Ura nousuun YAMK-tutkinnolla – Haastattelussa tulevaisuuden liikennejärjestelmien alumnit

Tulevaisuuden liikennejärjestelmät -YAMK-tutkinnossa perehdytään liikenteen ja muun yhteiskunnan yhteensovittavaan suunnitteluun ja alan tulevaisuuden näkymiin. Kysyin alumneilta, miksi he opiskelivat YAMK-tutkinnon ja miten YAMK-tutkinto vaikutti heidän urakehitykseensä. Lisäyllätyksenä alumnit kertoivat myös miten ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi aloittaa polkuopintoina tai muokata omannäköisekseen.

Haastattelussa tulevaisuuden liikennejärjestelmien alumnit Noora Mäki-Arvela, Maarit Pajari, Lotta Rautio ja Markus Seppälä.

Mitä hyötyä YAMK-tutkinnosta on? Auttaako tutkinto etenemään uralla?

60 opintopisteen tulevaisuuden liikennejärjestelmät -YAMK-koulutus on noin vuoden tai puolentoista kestävä tutkinto, joka antaa pätevyyden ylempää korkeakoulututkintoa vaativiin virkoihin. YAMK-tutkinnot antavat myös valmiuksia ja lisäosaamista kohti syvempää asiantuntijuutta ja johtotehtäviä.

VR:llä pitkään liikennesuunnittelijana työskennellyt logistiikan insinööri Maarit Pajari halusi kehittyä ja edetä urallaan. Moniin avoimiin paikkoihin vaadittiin kuitenkin ylempää korkeakoulututkintoa, mikä oli yksi syy hakeutua opiskelemaan. Pian YAMK-tutkinnon jälkeen Pajari valittiin VR Transpointin ratapihan pääsuunnittelijaksi.

– Ei tietysti ole varmuutta, auttoiko YAMK-tutkinto saamaan uuden paikan, mutta ainakin opiskelu antaa vaikutelman, että on halua ja tahtoa, motivaatiota päästä eteenpäin. Tutkinto myös laajentaa mahdollisten haettavien paikkojen määrää, Pajari kuvailee.

Myös HAMKin liikennealalta ensimmäisten joukossa aikanaan valmistunut Markus Seppälä sai uuden työpaikan YAMK-tutkinnon jälkeen.

– Valmistumisestani oli jo 7–8 vuotta aikaa, joten oli fiilis, että vois päivitellä tietoja. Asiat muuttuvat vuosikymmenessä todella paljon! Olin tehnyt samoja hommia valmistumisesta asti ja mietin, että lisäkoulutus voisi avata lisää ovia ja pääsyn eteenpäin. Kokonaiskuva alkaa kadota, kun tekee vuosia samaa tosi spesifiä työtä, joten opinnoista sai laajempaa kokonaisnäkemystä, mitä alalla tapahtuu, Tampereen Raitiotien turvallisuusasiantuntijana tänä kesänä aloittanut Seppälä kertoo.

Swecolla liikennesuunnittelijana työskentelevä Lotta Rautio pohti opiskelupaikan valintaa diplomi-insinöörin ja YAMK-koulutuksen välillä.

– Ympäristöteknologian insinöörinä päädyin liikennesuunnittelun pariin töiden kautta, joten opinnoissa sain syvennettyä töissä oppimiani asioita. Ylempi AMK-tutkinto vaikutti käytännönläheisemmältä, jota se todella olikin, ja itselle sopivalta siinä töiden ohessa, Rautio kertoo.

– Konsulttina toimiessani en automaattisesti nouse valmistumisen jälkeen uuteen palkkaluokkaan, mutta sain opinnoista valmiudet johtotyöhön ja palkkaneuvotteluihin, Rautio jatkaa.

Aiemmin hallintotieteiden maisteriksi valmistunut Noora Mäki-Arvela päätyi opiskelemaan tulevaisuuden liikennejärjestelmiä täydentääkseen osaamistaan.

