Mustialan kampuksella on paljon iloisia perinteitä opiskelijoiden iloksi. Etäopiskelijat pääsevät näihin asioihin harvoin osallistumaan, mutta yksi opiskeluperinne on sellainen, mihin etäilijäkin voi ilolla tulla mukaan. Navettaviikko on uusien maatalousalan opiskelijoiden juhlallinen traditio: että jokainen meistä voi ihan itse, luvan kanssa, olla maitotilan navetassa ja hoitaa lehmiä!
Jatkuvasti karjatilalla työskentelevä ei ehkä hoksaakaan kuinka isosta asiasta oikeasti on kyse. Navettoihinhan ei noin vaan pääse käymään, tautiriski on aina otettava vakavasti ja noudatettava tarkkaa hygieniaa tiloissa liikkuessa. Seitsemän päivän ja neljäntoista navettavuoron aikana tuli pestyä saappaita aika monta kertaa. Joten jos joku ihmettelee, mihin sitä vettä navetoissa kuluu, niin esimerkiksi vaikka siihen, että pestään ne jalkineet, ennen kuin kävellään niillä lehmien ruokapöydän päällä.
Ammuvat kokemusasiantuntijat
Aivan oma juhlallisen vakavuuden asia on sitten se, kun Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan henkilökunnan tiukassa valvonnassa käsitellään maidontuotannon koneistoa. Siinä voi sitten itse kukin tuumailla, mitä tapahtuu, jos pudottaa hihastaan nenäliinan useiden tonnien vetoiseen maitotankkiin. Tai unohtaa pestä suodattimet. Tai möhlii lypsyrobotin kylvettämisessä. Niissä putkissa kun virtaa ihan oikeasti ihmisten ruokapöytiin päätyvää luomumaitoa.
Kaikkein tärkein osuus navettaviikossa on kuitenkin kokemusasiantuntijoiden antama oppi lypsämisestä. Omalla navettaviikolla opettajina toimivat Rustikki (itäsuomenkarja), Oktaavi (ayrshire) ja Petunia (holstein). Näiden opetusmestareiden kanssa harjoiteltiin sitten sitä kirjaimellista näppituntumaa siihen, miten utare puhdistetaan ja valmistellaan niin huolellisesti, että mielihyvähormoni riittää avaamaan maitohanat.
Sukkela suomenkarja
Lehmien yksilöllisyydestä sai tuntumaa viimeistään siinä vaiheessa, kun oli aika lypsää käsin ensimmäiset suihkaukset maitoa ennen lypsykoneen kiinnitystä. Petunia onneksi suihkutti maitoa, kun hieman sormella hipaisi vedintä, mutta Rustikki sen sijaan vaati just tismalleen oikean otteen ennen kuin maito alkoi virrata. Näen Rustikin utareista unia varmaan lopun elämääni, sen verran monta kertaa sai jännittää, onnistuuko sormien ote vai ei. Seuraava jännityksen paikka olikin sitten se, onnistuuko kiinnittämään lypsimen ilman että nännikumit likaantuvat, tai että alipaine hörppää ilmaa putkistoon. Sitten voikin hetkeksi huokaista, ja seurata mittarista kerääntyviä litramääriä.
Maatiaiseläinten ystävänä seurasin erityisen suurella mielenkiinnolla suomenkarjan lypsysuorituksia. Kainaloon mahtuva Rustikki lypsi aamuisin usein ämpärillisen maitoa, ja illallakin viitisen litraa. Rustikin emä Olena puolestaan saattaa lypsää 35 kg päivässä! Tämä on yksi syy, miksi opetusnavetat ovat niin tärkeitä. Oppilaitosten navetoissa on mahdollista tutustua eri nautarotuihin, ja onhan se väistämättä niin, että kotimaisiin alkuperäisrotuihin tutustuminen kuuluu maatalousalan yleissivistykseen. Kotimaisten rotujen älykkyys ja ketteryys tuli kyllä tutuksi. Ei taida olla kovinkaan paljon koloja mistä kyyttö ei halutessaan pääsisi livistämään…
Opettavainen navettaviikko
Maatalousalaa ei voi opetella ilman käytännön harjoittelua. Eikä maatilaharjoitteluihin ole hauska lähteä ihan kylmiltään. Opetusnavetat ovat alan opiskelulle korvaamattoman arvokkaita. Vaikka agrologit usein päätyvätkin “paperihommiin”, niitä olisi todella kurja tehdä ilman kokemusta maitotilan käytännön arjesta. Aamuseitsemältä navettaan, ja sitten taas puoli viideltä iltanavetan tekoon. Minulla oli jo muut syksyn opinnot tehtynä navettaviikolla, joten mitään muuta ei tarvinnut tehdä kuin käydä navetassa ja löhötä asuntolassa väliajat. Silti olin ihan poikki.
Maitotilalliset puolestaan hoitavat navettavuorojen välissä kaikki arjen asiat, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, varsin epämääräisten lomitusmahdollisuuksien varassa. Navettaviikon aikana mietti kerran, jos toisenkin, kuinka on mahdollista, että tuottaja saa maitolitrasta vain 40 senttiä. Tämä on alan opiskelijalle olennaisen tärkeä havainto. Navettaviikon tunnelmat muistaakin nyt kotona. Ihan joka kerta, kun maitotölkin ottaa käteensä. Näin merkittävän oppimiskokemuksen pystyvät tarjoamaan vain harvinaisen etevät opettajat. Kiitos Petunia, Oktaavi ja Rustikki!
