Timo Haapaniemi hioi opiskeluaikana saamansa yritysidean startupiksi. Nyttemmin Haapaniemi on Vesilahden kehitysjohtaja, sillä hän päätti kokeilla kepillä jäätä.
Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Roope Kyrkkö
”Innovoinnissa on kaksi oleellista asiaa. Siinähän lähdetään tekemään jostain asiasta parempaa ja tehokkaampaa. Kaikki kuitenkin perustuu siihen, miten se uusi tuote, keksintö, mikä lie, tuodaan ulos. Tarinankerronnan ja innovatiivisuuden yhdistäminen on tulevaisuuden supertaito.
Toisekseen, jos et ole utelias, et ole innovatiivinen. Paljon kuulee sitä, että yritysten tulee kehittää työntekijöitään. Yksilö tietää kuitenkin itse parhaiten omat kiinnostuksen kohteensa, joten kehittymisen pitää lähteä itsestä.
Oma innovaationi syntyi vuonna 2015, kun kiinnostuin kaveriporukan mukana golfista. Huomattuani miten vanhoillinen laji se on, tajusin että siellä on ensinnäkin rahaa, ja toisekseen, paljon kehitettävää. Mentaliteetti oli, että jos et kokeile, et voita. Syntyi sovellus, johon sai kaikenlaisia toiminnallisuuksia, kuten pelaajien seuraamista, etäisyyksien mittaamista kentällä ja niin edelleen. Olin silloin vielä liiketalouden opiskelija HAMKissa, ja lähdin kehittämään ideaa Amazing Business Train -opintojaksolla.
Valmistumisen jälkeen yritys pyöri jo täysillä. Siitä tuli lopulta kuuden vuoden rypistys, jossa tuli tehtyä myös perinteiset startupin virheet. Kaikki rahat menivät tuotekehitykseen, koska siihen liittyvä osaaminen jouduttiin ostamaan ulkopuolelta. Opin, että tuote pitää saada kehitettyä tiimin sisällä. Toinen virhe oli, että jossain vaiheessa aloin olla yhtä kuin yritys. Asiat eivät saisi olla yhden ihmisen takana.
Yritys vei minut kuitenkin puoleksi vuodeksi Piilaaksoonkin, missä näki, miten homma suuressa mittakaavassa toimii. Olisi pitänyt olla valtavasti panostusta ja rahoitusta, ja ymmärsimme, että on parempi katkaista selkäranka ajoissa. Heti alussa pitäisi tietää, mitä yritykseltä haluaa ja kuusi vuotta on riittävän pitkä aika kokeilla.
Ajatus on sama kuin työelämässä muutenkin: on tosi vaikeaa rakentaa uraa tai yritystä, joka kestää vaikka 20 vuotta. On tärkeää, että sen hyväksyy. Itseään alkaa helposti syyllistää, mutta pitää ajatella, että se oli kuuden vuoden verkostoitumisoperaatio.
Nykyisessä työssäni Vesilahden kunnan kehitysjohtajana olen ollut vuoden. Muutimme avovaimon kanssa tänne Tampereelta, koska halusimme rauhaa. Siinä vaiheessa en ollut vielä työllistynyt tänne, mutta tiesin, että voin tehdä päätetyötä missä vaan. Suurimpia haasteita nykyään on työn ja vapaa-ajan erottaminen, joten asuinympäristön viihtyisyys on tosi tärkeää. Lisäksi kavereiden tapaaminen olisi minulla verkkovälitteistä ilman koronaakin.
Noin yleisenä ohjeena: ei aina tarvitse olla työpaikka auki, jotta voi hakea.
Olin siis jonkin aikaa etsinyt kiinnostavaa organisaatiota. Noin yleisenä ohjeena: ei aina tarvitse olla työpaikka auki, jotta voi hakea. Ajattelin kyllä silloin kehitysjohtajan tehtävästä, että ei ikipäivänä, ei ole mahdollisuuksia. Mutta niitähän ei ole, jos ei soita ja kysy.
Täällä on nuori johtoryhmä ja tekemisen meininki. Lisäksi painotettiin, ettei tarvitse olla kuntasektorin osaaja. Mielikuva kunta-alasta oli toki, että se on jäykkä, ja onhan se sitäkin. Tykkään kuitenkin tehdä ihmisten kanssa hommia. Tämä on jatkuvaa luottamuksen hakemista.
Olen urakeskeinen ihminen ja suorittajatyyppi. Olin sitä jo opiskeluaikana. HAMK oli minulle ennen kaikkea verkostoitumismahdollisuus, ja useista henkilökunnan jäsenistä tuli ystäviäni. Liiketalouden lehtori Vesa Tuomela ruokki erinomaisesti innovatiivista ajattelua silloin kun yritysideaa kehittelin. Koulun roolina on kannustaa ja tarjota perusinformaatio, ja opiskelijan vastuulla on soveltaa ne omiin intresseihin.
Olen nyt hakenut Lappeenranta University of Technologyyn, jotta voisin opiskella johtamista työn ohessa. Oppia on mielestäni helppo hankkia. Tämän päivän maailma on sellainen, että ei voi kuvitellakaan, että jokin on eläkevirka. Itse mietin asioita kolmen vuoden sykleissä.
Jos olisin nyt hakemassa opiskelemaan, menisin kansainväliselle linjalle. Englannin kielen osaaminen on ihan ykkösasia verkostoitumisessa. Toinen asia mitä suosittelen, on oman minäkuvan rakentaminen markkinointimielessä. Brutaalisti sanottuna, jokainen tulee jatkossa olemaan freelancer. Se mitä googlettamalla ihmisestä löytyy, on aika oleellista nykypäivänä.”
Timo Haapaniemi
Syntynyt 1991 Forssassa.
Asuu Vesilahdella.
Koulutus: Tradenomi, liiketalous, Hämeen ammattikorkeakoulu.
Vesilahden kunnan kehitysjohtaja.
Harrastaa golfia ja kalastusta. ”Kirjat ovat alkaneet kiinnostaa. Viimeksi luin Barack Obaman elämäkerran.”
Motto: Samaa virhettä ei kannata tehdä kahdesti.