– Aloitin liikennejärjestelmätyön erikoissuunnittelijana Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa yhtä aikaa YAMK-opintojen kanssa, joten sain opintojen avulla hyvän sisäänajon uuteen tehtävään. Heti valmistumisen jälkeen sain samasta ELY-keskuksesta vakipaikan liikennejärjestelmäasiantuntijana, johon vaadittiin liikenteen tutkinto, Mäki-Arvela kertoo.

– Uskon, että tulevaisuudessa monella tulee olemaan tuplatutkinto, joten opinnoista on ihan varmasti apua, Mäki-Arvela sanoo.

Parasta YAMK-opinnoissa?

Tulevaisuuden liikennejärjestelmät opiskellaan monimuotona, töiden ohessa. Normaaliolosuhteissa lähipäivät vietetään Riihimäen kampuksella noin parin viikon välein perjantaisin ja/tai lauantaisin.

Pajari havahtui hakemaan YAMK-tutkintoja vasta kesällä, kun viralliset hakuajat olivat jo ohi.

– Pohdin eri kouluja ja mihin olisi Vantaalta helppo mennä. HAMKissa oli huomioitu lasten ja työn yhteensovittaminen opintojen kanssa. Sain opinto-ohjaajalta vinkin ja hain mukaan avoimen AMK:n polkuopintojen kautta. Polkuopiskelijana olin ihan normaalisti osana YAMK-ryhmää, muut eivät tainneet edes tietää, että tulin polusta. Polkuopintojen jälkeen hain sitten tutkinto-opiskelijaksi, Pajari muistelee.

Polkuopintoihin ilmoittautuminen syksylle 2021 käynnissä 2.8.–8.8., vielä ehdit mukaan!

– Opin paljon uutta kaupungin ja yhdyskuntarakenteen muodostumisesta, mitä pitää huomioida sujuvuuden ja liikenteen kannalta. Parasta oli tavata uusia ystäviä. Meitä oli niin monelta eri alalta porukkaa. Oli hienoa, miten kaikki nivoutuivat yhteen luokkatovereiden kesken, Pajari innostuu.

Sekä Rautio että Mäki-Arvela komppaavat verkostoitumisen onnistumista.

– Parasta opinnoissa oli verkostoituminen, Rautio sanoo.

– Eri taustoista tulevien ihmisten kanssa opimme ihan keskustelemalla, toisten ammattitaidon kautta, Mäki-Arvela kertoo.

Mäki-Arvela arvosti myös opiskelun käytännön helppoutta ja tehokkuutta töiden ohessa.

– Ajoin Turusta kahden viikon välein Riihimäelle ja yövyin hotellissa. Tuli aina sellainen pieni Riihimäen loma työelämän keskelle, Mäki-Arvela nauraa.

Myös Seppälä muistuttaa, että vaikka töiden ohessa opiskelu lisää toki stressiä, tuo se arkeen myös vaihtelua.

– Minulle isoin anti oli yleiskuva, mitä alalla on tapahtunut oman valmistumisen jälkeen. Kuulimme puheenvuoroja ympäri maailmaa töissä olleilta, miten eri teemat otetaan liikennejärjestelmissä huomioon ja miten niitä edistetään Euroopassa, Amerikassa ja muualla. Ajoneuvotekniikan kehityksestä olisi voinut kuulla lisää, Seppälä huomauttaa.

Rautio otti opinnoista kaiken irti korvaamalla tutkinnon itselleen tuttuja osia korvaavilla aiheilla.

– Omia opintoja sai modata omien mielenkiintojen mukaan. Korvasin liikennesuunnittelun moduulin HAMKin joukkoliikenteen täydennyskoulutuksella ja yhden moduulin otin toisesta ammattikorkeakoulusta, Rautio kertoo.

Vastasivatko opinnot odotuksia?

