Bio- ja elintarviketekniikan opiskelija Sara Kujansuu kannustaa opiskelijoita osallistumaan tutkimustyöhön. Kujansuu itse työskentelee HAMKin biotalouden tutkimusyksikössä ja on mukana kiertotaloutta palvelevassa tutkimuksessa, jossa kanan luista ja kalan ruodoista erotetaan kollageenia.
Biologia ja kemia alkoivat kiinnostaa Kujansuuta yläasteella, ja ajatus hakeutua bioalalle kypsyi lukiossa. Kirjoitusten jälkeen kiikarissa hänellä olivat ensin laborantin opinnot Koulutuskeskus Salpauksessa, mutta sitten silmiin sattui meijerialan opintojen ilmoitus HAMKista. Vaaka kääntyi lopulta Hämeenlinnan puoleen.
Kollageenia luista ja ruodoista
Miten Kujansuu päätyi tutkimusyksikköön tutkimaan elintarviketeollisuuden sivuvirtoja?
”En ollut saanut kesätöitä. Sitten muistin, että HAMKin laboratorioon oli kyselty opiskelijaa töihin.”
Nyt Kujansuu osallistuu Business Finlandin (entinen Tekes ja Finpro) rahoittamaan ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämään Arvojakeita elintarviketeollisuuden sivuvirroista hyötykäyttöön -tutkimukseen. HAMKin osuutena siinä on erottaa kollageenia kanan luista ja kalan ruodoista. Laajassa tutkimuksessa on mukana myös Turun yliopisto.
Kollageenitutkimuksessa Kujansuun työ alkaa luiden ja ruotojen käsittelyllä. Ensin liha poistetaan luista ja ruodoista entsyymien ja veden avulla. Luita kuivataan uunissa pari päivää. Sen jälkeen ne jauhetaan ja jauhoa uutetaan kuuman veden avulla paineistetussa astiassa. Näin luiden kollageeni siirtyy nesteeseen, ja sen määrä voidaan laskea esteessä olevan typen kautta.
Kujansuu tutkii kollageenin erottamista eri lämpötiloissa, erilaisilla reaktioajoilla ja erilaisilla kuiva-ainesuhteilla, ja analysoi tuloksista typpi- ja mineraalipitoisuudet. Lisäanalyysejä varten hän lähettää näytteet ja mittaustulokset Lukeen työstettäviksi.
Kollageenin kysyntä on kasvussa ja siksi useat tahot ovat kiinnostuneita sen talteenotosta. Joidenkin arvioiden mukaan globaalien kollageenimarkkinoiden koko vuonna 2020 olisi 3,7 miljardia euroa. Kollageenia voidaan käyttää muun muassa elintarviketeollisuuden hyydykeaineena, ravinnelisänä ja kosmetiikkateollisuudessa. HAMKin tutkimuksessa tähdätään juuri hyödyntämiseen elintarvike- ja kosmetiikkakäytössä.
Päivät kuluvat nopeasti
Kujansuu on ollut tyytyväinen työhönsä tutkimusyksikössä. Kesän lisäksi hän on toiminut joulun jälkeen projektityöntekijänä hankkeessa muutamana päivänä viikossa. Maalis-huhtikuussa tahti nousi viiteen päivään viikossa, mikä oli mahdollista opinnoissa olevan harjoittelutauon ansiosta. Tulevakin kesä kuluu näillä näkymin laboratoriossa, silloin harjoittelijan tittelillä.
”Voin ehdottomasti suositella tutkimusyksikössä työskentelyä muillekin.”
Aiemmin tutkimusyksiköt ovat rekrytoineet opiskelijoita erilaisiin tehtäviin oman tarpeensa mukaan. Jatkossa opiskelijoiden toivotaan ottavan myös itse aktiivisesti yhteyttä tutkimusyksiköihin ja kyselevän työmahdollisuuksia. Lähtökohtana on, että työskentely nivoutuu opintoihin ja edistää niitä.
Tuo kaivattua työkokemusta
Kujansuu on myös tyytyväinen, että tutkimusyksikössä työskentely tuo muun opin lisäksi työnantajien kaipaamaa työkokemusta.
Tulevaisuudensuunnitelmat hänellä ovat monen opiskelijan tavoin vielä avoimet. Tulevaa bio- ja elintarviketekniikan insinööriä kiinnostaisivat muun muassa tehtävät metsäsektorin, jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen tai biokaasuasioiden parissa.
”Haluaisin opiskelun jälkeen labraan töihin. Tämä on siihen varmasti plussaa”, Kujansuu sanoo.
Teksti ja kuva: Mia Jouslehto
