Ohjelmointitehtävän suunnitelma
Idean ohjelmointikokeiluun sain koulumme 1.-2.-luokan ohjelmointipäivän työpajasta. Pidin ohjelmointipäivässä työpistettä jonka aiheena oli ohjelmallinen ajattelu. Olin jakanut oppilaille kuvakortit, joissa oli kukan istutuksen työvaiheet (suomensin ja muokkasin nämä code.org -sivuston “unplugged” tehtävistä), ja tämän lämmittelyn jälkeen tehtävänä oli tehdä samantyyppinen algoritmi jostakin päivittäisestä tapahtumasta kuten kouluun lähtemisestä tai aamupalan tekemisestä. Ajattelin, että myös omalle vitosluokalleni tämä toimisi hyvänä toiminnanohjausharjoituksena ja ohjaisi vähän oman ohjelman suunnitteluun.
Suunnitelman kirkastaminen
Ensimmäinen kerta ohjelmointikokeilussani olisi siis enemmänkin paperille piirtämistä. Tämän jälkeen ottaisimme käyttöön scratchin ja tutkisimme oppilaiden algoritmeja, joista valittaisiin ymmärrettävin malli, joka muunnettaisiin scratch -ohjelmaksi.
“Nyt pohdi, voiko tämä hahmo tavoitella edes suurin piirtein samaa tavoitetta kuin minkä asetit aiemmalla tunnilla? Scratch -hahmo voi kommentoida puhekuplilla missä hän on ja mitä hän tekee seuraavaksi, sillä ihan kaikkia tosielämän tapahtumien komentoja ei voi 1:1 toisintaa scratchissa.“
Saamani palautteen pohjalta päädyin kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa. Tässä olisi ollut vaarana open helmasyntini eli todennäköisesti tulisi hirmu monta erilaista suunnitelmaa ja animaatiota joita joutuisin yhtä aikaa erikseen ohjaamaan. Lisäksi ohjelma “aamupalan teko” ei ehkä olisi kovin inspiroiva scratch-ohjelma.
Päädyin siihen, että katsotaan muutama perustoiminto yhdessä scrachissa ja tehdään joulukortit, viimeinen viikko ennen joulua kun oli.
Itse kokeilu
Jostain syystä sitten ennen joulua unohdin kokonaan mitä olin itse suunnitellut ohjelmointikokeilun alkuun, ja rysäytin oppilaille suoraan koneet eteen. Siinä vaiheessa kun osa availi koneita ja osa etsi miten scratchiin päästään, osa oli jo animoinut pyöriviä ukkeleita ja tässä vaiheessa oli haastavaa saada heidät enää palaamaan alkuun ja kuuntelemaan ohjeita. Saimme kuitenkin kortteja aloitettua. Valitettavasti kellään ei ollut Scratch -tunnuksia, joten emme voineet tallentaa edistymistä, mutta huomasin että ohjelman voi ladata koneelle.
Niitä ei kuitenkaan saanut sieltä avattua seuraavalla tunnilla ja sitten alkoikin joululoma.
Ei mennyt ihan putkeen siis tämä kokeilu!
Nyt on kuitenkin kantapään kautta pohdittu ja luotu uutta, ja aion jatkaa nyt uuden vuoden puolella uusin ajatuksin. Olen huomannut, että jos Scratchissa haluaa saada oppilaat työskentelemään tavoitteellisesti, pitää olla ensin jokin malli jota näyttää. Onneksi Scratchin omat tutoriaalit ovat hyviä lisätehtäviä nopeasti eteneville. Pelkällä “leikkimiselläkin” voi saada paljoa aikaan, mutta oppilaillekin on motivoivempaa tehdä joku ohjelma tai animaatio jota toiset voivat pelata ja koittaa.