Seppälän ja Mäki-Arvelan tutut olivat käyneet saman YAMK-koulutuksen aiemmin, joten molemmat osasivat odottaa ”asiantuntijoita, hyviä puhujia eri näkökulmista”.

– Oli mielenkiintoista kuulla myös millaisia urapolkuja opettajilla oli, Seppälä sanoo.

Mäki-Arvela odotti liikenteen näkökulmaa ja suunnittelua, mitkä kaikki vaikuttavat järjestelmiin, näiden toimintaan ja tarpeisiin.

– Tutkinto oli hyvin jaettu osiin, joissa kussakin oli hyvin eri näkökulmia. Odotin enemmän liikenneteknistä, mutta ymmärrän, että ei käyty enää YAMK-tasolla. Tulevaisuuden osalta kävimme läpi muun muassa ihmisten käyttäytymisen, tarpeen ja tottumusten vaikutuksia ja ennusteita, sanoo Mäki-Arvela.

Mäki-Arvelan tavoin aiemmin muuta alaa opiskellut Rautio odotti hänkin enemmän liikenneteknisen suunnittelun opetusta.

– YAMK-opinnoissa oltiin jo pintaa syvemmällä, järjestelmätasossa ja taustoissa, Rautio kertoo.

– Opinnot sisälsivät kestävän kehityksen mukaista liikennesuunnittelua, onko se sitten tulevaisuutta tai nykypäivää. Asioita joita ainakin pitäisi näkyä jo nykyhetkessä. Synergistä liikennesuunnittelua, yksityisautoilun lisäksi muitakin liikkumismuotoja, jotka pitää mahdollistaa, jatkaa Rautio.

Pitkään liikennealalla työskennellyt Pajari odotti opinnoilta uuden oppimista, tietojen ja taitojen kehittämistä.

– Kävimme läpi, moniko kaupunki haluaa autotonta keskustaa, säätä ja kunnossapitoa, miten mahdollistetaan joukkoliikenne vs. auton käyttö, Pajari listaa.

Millaisen opinnäytetyön teit?

Yksi ylemmän korkeakoulututkinnon keskeisimmistä osista on kehittävä tai tutkiva opinnäytetyö. Kaikki haastatellut kertovat ilosanomaa, miten heidän opinnäytetyönsä päätyivät heti tilaajan hyötykäyttöön.

Pajari sai aiheensa työnantajaltaan VR:ltä. Opinnäytetyönään hän tutki junamatkustajien ostohalukkuutta matkan viimeisen etapin kohdalla: Ovatko ihmiset kiinnostuneita käyttämään taksia, bussia, kimppakyytejä tai vuokrapyöriä päästäkseen kohteeseen?

Seppälä tutki silloisen työnantajansa ELY-keskuksen työlupatoimintaa.

– Yllätyin, kuinka paljon sitä käytettiin. Johto oikeasti luki opinnäytetyötä läpi ja ottivat ideoita ylös. Jäi positiivinen fiilis, Seppälä kertoo.

Rautio tutki Tampereen kaupungin joukkoliikenneyksikölle seudun runkolinjaston kehittämistä.

– Tutkin voiko bussirunkolinjastoa kehittää muutenkin kuin ratikkaa imitoimalla. Ihmiset tuppaavat tykkäämään liikkumaan enemmän raideliikenteellä kuin bussilla. Asiakas oli työhön tyytyväinen ja sai siitä jatkosuunnitteluun oppeja, sanoo Rautio.

Mäki-Arvelan opinnäytetyössä tutkittiin, miten valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnittelu vaikuttaa alueelliseen suunnitteluun.

– Alueelliseen suunnitteluun ja yhteistyöhön tuli heti muutoksia – tiedä sitten johtuiko opinnäytetyön julkaisusta, Mäki-Arvela hymyilee.

Henkilökuvat: Mäki-Arvelan, Pajarin ja Seppälän kotialbumeista.