Kirjoittaja: Emmi Arjakka
Projektiryhmämme toteutti yhdessä Kanta-Hämeen keskussairaalan kanssa yhteistyössä diabetescampin diabetesta sairastaville nuorille, jotka ovat käymässä läpi transitiota eli siirtymää aikuisten diabetespoliklinikalle lasten poliklinikalta. Leirin tarkoituksena oli helpottaa nuorten siirtymistä ja tehdä tuntemattomasta tunnettu.
Ensimmäinen diabetescamp päivä 17.11. Kanta-Hämeen keskussairaala.
Aurinko ja pieni pakkanen siivittivät päivää ja tunnelma oli katossa. Vatsassa pyöri paljon perhosia, koska toimisimme teini-ikää läpikäyvien nuorten kanssa.
Tapasimme hoitohenkilökunnan, joka kertoi meille hieman päivän suunnitelmasta. Tehtävänämme oli tehdä video nuorten kanssa liittyen diabetekseen ja siihen liittyviin osatekijöihin. Aiheiksi olimme valinneet seuraavanlaisia aiheita; ”diabetes ja harrastukset”, ”verensokerin mittaaminen” sekä ”missä näen itseni kolmen vuoden päästä”. Videoiden tarkoituksena oli saada nuoret heittäytymään mukaan ja miettimään diabetekseen liittyviä osatekijöitä tarkemmin. Hoitohenkilökunta kuitenkin varoitteli meitä kovasti, että nuoret eivät välttämättä halua osallistua videoihin, jolloin meidän opiskelijoiden pitäisi näytellä videoilla. Olimme valmiita ottamaan nuoret vastaan ja aloittamaan päivä.
Nuoria saapui odotettua vähemmän, mutta tämä ei menoa kuitenkaan millään tavalla latistanut. Päivä aloitettiin tunnekorteilla, joilla jokainen paikallaolija sai kertoa omat tunteensa. Nuorten tunteet olivat hyvin samankaltaiset, he olivat väsyneitä eikä heitä oikein kiinnostanut olla paikalla. Yritimme kovasti hoitohenkilökunnan kanssa saada nuoria innostumaan, mutta tuolla hetkellä se vaikutti lähes mahdottomana.
Jakauduimme tunnekorttien jälkeen kolmeen ryhmään, joita vetivät kaksi opiskelijaa. Näissä ryhmissä oli tarkoitus suorittaa seuraava tehtävänanto eli esitellä toinen ryhmäläinen kaikille muille. Tämän leikin aikana nuoret olivat vielä kovin vetäytyneitä ja kertoivat itsestään aivan tavanomaisia asioita, kuten iän ja asuinpaikan. Enempää keskustelua ei saatu aikaiseksi, vaikka kuinka yritti. Nuoret olivat sulkeutuneet todella syvälle kuoreensa.
Viimein koitti aika suurelle tapahtumalle, oli videoiden kehittämisen aika. Olimme samoissa ryhmissä, kuin ensimmäisen tehtävän aikana. Nuoret saivat itse valita aiheensa, ja jokaiselle ryhmälle valikoitui erilainen aihepiiri, joten saisimme kaikkiaan kolme täysin erilaista videota. Jokaisessa ryhmässä vallitsi alkuun syvä hiljaisuus eikä nuorilla ollut yhden ainuttakaan ideaa mielessään, kukaan ei suostunut heti kättelyssä näyttelemään videolla ja näytti jo siltä, että me opiskelijat tulisimme olemaan videoiden päähenkilöitä. Pienen ajan sisällä nuoret kuitenkin alkoivat osoittamaan jonkinlaista kiinnostusta videoon ja niin jokaisesta ryhmästä löytyi vapaaehtoisia näyttelijöitä ja käsikirjoitukset valmistuivat vauhdilla ja eikä aikaakaan, kun videoita jo kuvattiin kauniissa pakkassäässä.
Päivän lopuksi kysyttiin nuorilta jälleen, minkälaiset tunnelmat heillä oli näin päivän päätteeksi. Jokainen nuori valitsi tällä kertaa erilaisen kortin, nuoret myös kertoivat nauttineensa päivästä eivätkä olleet osanneet edes odottaa tämänkaltaista tapahtumaa. Myös keräämämme palaute nuorilta oli oikein myönteistä.
Diabetescampin toinen päivä, 28.11. Kanta-Hämeen keskussairaala.
Seuraava päivä eli nuorten ja vanhempien yhteinen päivä. Jälleen kokoonnuimme Kanta-Hämeen keskussairaalan tiloihin. Tähän tilaisuuteen meidän oli tarkoitus näyttää editoimamme videot vanhemmille sekä nuorille, teimme myös lappusia, joihin kirjoitimme hyviä keskustelunaloituksia. Nämä laput jäivät kuitenkin päivän aikana käyttämättä, sillä keskustelua syntyi niin vanhempien kuin nuortenkin puolesta vallan mainiosti.
Aloitimme illan laittamalla salin kuntoon sekä käymällä hoitohenkilökunnan kanssa läpi illan kulkua. Sovimme yhdessä henkilökunnan jäsenten kanssa, että me opiskelijat olisimme ryhmissä, jotka jaettiin kahteen nuorten sekä kahteen vanhempien ryhmään, niin sanotusti ”puheenjohtajina” ja veisimme keskustelua tarvittaessa eteenpäin. Odotimme kaikki iltaa innoissamme.
