Lepaalla ja Visamäessä tutkittiin monialaisena opiskelijatyönä syötävien kukkien kasvatusta, sadonkorjuuta, jatkojalostusta, turvallisuutta ja tuotteistamista.
Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiöltä saadun tutkimusrahan turvin osallistettiin sekä Hämeen ammatti-instituutin (HAMI) että Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opiskelijoita ruukkukasvialan kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä syötäviin ruukkukasveihin liittyvää tietämystä viljelystä, jatkojalostuksesta, turvallisuudesta ja tuotteistamisesta. Tutkimusta toteutettiin osaprojekteina, mihin osallistuivat sekä HAMKin että HAMIn opiskelijat tuoden uusia ideoita ja ajatuksia alalle sekä näkemystä ruukkukasvien tuotteistamiseen, myyntiin ja markkinointiin.
Syötäviin kukkiin on tällä hetkellä kiinnostusta käyttäjien keskuudessa ja tutkimustarpeita liittyen viljelyyn, sadonkorjuuseen, säilytykseen, uusiin käyttötapoihin ja käyttökohteisiin. Tutkittaviksi kukiksi valikoituivat isokukkaiset tarhaorvokit sekä kehäkukat. Viljelymenetelmäksi valittiin kiertovesiviljely.
Tutkimusta avoimesti eri tuotantoympäristöissä ja moduuleissa
Viljelykokeet tehtiin Lepaan tutkimuskasvihuoneella keväällä 2020. Kasvatuksesta vastasivat HAMIn puutarha-alan perustutkinto-opiskelijat, HAMKin puutarhatalouden opiskelijat, opiskelijaharjoittelijat sekä henkilökunta. Kasvatus oli osa HAMIn Kasviryhmän tuottaminen -opintoja (tammi-maaliskuu), johon kuuluu myös viljelysuunnittelua ja jatkojalostusta. HAMIn opiskelijat vastasivat myös jatkojalostuskokeista Lepaan koekeittiössä.
Osaprojektit integroituivat myös HAMKin Puutarhatalouden Tutkimus ja tuotekehitys puutarhataloudessa -moduuliin sekä Bio- ja elintarviketekniikan Laadunhallinta -moduuliin. Syötävät kukat -teema annettiin myös yhdeksi yksilötehtäväksi Puutarhatalouden Kehittäminen ja innovaatiot -moduulissa. Syötävistä kukista oli tehty ennen projektia myös yksi opinnäytetyö HAMKissa.
Työskentelyssä hyödynnettiin hanketoimijoiden ja opiskelijoiden yhteistä Teams-työtilaa: ”Ruukkukasviprojekti 2019-2020”. Se toimi keskusteluiden, viljelysuunnitelmien, dokumentoinnin, valokuvien ja lopputuotoksien kanavana.
Kokemuksia ja tuloksia yhteistyöstä
Yhdessä tekeminen on kuin palapelin kokoamista. Kehittämistoiminnasta kiinnostuneet opettajat ovat avainasemassa. Yhteisen tutkimussuunnitelman rakentamisella luotiin yhteinen näkemys, mihin teemoihin pyritään löytämään vastauksia. Tämän pohjalta haettiin sopivia opintokokonaisuuksia ja opetuksen osia, jotka tukisivat projektia ja toisivat opetukseen kaivattua käytännönläheisyyttä tai ratkottavia työelämän haasteita.
Kehittämistyössä on aina varauduttava muutoksiin, niin tässäkin; tosin muutos oli ennakoitua suurempi. Koronapandemia ajoi alas lähiopetuksen ja tutkimuksessa tärkeän tutkimusympäristöissä tehtävän opiskelijatyöskentelyn. Kaikki suunnitellut toimenpiteet pystyttiin kuitenkin jossain muodossa viemään loppuun asti. Loppuraportin kirjoitus liimasi kaikki palapelin palaset kohdilleen ja nosti ylpeyden tunteen, me teimme sen.
Tulosten koonti on luettavissa tästä linkistä.
Kirjoittaja
Sanna Lento, HAMK Biotalousosaamisen yksikkö
