Juuso Puurula: ”Jos tilanne olisi hyvä, en tiedä olisinko näistä asioista kiinnostunut”

Juuso Puurula tuli mukaan jo varhaisessa vaiheessa HAMKin kestävän kehityksen ohjelman valmisteluun ja toi näkemyksiään ohjelman sisältöön. Maatilan poika havahtui ympäristöasioihin lopullisesti opintojensa aikana.

Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki 

”Eniten minua ärsyttää, jos puhutaan hirveästi, mutta mitään ei tapahdu. Sitä on vaikeinta katsoa. Siksi meillä on nuorten ilmastoliikekin olemassa ylipäätään. Nuoret ovat kyllästyneet pelkkään puheeseen. Aika on kulumassa loppuun, enkä ole varma ymmärtävätkö ihmiset sitä. Uhkana on, että parin, kolmen asteen lämpeneminen muuttaa suuren osan eteläisestä pallonpuoliskosta asuinkelvottomaksi, pakottaen ihmiset lähtemään. Minne heidät asutetaan?  

Minulla herätys ympäristöasioihin tapahtui kestävän kehityksen opintojen myötä. Olin hakeutunut sinne vähän ”mutulla”. Hämeen ammattikorkeakoulun kestävä kehityksen koulutuksen opintokuvaus kuulosti hyvältä, koska minulla oli jonkinlaista maailmanparannusfiilistä. Toisaalta kiinnostivat kansainvälisyys ja globaali vastuu, eli sosiaaliseen kestävyyteen ja demokratiaan liittyvät asiat.  

Minullahan on siinä mielessä erilainen tausta ympäristöalalle suuntautumisen suhteen, että tulen Pohjois-Pohjanmaalta, Reisjärveltä, ja olen kasvanut maitotilalla. Kasvoin hyvin perinteisessä agraariperheessä, jossa ympäristöä mietittiin lähinnä luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta. Kun sitten pääsin opiskelemaan tänne, opintojen myötä sitä tietoa vaan tuli ja oivalsin, mikä maapallon ympäristön tila on. Jos tilanne olisi hyvä, en tiedä olisinko näistä asioista kiinnostunut.  

Opiskeluaika oli silmiä avaavaa ja mullistavaa.

Meillä oli tosi tiivis opiskeluryhmä. Teemat mitä käsiteltiin ja keskustelut mitä käytiin, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja monimuotoisuudesta, herättivät ajattelemaan uudella tavalla.  

Valmistuin ympäristösuunnittelijaksi tänä keväänä. Opintojen aikana ehdin tehdä monenlaista: kävin Tshekissä vaihdossa, työskentelin assistenttina nuorten työllistymistä helpottavassa Oiva-hankkeessa, tein harjoittelun, jossa etsin erilaista HAMKin kestävyydestä kertovaa dataa. Sitä tarvittiin kansainväliseen GreenMetric –rankingiin osallistumisessa. Siitä virisi opinnäytetyöni aihekin ja ajatus saada HAMKille kestävän kehityksen ohjelma. Painotin sitä, että pyrkimys hiilineutraaliuteen pitäisi olla siinä mukana. 

Se, että olen saanut olla vaikuttamassa HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaan jo opiskelijana, on tapahtunut vähän vahingossa ja puhtaasti omasta mielenkiinnosta ja aktiivisuudesta asiassa. Tutustuin myös oikeisiin ihmisiin ja toisaalta täällä on ollut helppo lähestyä johtoa ja muuta henkilökuntaa. Koen saaneeni mahdollisuuksia vaikuttaa. 

En ole mikään fanaatikko, eikä minusta esimerkiksi ole suoran toiminnan aktivistiksi. Toisaalta monet pitävät minua liiankin alarmistisena. Yhteentörmäyksiä väistämättä tulee, esimerkiksi perhepiirissä ei ehkä näistä kannata kauheasti keskustella, kun se aiheuttaa vain ylimääräistä skismaa.  

Syön vegaanisesti, en omista autoa, muutenkin yritän kulutuksessa huomioida vastuullisuuden. Tämä on ollut mielenkiintoinen vuosi, sillä en ole lentänyt yli vuoteen, koska muuten olen reissannut paljon. Tosin jo ennen tätä ilmastoahdistusta ja lentohäpeää matkustin enimmäkseen maata pitkin, se on paljon mukavampaakin. Sitä pyrin jatkamaan, mutta ei ole realistista, että kaikki lentäminen lopetettaisiin.  

Noin viikon päästä alkavat maisteriopinnot Itä-Suomen yliopistossa, ympäristöpolitiikan oppiaineessa. On tosi mielenkiintoista päästä opiskelemaan aihepiiriä lisää. Suunta mihin haluan mennä, on selkiytynyt amk-opinnoissa. Olen tajunnut, miksi tutkimusta tehdään ja sellainenkin ura on alkanut kiinnostaa. Olisi hienoa päästä tulevaisuudessa töihin johonkin ministeriöön tai diplomaatiksi.  

Parasta mitä nyt voisi tapahtua, olisi se, että kaikki organisaatiot, kunnat, kaupungit ja yksilöt oikeasti sisäistäisivät YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman. Siellä on 17 tavoitetta ja niillä 169 alatavoitetta. Lisäksi ideaalitilanteessa otettaisiin kunnianhimoiset ilmastopolitiikan keinot käyttöön, jotta kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät globaalisti vuosittain 7-8 prosentin verran, mitä pysyminen 1,5 asteen tavoitteessa vaatii. Ei se mikään mahdoton tavoite voi olla.”