Antti Aimon työn ydintä on saada sähkö- ja automaatiotekniikan koulutus vastaamaan tätä päivää. Hänen mukaansa nykypäivän insinöörin on yhä enemmän oltava työyhteisöihin solahtava hyvä tyyppi, joka taitaa ryhmätyön.
Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki
Mistä tunnistaa taitavan opettajan? Esimerkiksi siitä, että hän konkretisoi opetettavan asian tarvittaessa niin, että se takapenkkiläinenkin havahtuu horroksestaan.
”Automaatiolaitosta ei koskaan kukaan suunnittele yksin. Mietitään nyt, että jos meillä olisi tässä pontikkatehdas, niin yksi miettii raaka-ainetta, toinen pannua ja kolmas markkinointia”, Aimo havainnollistaa. Pokka rakoilee vain hiukan.
Vakavammin puhuen tiivistyksen taustalla on kehitys, jonka Aimo on yli 30-vuotisen uransa aikana todennut oman alansa opetuksesta ja työelämävaatimuksista. Ennen saattoi riittää, että insinööri oli spesifin alueen osaaja, joka oli valmis tarttumaan vipstaakeihin suoraan koulunpenkiltä.
”Nyt kun katsoo etenkin isoimpien yritysten rekryilmoituksia, niin niissä haetaan ’hyvää tyyppiä’, jolla on sosiaalisia taitoja, kielitaitoa, ryhmässä toimimisen kykyä. Tekniikan osaaminenkaan ei välttämättä ole ykkösenä listalla, se voidaan aina opettaa työpaikalla.”
Aimo huomauttaa kuitenkin, että pienemmät yritykset tarvitsevat yhä myös teknisesti valmiita osaajia, sillä niillä ei ole resursseja kouluttaa itse. Sähköalalta valmistuva voi ryhtyä yksinyrittäjäksikin.
Koulutuksen suunnittelussa vapautumista
Aimon tulee olla hereillä työelämän vaatimuksista, sillä hänen ykköstehtävänään Hämeen ammattikorkeakoulun sähkö -ja automaatiotekniikan koulutuspäällikkönä ja yliopettajana on pitää huoli siitä, että Valkeakosken kampukselta valmistuva opiskelija on kuranttia ainesta työmarkkinoille kokonaisuudessaan.
”Tavoitteena on saada koulutus toimimaan mahdollisimman hyvin. Että opiskelijat valmistuisivat ajallaan ja henkilökunta voisi hyvin.”
Hän pitää työstään, sillä siinä on vapauksia.
”Kun suunnittelemme koulutussisältöjä, ainoa pakollinen, laista tuleva elementti on ruotsin kielen opetus. Kukaan muu ei määrittele, mitä sähkö- ja automaatiotekniikka on.”
Aimo pitää erityisen hienona, että koulutuksessa on tuotu yhteen eri aloja. Insinööriopiskelijoita on pistetty yhteen esimerkiksi sotealan, Lepaan puutarha- ja viheralan ja Evon metsäalan opiskelijoiden kanssa.
”Ne ovat hienoja projekteja, sellaisia ei ollut, kun itse opiskelin.”
Insinööri 4.0
Saattaa olla stereotypia, mutta perinteisesti insinöörejä pidetään ihmisinä, jotka toteuttavat itseään tekemällä eikä puhumalla. Miten haasteellista heistä on kouluttaa niitä hyviä tyyppejä, joilla on supliikki hallussa jopa useammalla kielellä?
”Onhan se haastavaa. Erilaisilla ryhmätöillä pyrimme saamaan otollista ilmapiiriä aikaan. Ja onhan meillä huomattavan paljon täällä ulkomaalaisia niin opiskelijoina kuin opettajinakin.”
Parhaillaan Aimoa työllistää HAMKin strateginen tavoite viedä koulutus verkkoon vuoteen 2030 mennessä. Silloin sen, mitä nyt tehdään oikean teknologian kanssa Valkeakosken kampuksen laboratorioissa, pitäisi olla opiskelijoiden saatavilla myös digitaalisesti.
”Se on aika iso savotta, viedä kaikki käytännön harjoittelukin virtuaaliseksi. Ja onhan se ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että pitäisi oppia työskentelemään ihmisten keskellä”, Aimo pohtii.
Hänen mukaansa verkko-opetus on kuitenkin hyvä lisä perinteisen opetuksen rinnalle. Muutosvastarintaakaan hänessä ei ole.
”Ei ole vaihtoehto, että tässä jättäydytään muun maailman kehityksestä sivuun. Meidän alalla teknologian kanssa pelataan kaiken aikaa, joten sen omaksumiseen on valmiuksia myös opetuksessa.”
Ovi aina auki
Aimo tuli silloiseen Valkeakosken teknilliseen oppilaitokseen tietotekniikan lehtoriksi ja linjanjohtajaksi vuonna 1989. Ratkaisu oli insinöörimäisen suoraviivainen.
”Olin hakenut myös Jyväskylään vastaavaan paikkaan, mutta heiltä kesti kuukauden ilmoittaa, että saan paikan. Valkeakoskelta tieto tuli seuraavana päivänä, joten se oli sillä selvä.”
Yrityselämä ehti tulla tutuksi ennen uraa korkeakoulussa, sillä Aimo työskenteli kahdeksan vuotta Valmet Automotivella Tampereella. Työhön kuului ohjelmistosuunnittelua, dokumenttiosaston vetämistä ja koulutusta. Oma ala löytyi ”mutulla.”
”Taisi olla joku kaverikin insinööri. Mutta edelleen valitsisin teknisen alan, kun kuitenkin tykkään noiden koneiden kanssa räplätä.”
HAMKissa Aimosta tehtiin koulutusohjelman johtaja vuonna 2000, ja työhön hän kasvoi pikkuhiljaa. Nyt hän pitää itseään esimiehenä, jonka luo on helppo tulla. Aimon esimiestaidot on tunnustettu laajemminkin, sillä hänet on valittu esimiesten kärkeen henkilöstötyytyväisyyskyselyssä jo kahdesti.
”Ovi on aina auki ja kuuntelen ihmisiä mielelläni. Ajankäyttö onkin sellainen kehitettävä asia, vaimo motkottaa että istun täällä liikaa.”
Jos Aimo olisi nyt työuransa alussa, minkä neuvon hän antaisi itselleen?
”Uteliaisuus kannattaa säilyttää. Kun tulin työelämään, en ollut mikään alan osaaja tai visionääri. Se syntyy matkan varrella, kun on oikea asenne.”
Antti Aimo
Sähkö- ja automaatiotekniikan koulutuspäällikkö ja yliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulussa
Syntynyt: 1956 Ruovedellä
Koulutus: diplomi-insinööri, Tampereen teknillinen korkeakoulu, valmistunut 1984
Perhe: vaimo, kaksi lasta, 5 lastenlasta
Harrastaa: metsästystä ja mm. kuminan ja leipäviljojen viljelyä Ruovedellä
