Joulunaika ja sen tarjoama tauko arjesta merkitsevät monille pysähtymistä ja elämän tärkeiden kysymysten pohdintaa.
Arjen kiireet töissä, koulussa ja vapaa-aikana kasautuvat usein vuoden loppuun. Tuntuu että päivät lipuvat sormien välistä. Toisilla kiire on vähäisempää, osalla yksinäisyys korostuu juhlapyhien aikana.
Kuuluupa mihin ryhmään tahansa, vuodenvaihteen juhlasesonki tuo helposti pintaan ajatukset elämän isoista kysymyksistä. Mikä elämässä on tärkeää, mikä saa minut onnelliseksi, kuinka selviän kaikesta?
”Nyky-yhteiskunnalle tyypillistä on jatkuva muutos, kiire ja epävarmuus omasta riittävyydestä. Siksi keskittyminen omaan itseensä ja lähimmäisiinsä on tärkeää”, sanoo sosiaalialan lehtori Jonna Niemelä Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Ihmisen pitäisikin oppia olemaan armollisempi itselleen, sallia virheitä ja olla hetki suorittamatta.
”Asiat kiteytyvät lopulta yksinkertaiseen perusasiaan. Tärkeää on saada olla omien läheisten, rakkaiden ihmisten kanssa. Se on tärkeää niin lapsille, yksinäisille vanhuksille, eroperheille ja keille vain”, Niemelä sanoo.
Perinteiden paino
Joulun ja vuodenvaihteen viettoon liittyy paljon vakiintuneita tapoja. Tärkeämpää kuin suuret joulusiivoukset tai vuosikymmenien perinteet olisi löytää itselle sopiva muoto joulun viettoon.
”Kaiken joulussa ei tarvitse olla täydellistä. Itselleen voi antaa armoa myös perinteiden noudattamisesta.”
Jouluna ja muutenkin vuoden varrella tärkeitä ovat usein pienet asiat: hymy ja ystävälliset sanat toiselle ihmiselle, yhteydenotto ystävään, piipahdus yksinäisen henkilön luona tai pieni lastenhoitoapu. Niiden merkitystä ei pidä väheksyä.
”Miten sinä oikeasti voit? Näinkin yksinkertainen kysymys voi laukaista tunteiden tulvan. Lähimmäiselle ei kannata ummistaa silmiään, sillä se voi antaa paljon enemmän kuin ottaa.”
Usein loma-aikoina toiveena on myös omien akkujen lataaminen. Se voi olla ulkoilua, kulttuuritapahtumia, lukemista, musiikin kuuntelua tai vaikkapa lautapelien pelaamista perheen kanssa.
”Toivottavasti jokainen perhe voisi löytää oman perinteensä. Siten että aikuiset ja lapset osaisivat aidosti nauttia yhdessäolosta”, Niemelä toivoo.
Joulu voi myös ahdistaa
Joulunseutu ei ole kuitenkaan pelkästään onnen aikaa. Se nostaa pintaan yksinäisyyttä, tai voi näyttäytyä päihdeongelmina tai väkivaltana, kaipuuna poissaolevista ystävistä tai perheenjäsenistä. Myös rahapula korostaa eriarvoisuutta, kun ruokaan tai lahjoihin ei ole halutulla tavalla varaa.
Niemelä on aiemmin urallaan työskennellyt sosiaalityöntekijänä muun muassa poliisissa. Siellä hän näki monenlaisia tilanteita ja kohtasi aikuisten ja lasten hätää.
”On väärä mielikuva, että ongelmat olisivat vain tietynlaisten perheiden asioita. Niitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa ja etnisissä ryhmissä.”
Siksi ihmisiä kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Pelkkää yksinäisyyttäkin voi olla ihan tavallisen perheen sisällä. Haasteet esimerkiksi eroperheissä voivat olla uusia. Lapset kaipaavat poissaolevan vanhemman seuraa, ja vanhempi voi olla syvällä erokriisissä.
”Tällöin tärkeää olisi vähitellen löytää uudet tavat oman joulun viettoon ja etsiä ilonaiheita elämän hyvistä asioista”, Niemelä sanoo.
Tasapainosta kannattaa pitää huoli
Itsestään huolen pitäminen onkin yksi elämän isoista taidoista. Se vaatii kykyä antaa itselleen aikaa ja kykyä irtautua päälle vyöryvistä asioista.
Tasapainon löytäminen elämään vaatii monesti työtä. Harvalla kaikki elämän osa-alueet ovat yhtä aikaa ja kaiken aikaa kunnossa. Siksi arjessa tarvitaan suurpiirteisyyttä ja Niemelän korostamaa armeliaisuutta itseään kohtaan. Hassuistakin sattumista ja yksittäisistä hetkistä kannattaa ottaa ilo irti.
Ja vaikka jouluna tekeekin mieli suunnata ajatus jo kohti uuden vuoden tavoitteita, kannattaa ensin nauttia pyhistä sellaisenaan ja antaa aikaa läheisilleen.
Mia Jouslehto
