Suotta eivät tiimikaverit Miaa kirittäjäksi kutsuneet. Mia Winqvist aloitti agrologiopintonsa syksyllä 2019 ja sai ne ennätyksellisessä 1,5:ssa vuodessa päätökseen jouluksi 2020. Poikkeuksellisen nopea valmistuminen oli yhtenä perusteluna sille, että Mia palkittiin HAMKin vuoden 2020 opiskelijana.
Agrologiopintoihin Mia päätyi pienen mutkan kautta.
”Maatilamme mahdollista tulevaa sukupolvenvaihdosta ajatellen tarvitsen mm. verotuksellisista syistä maatalouden tutkinnon”, kertoo Mia.
Alunperin hän hakeutui opiskelemaan Kainuun ammattiopistoon, mutta päätyi tallityöntekijän vinkistä hakemaan AMK-opintoihin, olisihan Mustiala Kajaania lähempänä.
”En siis vielä ehtinyt aloittamaan opintojani Kajaanissa, kun sain tietää, että minut on todistuksen perusteella valittu opiskelijaksi Mustialaan.”
Kampuksella opiskelu oli harvinaista herkkua
Opiskelun yhdistäminen työskentelyyn kotitilalla Tuusulassa arvelutti aluksi Miaa. Vaikka Mia oli valmis suorittamaan opinnot lähiopiskeluna, yli tunnin ajomatka Mustialaan alkoi pian verottamaan voimia. Ensimmäisen syksyn aikana Mia kävi kampuksella pari kertaa viikossa. Tiimitöiden myötä opiskeluun sai heti napakan otteen.
”Ryhmäytyminen sujui hienosti, ja meistä tuli tehokas neljän aikuisen naisen tehotiimi. Jokaisella tiimiläisellä oli myös päivätyöt ja perhearki hoidettavana, joten kukaan ei ollut koulussa tappaakseen aikaa. Kun motivaatio ja tavoite oli sama, oli yhteistyö helppoa”, kuvailee Mia.
Työnjakoa tehtiin tiimin kesken ja tietoa välitettiin muille. Oli harvinaista, että koko tiimi olisi ollut paikalla samanaikaisesti, joten tiimi sai nimekseen ”Harvinaiset Herkut”.
Mia kävi opinto-ohjaajan kanssa keskusteluja opintoajasta ja sen mahdollisesta tiivistämisestä.
”Samalla mielessäni alkoi muhimaan kunnianhimoinen tavoite suoriutua opinnoista kahdessa ja puolessa vuodessa. Ensimmäisen hevostalouden moduulini suoritin jo syysloman aikaan itsenäisesti verkossa. Huomasin, että kahden moduulin suorittaminen samaan aikaan sujui helposti, joten sama tahti sai jatkua.”
Kevään aikana Mian käynnit kampuksella harvenivat ja hän suoritti etänä kahta moduulia töiden ohessa. Helmikuussa hän käynnisti opinnäytetyönsä toimeksiantajansa, Suomen Ratsastajainliiton, kanssa, ja ajatteli työn valmistuvan kevääseen 2021 mennessä.
Tenttejä satulahuoneesta käsin
Maaliskuussa kaikki siirtyivät koronan vuoksi etäopintoihin, joka ei haitannut Miaa lainkaan – päinvastoin, hän pääsi seuraamaan opetustuokioita livenä.
”Useimmiten kuuntelin luentoja puhelimen kuulokkeista samalla ratsastaen tai tallitöitä tehden. Kerran tipahdin hevosen selästä kesken maatalouspolitiikan luennon, mutta onneksi pääsin takaisin selkään pian. Kuuntelu jatkui koko ajan”, Mia naurahtaa.
Tenttejä hän suoritti usein satulahuoneessa istuen ja ryhmätyön esittelykin hoitui samalla koiria lenkittäen. Ollessaan kotona luentojen aikana, hän saattoi samalla siivota, tiskata ja pyykätä. Kesäisen maatilaharjoittelun ohessa Mia keksi suorittaa kesäopintoja, ja pääsi näin tiivistämään opintosuunnitelmiaan entisestään.
”Oma jaksaminen oli välillä koetuksella, kun viikkoon mahtui vain yksi vapaapäivä tallilta. Työkseni olen ratsastuksenopettaja, jonka lisäksi teen tallitöitä ja yrityksen paperihommia.”
Syksyllä 2020 Mia päätti ottaa tallitöistä kaksi vapaapäivää viikossa, jolloin hän pyrki keskittymään pelkästään opiskeluun.
”Jo opintojen alkaessa päätin, että yöuniani en opintojen vuoksi menetä ja pysyin päätöksessäni loppuun asti.”
