Tästä aloiteltiin
Kokeilun toteutin 1.luokkalaisten ohjelmointikerhossa, joka kokoontui kolme kertaa. Tutustuimme alkeisohjelmointiin piirtämällä ruutupaperille reittiä, jossa lähtö- ja loppupiste piti olla sama paikka. Luettelin tämän yhteisesti kaikille ja lopputuloksia ei ollut monia, kuten ensin oletin, vaan kaikki pienet oppilaat suoriutuivat piirtämisestä täydellisesti. Teimme myös saman kokeilun oppilaille luokkatilassa ja samalla hakien iPadit.
Tämän jälkeen siirryimme tutustumaan ScratchJr- ohjelmointiin. Tavoitteena oli saada ohjelmoitua samantapainen liike omaan Scratciin, mutta kun Scratc avattiin ja näytin perusperiaatteet, niin sillä sekunnilla reitit ja liikkeet unohtuivat ja jokainen vain ahmi mitä missäkin löytyy. Into oli aivan huumaavaa ja annoin oppilaiden mennä menojaan Scratcin lumoihin, toki autoin tarvittaessa.
Viimeisellä kerralla tutustuttiin nopeasti Blue-Bot- ja Lightbot-hour-ohjelmoinnin alkeisiin, jotka löytyvät käytössämme olevilla iPadilta. Näistä oppilaat kokeilivat, mitä ehtivät ja myös innostuksen ja halukkuuden mukaan. Lightbotissa oppilaat hoksasivat melko nopeasti, miten saadaan hahmo liikkumaan. Ainoastaan hahmon ohjelmoiminen oikealle tai vasemmalle tuotti alussa päänvaivaa. Innokkaimmat jatkoivat kokeilemaan Bee-bot-ohjelmointia konkreettisesti lattialle.
Tähän lopeltiin
Oppilaat olivat todella innoissaan näinkin lyhyestä kerhosta (3h). Näillä kolmella kerralla ehdittiin tutustua eri ohjelmien perusteisiin ja pääpaino oli Scratch juniorissa.
Muutama oppilas olisi ollut innostunut myös isommille tarkoitetusta Scratch-ohjelmoinnista, mutta tämä kokeilu jää tulevaisuuteen. Näytin oppilaille myös muitakin iPadilla olevia ohjelmointisovelluksia. Osa käytiin nopeasti läpi, mutta koin tarpeellisena näyttää myös muita sovelluksia, jottei kenellekään jäänyt kuvaa, että vain Scratch on yhtäkuin ohjelmointi.
Tämän lyhyen ohjelmointisession jälkeen olisi ollut hyvä jatkaa vielä yhteisellä aiheella tai teemalla. Jokainen oppilas tai oppilaspari olisivat tällöin ehdottaneet tapahtumasarjan, joita kaikki työstäisivät samaan aikaan Scratciin. Valmiit työt katsottaisiin yhdessä, että millaisia ratkaisuja kukin olisi saanut ja samalla opittaisiin muidenkin toisenlaisita ratkaisuista, ehkä jotain.
Kerhossa oli kolme tyttöä ja seitsemän poikaa ja kaikki olivat kiinnostuneita jatkamaan, jos kerho jatkuu jossain vaiheessa. Ehkä tämä kokemus antaa minulle myös itseluottamusta ja uskallan aloittaa isommille Scartch-ohjelmointikerhon.
Tämä oli Maritan ohjelmointikokeilu ja myös kerhon kakkososa eli isompien ohjelmointikerho käynnistyy piakkoin.
Discussion2 kommenttia
Hyvä!
Lasse takarivistä
Pingback: Ideaopas – miten hyödynnän koodausta opetuksessa