Ilta sujui hyvin loppuun asti, katselimme ensi alkuun videot, jotka herättivät vanhemmissa paljon keskustelua. Myös videoiden humoristiset sävyt naurattivat vanhempia ja hoitohenkilökuntaa kovasti, myös muutama nuori näytti hieman virnuilevan yleisön joukossa. Videot olivat siis menestys, sillä pienimuotoinen puheensorina lähti heti ensimmäisen videon jälkeen käyntiin.
Loppuilta istuimme ryhmissä, jotka jaettiin aikaisemmin. Puheensorina oli jälleen kovassa vauhdissa, ja sekä nuorilta että aikuisilta tuli paljon samankaltaisia ajatuksia liittyen diabetekseen hoitoon. Ainoastaan asioiden ilmaiseminen sanoin erosi hieman sukupolvien välillä, nuoret kaipasivat vanhemmilta vähemmän nipottamista asioiden suhteen, kun taas aikuiset ilmaisivat saman asian hieman eri tavalla, he haluaisivat nuorten ottavan enemmän vastuuta sairaudestaan. Asian ydin oli kuitenkin sama ja varmasti molemmat osapuolet saivat hieman ajateltavaa kotiin viemisenä.
Viimeisenä psykiatrianpuolen henkilökunnan jäsen kertoi hieman siirtymän aiheuttamista tunteista ja siitä, miten se esiintyy päällä olevan murrosiän kanssa. Luento oli mielenkiintoinen ja asiaa tuli paljon, vanhemmat ja nuoret saivat varmasti paljon irti esityksestä, vaikka monet olivatkin palautteen mukaan sitä mieltä, että tämänkaltainen luento olisi voitu jättää välistä tai suorittaa illan alkupuolella. Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin menestys ja iltaa suositeltiin tuleville vuosille.
Diabetescampin viimeinen päivä, 11.12. HAMK Visamäen kampus.
Viimeisenä diabetescampin päivänä vietettiin hauskaa iltaa meidän opiskelijoiden vetämänä. Päivä oli kokonaan meidän suunnitelmien varassa, ilta myös pidettiin koulullamme Hämeen Ammattikorkeakoulun Visamäen kampuksella, S-rakennuksen ensimmäisen kerroksen tiloissa. Olimme suunnitelleet illan tarkoin ja toivoimme myös toteutuksen onnistuvan ilman suurempia ongelmia.
Nuoret saapuivat paikalle ajoissa ja pääsimme aloittamaan ensimmäisen toimintanumeron. Katsoimme vielä kerran nuorten kanssa tekemämme videot, sillä aivan kaikki eivät olleet videota nähneet ja koitimme vielä kerran herättää jonkinlaisia ajatuksia nuorissa. Videot eivät kuitenkaan saaneet nuorissa aikaan enää minkäänlaisia ajatuksia, mutta nauru kuitenkin siivitti vielä hieman ilmapiiriä videoiden aikana.
Ennen varsinaista toimintaosuutta päätimme tehdä pienen kierroksen uuden koulumme tiloissa ja veimme nuoret sekä hoitohenkilökunnan katsomaan hienoja simulaatiotilojamme, joissa pääsemme harjoittelemaan käytännöntyötä. Nuoret ja hoitohenkilökunta innostuivat etenkin pienistä vauvanukeista, jotka pääsivät varmasti ainakin jokaisen aikuisen syleilyyn. Tiloja näyttämällä toivoimme myös herättävämme nuorissa hieman innostusta itse alaa kohtaan.
Kierroksen ja pienen ruokailun jälkeen päästiin itse asiaan eli toimitaan, jota olimme suunnitelleet monia viikkoja. Olimme päättäneet hyödyntää jokaisen ryhmäläisen omia vahvuuksia, joten valitsimme pienten pajojemme aiheiksi virkkaamisen, piirtämisen sekä kirjoittamisen. Virkkauspajalla pääsi harjoittelemaan joko perinteistä ketjusilmukan tekoa, kokeneet ja rohkeimmat virkkaajat pääsivät testaamaan taitojaan isoäidinneliöiden kimpussa. Piirtämisen puolella keskityttiin heittämään aivot narikkaan ja piirtämään paperille kaikkea, mitä mieleen juolahti samalla keskustellen niitä näitä. Kirjoittamista päästiin toteuttamaan kirjeen parissa, joka kirjoitettaisiin tulevaisuuden minälle viiden vuoden päähän.
Iltamme päättyi suureen loppuhuipennukseen, sillä leikimme piirileikkiä nimeltä ”Ihmissusi”. Lyhyesti pelin ideana on tuhota ihmissudet kyläläisten joukosta valitsemalla satunnaisesti piiriläisten joukosta ihmisiä. Joukkoon mahtui ihmissusien lisäksi myös lääkäri sekä shamaani, joilla oli oma tehtävänsä ihmissusien päänmenoksi. Leikki oli todella huippumenestys, sillä niin hoitohenkilökunta kuin nuoretkin olivat leikistä innoissaan ja jokaisen kasvoilla lepäsi jännittynyt ilme. Koskaan ei tiennyt, milloin arpaonni osuisi kohdalle ja joutuisi pelistä pois joko ihmissuden tappamana tai kyläläisten tuomion saaneena.
Keräsimme vielä palautetta nuorilta ja hoitohenkilökunnalta. Palaute oli aivan mieletöntä ja ilta oli ollut suuri menestys. Iltaa oli myös kuvattu sanoin odottamaton, jota se varmasti oli etenkin viimeisenä pelatun leikin puolesta. Kaikki suosittelivat iltaa tuleville vuosille. Nähtäväksi jää, leikitäänkö ihmissutta tulevien vuosien diabetescampeilla.