Opintojen suorittaminen vaati kuitenkin huolellista suunnittelua, ja usein Mia suunnitteli töitä tehdessään jo seuraavaa tehtävää. Opinnäytetyötä kirjoittaessaan hän teki muistiinpanoja puhelimeen kesken ratsastuksen tai karsinoiden siivoamisen. Mia kuitenkin kokee, että haasteet olisivat olleet samanlaiset, vaikka olisi suorittanut vain yhtä moduulia kerralla. Hän tiesi pystyvänsä tehokkaaseen opiskeluun, eikä halunnut luovuttaa.
”Opintojen ja työn vastapainoksi pitää löytyä mielekästä tekemistä, jossa saa hetkeksi aivot narikkaan. Opiskelujeni aikana ehdin käydä keikoilla, kilpailla ja valmentautua esteratsastuksessa sekä aloittaa kuntosaliharjoittelun kolmesti viikossa. En siis koe menettäneeni vapaa-aikaani opiskelulle.”
Kotitila ja talliyritys nivoutuivat opintoihin
Mia sai hyvin yhdistettyä työn opintoihin, esimerkiksi käyttämällä kotitilaa ja tallia esimerkkinä useissa tehtävänannoissa.
”Suurin voimavara kotitilallani oli kuitenkin isäni, jonka laajaa tietoutta pääsin hyödyntämään. Aiemmin en ole osannut kysyä viljelyyn tai maatalouteen liittyvistä asioista häneltä, mutta kiitos opintojen, osaan jo muotoilla fiksuja kysymyksiä!”
Klassiseen kysymykseen ”mikä oli antoisinta opiskeluaikana” Mia vastaa innokkaana: Päivät Mustialassa.
”Jos olisin opintojeni aikana ollut 15 vuotta nuorempi enkä asuntovelallinen poliisin vaimo, olisin muuttanut Mustialan kampukselle innosta kirkuen. Mustialaan oli aina kiva tulla. Luokkamme oli suuri ja täynnä erilaisia persoonia. Olen saanut monta hyvää ystävää, joihin pidän yhteyttä viikoittain.”
Mia kokee saaneensa tukea nopeaan valmistumiseensa myös opettajilta.
”Kysyessä sai aina vastauksen ja asioita selvitettiin yhdessä. Luennot olivat mielenkiintoisia ja parasta oli se tiedon määrä, mitä opettajilla oli aiheistaan.”
Mian mielestä agrologiopintoihin kuuluvat moduulit olivat monipuolisia. Parhaiten hänelle jäivät mieleen opinnot yritystaloudesta sekä luonnon monimuotoisuudesta. Ilmastonmuutosta käsitellyt moduuli ja Mian oma opinnäytetyö ratsastustunnin hiilijalanjäljestä herätti hänessä suurta kiinnostusta tutkia ilmastoasioita tarkemmin.
”Samoin maatalouspolitiikasta haluaisin oppia lisää, kuten myös metsistä ja niiden hoidosta. Koen, että opinnot ovat paitsi avanneet ymmärrystäni monien asioiden suhteen, myös lisänneet mielenkiintoani oppia lisää. Toivon, että minulla on tulevaisuudessa mahdollisuus työskennellä näiden asioiden parissa tai jatkaa opintojani maisteriksi”, kiteyttää Mia.
(Kirjoittajan huomautus: Tavoitellessani Miaa juttua varten hän välittömästi vastasi viestiini: ”Jos meinaa valmistua puolessatoista vuodessa, on koulun sähköposti, yammer ja moodle taskussa kokoajan!”)
>> Maaseutuelinkeinojen koulutuksen kotisivu
Mia kirjoitti ylioppilaaksi 2006 ja valmistui restonomiksi 2011. Hän on myös ratsastuksenohjaaja (2013) ja ratsastuksenopettaja (2016), ja suorittanut lisäksi ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkinnon (master) 2018. Mia on este- ja kouluratsastuksen lajivalmentaja, huippuvalmentaja, estetaitotuomari sekä ratsastuksen oheisliikunnan ohjaaja. Hän on suorittanut kasvatustieteiden perusopinnot.
Mian kotitilalla, Hevossillan tilalla, on 400 ha peltoa viljanviljelyssä ja nurmituotannossa. Tilalla toimii myös perheyritys Trans Horses ky, jonka päätoimintamuotona on ratsastuskoulu. Hevosia on yhteensä 50. Toiminta kattaa kaiken alkeisopetuksesta kilpavalmennukseen. Hevosten kaurat, heinät ja oljet tuotetaan itse.
