Agrologiksi uuden äärelle

0

Miksi maaseutuopintoihin, sehän on kuoleva ala! Miksi kukaan haluaisi opiskella sellaista alaa, missä kaikilla menee huonosti? Eihän sinulla ole edes maatilaa!

Totta kyllä, yhden hehtaarin tonttini ei noin vaan muutu maatilaksi. Ja sekin on totta, että hyvin monilla maataloustuottajilla on tällä hetkellä vitsit vähissä. Opiskelun aloittaminen HAMKin agrologikoulutuksessa on herättänyt ihmetystä. Siinäpä se suuri houkutus onkin: juuri nyt ollaan suurten muutosten keskellä ja monenlaisia tekijöitä ja osaajia tarvitaan, jotta kiperästä solmukohdasta päästään yli.

Ihmisten on pakko syödä ruokaa. Siitä ei pääse mihinkään. Kaikki maailman miljardit ihmiset on ruokittava joka päivä. Maapallolle ei kuitenkaan tule yhtään enempää pinta-alaa vaikka väestön määrä nouseekin. Kaiken lisäksi kaikki se ruoka olisi tuotettava myös niin, ettei tuotanto vaikuttaisi haitallisesti ympäristöön tai aiheuttaisi hiilidioksidipäästöjä. Kaikilla tuotantoketjun osasilla pitäisi olla hyvä elämä, aina maaperän pikkumikrobeista tonnin painoisiin nautoihin asti. Ai niin, ja ihmistenkin pitäisi saada palkkaa ja pysyä terveinä kaikessa tässä hässäkässä. Ja toki kaikki nämä asiat pitäisi toteuttaa, vaikka maataloustuottaja olisi jo entuudestaan konkurssin partaalla.

Uutta tietoa ja tutkimusta

Tilanteen nurinkurisuus on siinä, että juuri nyt tulvii niin sanotusti ovista ja ikkunoista uutta tietoa, mikä helpottaisi muutoksia ja parantaisi kaikkien osallisten elämänlaatua. Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia ja jaksaminen rajallista. Millä ajalla ja energialla tutustuisi kaikkeen tutkimustietoon ja suunnittelisi soveltamista käytäntöön? Kuka ehtii ja pystyy?

Tässä on uskoakseni agrologien työkenttä. Jatkuvasti saadaan uutta tutkimustietoa hiilensidonnasta, maaperän hoidosta, uusista viljelylajikkeista, eläinten terveydestä ja työtä helpottavista uusista laitteista. Jonkun täytyy kahlata läpi valtavaa tietotulvaa ja poimia parhaat Suomeen soveltuvat palat käytännön kokeiluihin. Uusi tieto on myös saatettava sellaiseen muotoon, että univelkainen, ylirasittunut käytännön maataloustyötä tekevä ihminen pystyy ottamaan sen nopeasti haltuunsa. Ja mielellään niin, ettei uudistuksesta aiheudu kustannuksia. Tekemistä riittää.

Maataloutta tuorein silmin

Ehkä on ihan hyvä asia, että maaseutualalle tulee ihmisiä, jotka ajavat traktorilla ensimmäistä kertaa Mustialan kampuksella. Uuden äärellä ihmetellessä löytää ehkä uusia näkökulmia. Ja ennen kaikkea, ehtii syventyä sellaisiin yksityiskohtaisiin erityisaiheisiin mihin ympäri vuorokauden työskentelevä tuottaja ei kerta kaikkiaan ennätä syventyä. Alan konkareita jututtamalla saa tuntumaa siihen mikä olisi kiireellisintä. Mikä helpottaisi työtä ja lisäisi turvallisuutta, mitä voisi viljellä poukkoilevassa säässä ja millaista ruokaa ihmiset ylipäätään kaupasta ostaisivat seuraavan 50 vuoden aikana.

Joten jos tässä ollaan uuden äärellä alaa vaihtavana aikuisopiskelijana, niin ei hätää, niin ovat ihan kaikki muutkin!

 

Emma Ojanen on  yhden hehtaarin tiluksia hoitava ensimmäisen vuoden agrologi-opiskelija maaseutuelinkeinojen koulutuksessa

Emma ja Banjo-kukko Kuva: Juho Järvinen

Leave A Reply