Ensimmäinen puoli vuotta opiskelua alkaa olemaan pulkassa. Huh, mitä kiirettä ollut tämä aika. Pari alle kouluikäistä lasta, oman talon ja pihan kunnossapito, työmatkat ulkomailla, koulutehtävät ja parisuhde. Harrastukselle ei ole paljoa aikaa jäänyt. Nyt tuntuu siltä että tietää mitä sana ”ruuhkavuodet” tarkoittaa. Kuitenkin alkaa tulemaan itselle ylpeyden tunne että kaikesta ollaan selvitty ja kunnialla vielä, kaikki kasassa. On vaatinut aikataulutuksen opettelua ja pitkää pinnaa.
Kuitenkin alkaa tulemaan itselle ylpeyden tunne että kaikesta ollaan selvitty ja kunnialla vielä, kaikki kasassa.
En koskaan käsittänyt mitä aikuisopiskelu vaatii kun on kaikki muu samassa ja ennen kaikkea työ. Töissä on jopa mennyt paremmin kuin kuvittelin. Oma opiskelu on alkanut kantaa jo hedelmää tässä vaiheessa. Kun kouluun hain, en kuvitellut että edes pääsisin. On noista lukuhommista jo se 15 vuotta aikaa kuitenkin. Pääsinpäs kuitenkin. Töissä tuli kommenttia kun kuulivat, siis muilta asentajilta, että mitä sää nyt tollasta. Kuvitteletko sää että susta tulee joku insinööri vai? Mutta nyt, on Suomi lähtenyt nousuun ja tekijöistäkin tuntuu olevan pulaa niin töissä tarjosivat insinöörin hommiin opettelua hiljakseen. Saa vielä työkokemusta opiskeluaikana ja tehdä jotain mikä oikeastaan oli vielä viime syksynä pelkästään haaveissa. On siinä epäilevät asentaja-työkaverit olleet vähä hiljaisia mun opiskelun suhteen nyt.
Idea kouluun lähdöstä tuli työkaverilta joka aloitti opinnot jo pari vuotta sitten. Se kertoi mulle asiasta silloin ja kannustin sitä. Samalla itelläkin alkoi raksuttaa päässä että saako sitä töistä irti sitä mitä toivoo ja onko tää vielä kivaa 10 vuoden päästä? Tuntui että ei pääse vaikuttaan asioihin oikeastaan mitenkään eikä mua ees kuunnella tai oteta vakavasti. Mutta nyt tää puoli vuotta on muuttanut kaiken sen!
Tuntui että ei pääse vaikuttaan asioihin oikeastaan mitenkään eikä mua ees kuunnella tai oteta vakavasti.
Sitä jotenkin kuvittelee että elämä on jo kiireistä kun on pienet lapset, ettei sitä muuta siinä pysty tekemään. Mutta kun vaan alkaa tekemään niin huomaa että kaikkeen pystyy kun vaan alkaa tekeen ja haluaa tehdä. Ajan voi käyttää illalla telkkarin edessä tai lukea vaikka matikkaa. Loppujen lopuksi telkkarista tulee kuitenkin vaan ihan tyhjää viihdettä. Sitä kerkiää mitä vaan kun haluaa ja järjestää sen ajan itselleen. Tää puoli vuotta on itselle avannut ihan uuden maailman ja muuttanut mun ajatusmaailman. Vois kai suositella jokaiselle itsensä haastamista aina välillä koska ei sitä tiedä mihin kykenee jos koskaan ei edes yritä.
Tällä hetkellä tuntuu että oli yks elämäni paras päätös mennä syksyllä pääsykokeisiin.
