikein löytäneet sitä.
Kirjasammosta voi etsiä luettavaa monin eri tavoin. Hakusanahaulla voi etsiä kirjoja aiheen tai teeman mukaan. Sisältöselailun avulla löytää vaikkapa klassismin edustajia.
”Palvelun avulla voi löytää kiinnostavan kirjan, vaikkei aloittaessaan tietäisi yhtään, mitä on etsimässä”, Mikkonen kuvailee.
Lukemisen tavat ja paikat muuttuvat
Anna Mikkonen tietää, että elämäntilanne vaikuttaa lukemiseen.
”Jos takana on rankka työsyksy, voi tehdä mieli lukea vastapainoksi jotakin kevyttä. Silloin voi valita Kirjasammon genrehausta vaikkapa huumoria tai rakkausromaaneja.”
Todellisuuspako on yksi kaunokirjallisuuden tunnettuja funktioita, mutta Mikkonen huomasi väitöstutkimuksessaan, että toisaalta myös kirjan kytkös omaan elämään on tärkeä.
”Lukuvalinta tehdään usein sillä perusteella, että kirja puhuttelee lukijaa hänen omassa tilanteessaan. Lukemalla peilataan omaa elämää.”
Kaunokirjallisuuden avulla halutaan myös oppia uutta ja monipuolistaa omaa sanavarastoa. Nuorten lukeminen on kuitenkin tutkimusten mukaan vähentynyt jopa huolestuttavasti. Lukutaito on kansallinen ylpeytemme, mutta kuinka kauan?
”Lukemisen tavat ja paikat muuttuvat. Nuoret selaavat e-aineistoja ja etsivät kirjasta vain ne kohdat, jotka tarvitsevat. Se alkaa näkyä myös kaunokirjallisuuden lukemisessa.”
Sormen heristely ei Mikkosen mukaan kannata. Ehkä äänikirjoja kannattaisi brändätä uudelleen? Nuorethan kulkevat muutenkin luurit korvissa – voisiko luureista kuulua Juha Itkosen uusin romaani?
Tavoitteena ammatillinen asiantuntijuus
Lukemisessa vallitsee tietty sosiaalinen paine. Monelle on tärkeää lukea Finlandia-voittaja, ja tositekijät lukevat kaikki ehdokkaatkin.
Tuntemattoman sotilaan uusi elokuvaversio on kirvoittanut sosiaalisessa mediassa tunnustuksia: moni on tarttunut kirjaan ensimmäistä kertaa vasta nyt, satavuotiaan Suomen kunniaksi. Tiettyjen kirjojen lukeminen onkin nähty liki kansalaisvelvollisuutena.
Mikkonen vinkkaa tarttumaan Tuntemattoman sotilaan sijaan sen sensuroimattomaan versioon, Sotaromaaniin. Sen avulla lukemiseen saa uuden tulkinnallisen kerroksen: miksi tietyt kohdat aikanaan poistettiin romaanista.
Tai sitten Linnaa ei tarvitse lukea lainkaan. Mikkosen mielestä lukemista ei pidä tuputtaa, vaan sen merkitys pitäisi ymmärtää itse.
Hämeen ammattikorkeakoulun kirjastossakaan tavoitteena ei ole opettaa opiskelijoille tiedonhakua tai analyyttista lukemista, koska niin pitää tehdä tai jotta he tekisivät hyviä opinnäytetöitä, vaan koska ne ovat työelämässä tarvittavan osaamisen ytimessä.
Esimerkiksi hoitoalalla on ymmärrettävä, mihin käypä hoito -suositus perustuu. Teksti ei vain tupsahda jostakin, vaan sen taustalla on laaja kirjallisuuskatsaus parhaan mahdollisen tiedon saavuttamiseksi.
”Tärkein tehtävämme on tukea opiskelijoitamme ammatillisen asiantuntijuutensa kehittämisessä. Se ei ole ihan helppo homma, ja pohdimmekin kirjastossa jatkuvasti, miten se parhaiten onnistuisi.”
Teksti: Maria Lassila-Merisalo
