Martti Teinilä opiskelee kolmatta vuotta vaatetusmuotoilua Hämeen ammattikorkeakoulussa. Hän aloitti muotoilun opinnot ilman mitään aikaisempaa kokemusta vaatteiden valmistuksesta, mutta nyt hän ideoi jo omaa mallistoa. Lisäksi hän suoritti viime kesänä työharjoittelun Varustelekassa, missä hän pääsi valmistamaan tuotteita ja tekemään tuotekehittelyä.
Kuka olet ja miksi päätit opiskella vaatetusmuotoilua?
Olen Martti Teinilä, HAMKin muotoilun vaatetuspuolen kolmannen vuosikurssin opiskelija. Lähdin opiskelemaan muotoilua ilman mitään aikaisempaa kokemusta vaatetusalasta. Hain ensisijaisesti Metropoliaan 3D-puolelle ja hain myös Lahteen mediatuotantoon, mutta pistin myös vaatetusmuotoilun ihan piruuttani hakuun. Metropoliaan pääsin varasijalle, mutten sisään. HAMKin muotoiluun kuitenkin pääsin.
Alkuun minusta tuntui, että kaikilla muilla opiskelijoilla on enemmän kokemusta, ja että minähän olen ihan pulassa täällä kun en osaa mitään. Aloin kuitenkin oppia nopeasti ja aloin myös tykätä vaatetusalasta paljon. Sanoisin, että olen pitänyt tästä alasta paljon enemmän kuin mitä kuvittelin pitäväni.
Mikä vaatetusmuotoilun opiskelussa on sinusta ollut parasta? Entä mikä hankalaa?
Mielestäni vaatteiden suunnittelu on todella hauskaa, mutta niiden suunnitelmien toteuttaminen on parasta. Ennen kaikkea olen aina tykännyt piirtää. Olen tehnyt hahmosuunnittelua ja sarjakuvia. Sarjakuvaharrastus on itseasiassa se, joka sai minut alun perin hakemaan vaatetusalalle. Suunnittelin hahmoille kaikenlaisia asuja, ja aloin miettiä, että mitä jos oikeasti tekisin tätä hommaa. Lisäksi taideopinnot sekä digitaaliset taideopinnot ovat olleet minulle mieleisiä.
Hankalia asioita totta kai on, ja virheitä tulee aina opetellessa tehtyä. Se vain kuuluu asiaan. Ainoa oikeasti hankala asia on ollut etsiä ohjeita. Uutta opetellessa joutuu ikään kuin kantapään kautta kokeilemaan. Meillä on kyllä hyviä ohjeita, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten mitäkin tehdään, mutta ne ovat yleensä saksaksi. Suomen kielellä löytyy vielä hyvin vähän alan kirjallisuutta. Minulla on onneksi yksi kaveri vaatetuspuolella, joka on opiskellut saksaa. Häneltä aina kyselen, että mitä ohjeissa sanotaan.
Olit Varustelekalla työharjoittelussa. Millaista se oli?
Olen seurannut Varustelekaa itseasiassa jo pitkän aikaa, ja pidän heidän vaatteistaan ja yrityksestä itsestään. Oli todella mahtavaa päästä sinne töihin, ja työnteko oli mielekästä ja työporukka oli rentoa ja kivaa. Suurimmaksi osaksi valmistin siellä tuotteita, kuten erilaisia laukkuja, mutta tein myös hieman tuotekehitystä.
Varustelekalla on Jämä-niminen mallisto, jonka tuotteet tehdään kierrätetyistä tuotteista, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Tähän mallistoon kuuluu reppu, joka on tehty osin kierrätetyistä housuista ja vöistä, jotka olivat niin pieniä, ettei kukaan ostanut niitä. Alun perin repun päällystasku tehtiin näiden kierrätettyjen housujen taskuista, mutta housut alkoivat käydä loppuun, joten sain suunnitella reppuun uuden taskun. Ymmärtääkseni reppu on ollut myyntimenestys! On aivan mahtavaa nähdä itse suunnittelemiaan tuotteita myynnissä.
Opin työharjoittelussa lisäksi paljon, muun muassa käyttämään erilaisia laitteita. Opin lisäksi uusia tekniikoita tehdä kaavoituksia. Opin myös vihdoin laittamaan neppareita! Haluaisin ehdottomasti työskennellä Varustelekassa vielä tulevaisuudessakin.
Missä näet itsesi tulevaisuudessa?
Tahtoisin perustaa oman vaatebrändin. Olen ideoinut kaikenlaista ja minulla on tietty visio, jonka haluaisin toteuttaa. Tosin, oma tyylini suunnittelijana ei välttämättä ole massojen mieleen. Omasta brändistäni tulisi siis varmasti aika niche. Sain pelastettua Varustelekalla ollessani suuren määrän ylijäämäkankaita ja muuta materiaalia, jota aion työstää. Armeijaylijäämän käyttö on hyvin erikoista vaatetusalalla, eikä sitä näe kovin paljoa.
Ulkomaille muuttaminen opintojen jälkeen kiinnostaisi myös, mutta ainakin tulen hakemaan Varustelekalle jälleen töihin opintojeni päätyttyä.
Millaisia terveisiä tahtoisit lähettää tuleville ja nykyisille muotoilun opiskelijoille?
Asia, jonka olen itse oppinut, ja haluan jakaa muillekin, on tämä: You will fuck up, se on vain elämän totuus. Mokailua ei pidä pelätä, vaan täytyy keksiä, miten hankalista tilanteista pääsee yli. Muotoiluala on hyvin pitkälti kantapään kautta kokeilua, ja virheitä tulee väistämättä tehtyä. Mutta sen ei pidä antaa lannistaa.
