Postaus on osa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden projektiharjoittelua. Valitsimme yhdessä mielenkiintoisen webinaarin aiheista korona, lapset ja väkivalta ja tiivistimme sen tähän postaukseen.
Katsoimme THL:n ja Barnahus-hankkeen webinaarin koronatilanteen merkityksestä lapseen kohdistuvan väkivallan kannalta. Webinaarissa käsiteltiin myös ammattilaisen ilmoitusvelvollisuutta epäillessään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, sekä sitä, miten kysyä lapselta tai nuorelta kokemastaan väkivallasta. Teimme webinaarista tiivistetyn postauksen Canva-sovelluksella, joka julkaistaan HAMK hyvinvointi –instagram storyssa.
Koronapandemialla on ollut vaikutusta väkivallan riskitekijöihin ja lasta suojaaviin tekijöihin. Webinaarissa mainittiin niin sanotut kolme E-kirjainta: epävarmuus tulevaisuudesta, ekonominen epävakaus ja eristys. Nämä yhdessä lisäävät väkivallan todennäköisyyttä saman aikaisesti, kun siitä kertomisen kanavat vähenevät lapsilla. Poliisin vuonna 2020 tekemän vertailun mukaan tammi-helmikuun ja pandemiatilanteen alkaessa maalis-huhtikuun välillä kotihälytystehtävät Helsingissä olivat lisääntyneet 15 %. Lisäksi seksuaaliseen väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvien ilmoitusten määrä oli pudonnut 50 %. Lisäksi kotona vietetyn ajan kasvun myötä lapset viettävät yhä enemmän aikaa verkossa, jolloin riskit verkossa tapahtuvaan seksuaaliväkivaltaan ovat kasvaneet. Kansainvälisten verkostojen mukaan TOR-verkossa käydään keskusteluja, kuinka koronatilannetta voi hyödyntää seksuaaliväkivallan suunnittelussa ja toteutuksessa. (Laajasalo, 2020)
Lapsen käytöksen muuttuessa poikkeavaksi, on jonkinlaista oireilua tai huonoa oloa, on paikallaan kysyä voinnista. Olla aidosti läsnä, kuunnella ja antaa mahdollisuus palata asiaan myöhemminkin. Huomioitavaa on minkä ikäisen lapsen kanssa keskustelee. Pienelle lapselle ei suoria kysymyksiä, vaan hieman johdattelun kautta. Vanhemman lapsen kohdalla taas toimivat suoremmat kysymykset. Ammattilaisen näkökulmasta ilmoituksen tekemisen helpottamiseksi on suotavaa kirjoittaa ylös mitä lapsi kertoo ja mitä itse on kysynyt. Tallennus olisi myös hyvä tapa, mutta harvoin mahdollinen. Joskus myös leikki tai piirros saattaa johdattaa kysymään lapsen tai nuoren voinnista. Nuorella on mahdollisuuksia avun hakemiseen, jos on saanut ohjeistusta ja valistusta esim. Koulussa, ympärillä olevat ihmiset ovat aidosti läsnä. Myös chat ym. Matalan kynnyksen palvelut ovat hyviä kanavia avun hakemiseksi. (Korkman, 2020)
On ilmeistä, että pandemialla ja sen tuomilla poikkeusoloilla on vaikutusta lasten kokemaan väkivaltaan. Väkivallan tunnistaminen ja ehkäisy korostuvat aiempaa enemmän. Ammattilaisen on tärkeää osata kysyä lapselta tämän kokemasta väkivallasta lapsen ikätasoon sopivalla tavalla, jotta virheelliset ilmoitukset saataisiin minimoitua ja toisaalta aiheelliset ilmoitukset tehtyä mahdollisimman nopeasti. Lapsille ja nuorille tulee aktiivisesti tuoda ilmi kertomisen kanavista, jotta nämä voivat kertoa kokemastaan väkivallasta matalalla kynnyksellä osaavalle ammattilaiselle. Ammattilaisten, esimerkiksi päiväkodin henkilökunnan, on tärkeää tunnistaa lapsen mahdollista oireilua ja puuttua siihen.
Kirjoittaja: terveydenhoitajaopiskelijat Anni Väisänen, Milja Parmola ja Seija Salo
Laajasalo, T. (2020). Mitä pandemia merkitsee lapseen kohdistuvan väkivallan kannalta? [webinaari]. Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=2dbIY_pZKHY&list=PLVpfzFDc4BUDbRO86WlExWHuUmEa-6xn0&index=2
Korkman, J. Milloin lapsen puheen ja käytöksen perusteella tulisi pohtia väkivallan mahdollisuutta [webinaari]. Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=Wuyzeqp1FdY&list=PLVpfzFDc4BUDbRO86WlExWHuUmEa-6xn0&index=6